sunnuntai 23. marraskuuta 2008

Laillistettua rosvousta








Suomen Pankin johtajan Markku Puntilan mielestä SKOP oli gangsteripesä. Tätä mielipidettä tukee vahvasti Tapani Hautamäen kirja. Hautamäen mukaan Suomessa on maksettu pankkitukea jo 80 miljardia markkaa. Nämä rahat eivät ole voineet häipyä taivaan tuuliin, vaan jotkut ovat rahastaneet häikäilemättömästi. Talousrikollisuus on Suomessa noussut valtaviin mittoihin, mutta jostain syystä yhteiskunnassa ei haluta puuttua tällaiseen toimintaan. Syykin siihen on selvä. Ylimmät poliittiset päätöksentekijämme ja heidän mukanaan koko virkakoneistomme on osoittaunut läpeensä korruptoituneeksi osaksi tuota järjestelmää, kirjoittaa Hautamäki. Alavieskalaista syntyperää oleva mainostoimiston toimitusjohtaja kertoo kirjassaan, kuinka voimaton yhteiskunta on talousrikollisuuden ja korruption edessä. Pääasiallisena esimerkkinä hänellä on Sotkamon Nuuasjärven rantametsikköön kuin taikurin kädenpyyhkäisyllä noussut Katinkulta, jonka noin 700 miljoonan omaisuus siirtyi SKOP-kiinteistöt Oy:lle 190 miljoonalla markalla. Taistelua oikeuden puolesta yhteiskuntaa vastaan Hautamäki kuvaa kirjassaan Daavidin ja Goljatin taisteluksi, mikä on tuonut runsaasti esiin asioita, joita ei koskaan olisi voinut kuvitella esiintyvän meidän länsimaisessa oikeusvaltiossamme. Se on osoittanut aikaisemmin yleisesti arvostetun pankki-instituutiomme käsittämätön häikäilemättömäksi oman edun tavoittelijaksi ja saalistajaksi, joka saalistaessaan syyllistyy sellaiseen taloudelliseen, moraaliseen ja henkiseen tuhoamiseen, jollaista ei olisi voinut uskoa tapahtuvan tässä maassa. Vielä pahempaa ja järkyttävämpää on kuitenkin se, että ylimmät poliittiset päätöksentekijämme ja heidän mukanaan koko virkakoneistomme on osoittautunut läpeensä korrutoituneenksi osaksi tuota saalistusjärjestelmää. Emme me muutamia vuosia sitten voineet uskoa sitäkään, että joudumme tukemaan pankkejamme kymmenien miljardien edestä.

David ja Goljat

Ei Daavidkaan voinut aluksi uskoa, ettei hän saa oikeutta vedotessaan ministereihin, pankkitarkastusvirastoon, vakuusrahastoon ja eduskunnan oikeusasiamieheen. Apua ei ole tullut mistään. Vähitellen paljastui totuus. Yhteiskunnassamme on tapahtunut kaikkien aikojen suurin taloudellinen huijaus. Tuossa huijauksessa siirrettiin miljardien edestä omaisuutta toisiin käsiin. Menettäjät olivat pienet yritykset ja tavalliset kansalaiset. Hyötyjinä olivat olivat pankit ja näiden lähitahot ja saalistuksen mahdolliseksi tekevä poliittinen eliitti. Daavidin ja Goljatin sota on osoittanut, että veronmaksajien varoilla rahoitetaan toimintaa, joka yksiselitteisesti kaataa yrityksiä, kasvattaa työttömyyttä ja lisää entisestäänkin veronmaksajien taakkaa. Yhteiskunta on voimaton talousrikollisuuuden ja korruption edessä, koska sitä ei voi uskoa todeksi. Eihän tällaista voi tapahtua Suomessa. Sen osoittaa kiistatta Katinkullan tapaus. On kuitenkin muistettava, että Katinkulta on vain esimerkki. Vastaavanlaisia on maa täynnä.

Katinkulta ja Modula

Voimme ottaa esimerkiksi Katinkullan ja Modulan, kirjoittaa Tapani Hautamäki. SKOP kaatoi molemmat yritykset. Katinkulta oli ennen kaatumistaan lividideettikriisissä, mutta siitä olisi selvitty suhteellisen vähäisellä lisärahoituksella. Sitä paitsi sen varat olivat kolme kertaa velkoja suuremmat. Modula oli alansa parhaiten menestyviä yrityksiä. Sillä ei kuitenkaan ollut minkäänlaisia taloudellisia vaikeuksia ennen SKOP:n tahallaan aiheuttamia luottotappioita. Modullalla oli jopa varaa ostaa viidellä miljoonalla markalla Katinkullan osakkeita. Kun parin vuoden päästä tarkasteli konkursseja, niin voi kiistatta osoittaa, että konkurssit ovat aiheutaneet kansantaloudellisia tappioita. Ne ovat lisänneet veronmaksajien pankkituen määrää, pienentäneet tuotantoa ja kasvattaneet työttömyyttä. Tappiot ovat yksiselitteisesti selviä. Esimerkit koskevat yksittäisiä yrityksiä ja on selvää, etteivät ministerit voi ruveta henkiläkohtaisesti hoitamaan jokaisen yrityksen asioita. Heidän tulisi kuitenkin tajuta, ettei kysymys olekaan pelkästään vain näistä yrityksistä. Ne ovat vain esimerkkitapauksia satojen, kenties tuhansien samankaltaisten joukossa, kirjoittaa Hautamäki. Hänen mukaansa asioista on keskusteltu Iiro Viinasen, Esko Ahon, Seppo Kääriäisen ja Tytti Isohookana-Asunmaan kanssa. Tytin kanssa keskustelu päättyi lyhyeen, Kun Seppo Juurikko soitti hänelle, ministgeri tokaisi, että hän ei ole koskaan Katinkullassa käynyt eikä aio käydäkään. Katinkullan kannalta tämä voisi olla pelkästään hyvä asia, mutta ministerinkin luulisi jo asemansa puolesta olevan jonkin verran kiinnostunut kotilääninsä talouselämästä.

SKOP ja Arsenal

SKOP ja Arsenal käyttävät poliittisten päätöksentekijöittemme niille ohjaamaa veronmaksajien rahaa häikäilemättömästi palvelujen ostamiseen mm. tilintarkastus- ja asianajotoimistoilta. Pankkien konkurssiin ajamien yritysten konkurssipesien hoitamisesta ja tilintarkastusten pitämisestä on tullut todellinen kultakaivos sellaisille asianajajille ja tilintarkastajille, jotka kiinnittävät huomiota oikeisiin asioihin eivät nuuski pankille kiusallisia asioita. Pankit teettävät säännöllisesti kaatamissaan yrityksissä erityistilintarkastuksen. Tilintarkastajat tietävät kyllä millainen tilintarkastuskertomus heidän on kirjoitettava. Pesänhoitajien tehtävänä on ollut torjua kaikki mahdolliset oikeudenkäynnit päävelkojien asemassa olevaa pankkia vastaan. SKOP siirsi juuri ennen Katinkullan konkurssia ainakin 20 miljoonan markan tontin itselleen 6,5 miljoonalla markalla. SKOP:n pesänhoitajaksi valitsema Hannu Tuomaala ja Arsenalin Modula Oy:n pesänhoitajaksi asettama Martti Turkka kuittasivat palveluksistaan hyvät rahat, mutta ei toki lähellekään niin suuria summia, etteikö kauppa olisi kannattanut. SKOP ja säästöpankit ryöstivät ja tuhosivat kaikkialla. Ja kaikkialla siellä, missä ne tuhosivat, niiden apureina häärivät Widerin kaltaiset tilintarkastustoimistot ja Hannu Tuomaalan "kaltaiset" asianajajat. Apureiden tehtävänä on ollut varmistaa pankin saalistus. Sen ne ovat mielellään tehneet, sillä niiden palkkiot ovat ruhtinaalliset. Katinkullan kaappaus kertoo yrittäjien arjesta ja todellisuudesta sekä häikäilemättömien rahastajien ja saalistajien maailmasta. Pahinta tässä asiassa on se, että se on totta. Totuudenpuhujalla ei ole paikkaa auringossa. Sen ovat saaneet kokea niin Timo kuin Tapani Hautamäkikin. Raaheen oli tarkoitus perustaa vientiä kasvattava ja työpaikkoja luova yritys. Kun avustushakemuksissa esiintyi nimi Timo Hautamäki, niin kauppa- ja teollisuusministeri Seppo Kääriäinen ei hyväksynyt hakemusta.

Pankin ideologia

Esko Seppänen kirjoittaa kirjassaan, että pankki ei ole pitkämielinen, se ei ole lempeä, se vaatii, se uhkaa, se käyttäytyy sopimattomasti, se etsii omaansa, se lonkeroituu, se muistaa kärsimänsä pahan, se iloitsee vääryydestä mutta yhdessa totuuden kanssa jos totuus on valehtelijoiden puolella, kaikki se pettä, kaikki se ottaa, kaikki se sanelee, kaikki se vie. Ennen pankki oli pankkikirja, velkaa ja vekseleitä. Nyt rahasta on tullut näkymätön tukkuraha. Pankissa pienen ihmisen rahat ovat kuin herran kukkarossa. Ennen pankki vältti riskejä. 1990-luvun alussa pankki otti riskejä.
Arvopaperistetuilla markkinoilla romahduksen merkit eivät näkyneet pankin taseissa. Ennen pankki oli kaikille sama, paitsi tietysti rikkaille. Nyt se myy yleisten ja yhtäläisten tuotteiden sijasta räätälintyötä ja mittatilausrahaa etypäässä rikkaille. Ennen pankki oli rahan pesäpaikka. Nyt on likaisen rahan pesupaikka. Pankki on peto, joskaa saalistaa pankkipalvelumaksuja, lainanavausmaksuja, toimitusmaksuja, postimaksuja, provisioita, premioita ja niin edelleen. Kun pankki saalistaa, kylläinen peto saalistaa. Pankit käyttivät edustuskuluihinsa yli 100 miljoonaa markkaa vuodessa. Se on nannaa, marmeladia ja hunajaa, kun päätöksentekijöitä syötetään, joutetaan ja matkustelutetaan. Se on eturuokaa ostereille ja lohelle.
Pankinpelko on nöyryyden, yhdenmukaistumisen ja samaistumisen alku. Pankinjohtajat, jotka korottelivat koskoja yksipuolisin sanluratkaisuin, ovat ottaneet korot mukaansa taivaisiin. Pankki on käytetyn rahan osto- ja myyntiliike, jossa kauppiaan voitto ei ole korkomarginaali, vaan myös palvelumaksu. Pankki on herrojen huone, kapitalismin pääesikunta ja ideologinen armeija, porvariston riittien ja rukousten temppeli. Pankeissa uhrataan ihmisiä. Näin kirjoitti europarlamentaarikko Esko Seppänen.

1 kommentti:

jari kaplas kirjoitti...

juuri näitä asioitatuli seurattua silloin aikoinaan ja ihmettelin sitä mihin rahat hävisivät,,osakkeiden ja kiinteisyöjen hinnat nousivat ja laskivat niljoonia riippuen siitä kuka oli ostaja ja kuka oli myyjä..lainaa sai kun rakennustyömaalla oli betonisäkki ja ja lapio ja isot suunnitelmat..no joku otti lapion ja betoni kovettu säkkiin,,,,midnight summer golf esimerkiksi,,lainan maksoi tietysti takaisinmirja niminen matkatoimistovirkailija joka kuittaili papereita pomon puolesta,,,vahingossa tuli kuitattua miljoonan markan laina,,,tyhjä lainapaperi johon nimi tarvittiin heti...