Punapääoman romahdus

Kymmenkunta ay-miestä otti SKOP:sta velkaa ja pani pelipöytään miljoona per ukko. Rahoilla ostettiin osakkeita ja jäätiin odottamaan, että miljoonat alkaisivat poikia. Jukka Ruusamo SKOP:sta lupasi, että varmasti poikii. Kun kurssit romahtivat ay-miehet hätääntyivät. He vaativat, että lainanantaja SKOP korvaisi heidän riskisijoituksensa tappiot.

Kaikki Ruusamon asiakkaat eivät olleet TVK:n virkamiehiä, mutta koko porukka oli tavalla taikka toisella ostamassa ja myymässä työrauhaa. Tässä tapauksessa tappiot yritettiin panna maksuun TVK:n jäsenille. Herrat perustivat Rapap Oy-nimisen yhtiön. Suunnitelma oli, että TVK:n omistama TVK-Invest Oy myisi Rapapille alihintaan kiinteistön. Rapapin oli määrä antaa TVK-Investille ay-miesten osakesalkku 5 miljoonan markan ylihintaan. Kun Rapap Oy olisi sitten myynyt kiinteistön "oikeaan" hintaan, herrat olisivat saaneet menettämänsä rahat takaisin. Siitä ei ole minulla tietoa kuinka operaatio onnistui. Rapapin papereita ei löydy kaupparekisterin toimistosta. Kuitenkin koko TVK keinoteltiin näillä peleillä konkurssiin puheenjohtajansa Riitta Prustin tietämättä. Näin TVK:lle kävi samalla tavalla kuin Suomen Kommunistiselle Puolueelle ja Suomen Valtakunnan Urheiluliitolle. Sinne, missä ay-väki on valvonut omien ja muiden rahojen käyttöä, on jäänyt vain savuavia raunoita.

Peruspankki Oy ja muuta toimintaa

Peruspankki Oy:n ongelmista, jotka olivat samanlaisia yritysrahoitukseen liittyviä ongelmia kuin ne, joihin STS myöhemmin kaatui, yritettin selvittää fuusioimalla pankki STS:ään. Tappiot saatiin piiloon vähäksi aikaa. Peruspankin suuria omistajia olivat STS:n ohella EKA, Kansa, Metalliliitto, Kirjaliitto, KTV, Rakennusliitto, Paperiliitto, Sähköliitto ja Merimies-Unioni. Niissä säätiöissä, joihin STS:n voitot piti ohjata ja joita suunniteltiin vasemmistolaisen polittisen liikkeen rahoituskanavaksi, oli johtopaikoilla Lundh (Metalliliitto), Remahl (liikeala), Koskinen (Rakennusliitto) ja Salisma ( Sähköliitto). Konkurssitilaan ajautunut Osuuspankki Yhteistuki oli ay-liikkeen pankki. Sen hallintoneuvoston puheenjohtajana oli SAK:n Raimo Kantola ja hallinnossa olivat mukana Lauri Ihalainen (SAK), Antero Mäki (paperi), Matti Ojala (rakennus), Pekka Ahmavaara (SAK), Matti Haapakoski (HRHL), Veikko Lehtonen (metalli) ja Pekka Kesseli (VTY).

Kun Yhteistuki keväällä 1993 fuusioitiin Suur-Helsingin Osuuspankkiin, sen tappiot osuuspankeille olivat noin miljardi markkaa. Pankin edustajistossa istui myös Martti Ahtisaari.Niin ay-liikkeen terävä kärki on vastuussa miljardiluokan laiminlyönneistä. Toimitusjohtaja Reijo Setälälle ei myönnetty vastuuvapautta. sen sijaan hallintoelinten jäsenet saivat omiltaan vastuuvapauden. Rakennustyöväen liitto perusti yhdessä työnantajien kanssa Suomen Kiinteistökehitys Oy:n. Yhtiön hallituksen jäseniä olivat Markku Koskinen sekä Rakennusliiton entinen talouspäällikkö Juhani Reinikainen, jotka myivät SKK:n tytäryhtioille asuntonsa. Sillä tavalla hoidettiin heidän palkankorotuksensa.

AKT:n puheenjohtaja Risto Kuisma käytti jäsenmaksurahoja Martti Ahtisaaren vaalikampanjaan huomattavan määrän. Eläke-Varma oli erittäin taitava sitomaan ihmisten käsiä. Se omisti yhdessä PSP:n kanssa Suomen Sijoitusosake Oy:n, joka keinotteli kesällä 1988 KOP:n Leipurin Tukun osakkeilla, ja sen hallintoneuvostoon kuuluivat Pertti Viinanen ja Kalevi Sorsa. Kun tuli tappioita, hallintoneuvosto kuihtui pois.

Metalliliiton Per-Erik Lundh istui KOP:n hallintoneuvostossa. Hän edusti KOP:ssa demareiden hallitsemaan STS-Säätiötä ja ay-liikkeen demarirahaa. Tuontirahaa demarit käyttivät ay-liikkeessä poliittiseen taisteluun toisesta ilmansuunnasta rahoitettuja kommunisteja vastaan. SDP:n taloudenhoitaja Pentti Ketola jäi kiinni Ruotsin tullissa, kun tuotiin rahaa metalliliiton vaaleja varten. Ay-liikkeen rahaliikenne hoidettiin ennen pankkien kautta. Kun kaikki ne pankit olivat menneet konkurssiin, KOP ojensi demareille auttavan kätensä nappaamalla STS:n. STS ei ollut oikeastaan pankki. Se oli raha-automaatti, josta asiakkaat saivat rahaa ilman tiukkaa takaisinmaksuvelvollisuutta.

STS-Pankista roskapankki

Christoffer Wegeliuksen mukaan Ulf Sundqvist oli SKOP:n hallinnon toinen ulkojäsen, toinen oli Kristian Gestrin. Säästöpankki STS:n omaisuus siirrettiin tallettajilta STS-säätiölle ilman, että useimmat säästäjät, joiden omaisuutta työväenpankin 1-2 miljardin omaisuus oli, huomasivat mitä tapahtui.

STS-Pankin johto pyysi 21.9.1992 apua valtion vakuusrahastolta. Avunpyyntökirjeen mukaan pankin "saamiskantaan sisältyy pankin arvion mukaan noin yhden miljardin markan suuruinen luottotappioriksi". Todellisuudessa riski oli yli kaksinkertainen. Valtion Vakuusrahaston (VVR) johtokunnan jaostossa Aranko, Laajanen ja Ollila pitivät kiinni loppuun asti väärien tietojen perusteella tehdystä fuusioratkaisusta. Siinä vaiheessa virkamiehet toimivat KOP:n hyväksi. Ulf Sundqkvist erosi STS-Pankin johdosta ja otti mukaansa kuuden kuukauden palkan 200 000 - 300 000 markkaa. Pankkialan työehtosopimusten mukaan omasta pyynnöstä eronneille maksetaan vain kahden kuukauden palkka.

Vaalien jälkeen punapääoman rippeet pelasti porvariston lippulaiva KOP, joka oli keskustellut omastakin avuntarpeestaan VVR:n edustajien kanssa. Virkamiehet koplasivat STS:n ja KOP:n avuntarpeet yhteen. KOP ilmoitti, että se on valmis fuusioimaan STS:n itseensä, jos siitä ei aiheudu sille ylimääräisiä kustannuksia. Asia tuli julkisuuteen 24.11., jolloin fuusio julkistettiin ja silloin ilmoitettiin, että KOP ja VVR perustavat yhtiän (roskapankin) STS-Pankin ongelmalainojen hoitamiseksi. STS-Säätiö sai kauppahinnan konkurssikypsän KOP:n osakkeina. STS:n pelastusoperaatiolla täytyi olla keskeisten ministereiden Ahon ja Viinasen siunaus. Muutoin ei ole ymmärrettävissä virkamiesten omavaltainen toiminta.

KOP-STS-fuusioon tuli keskeytys vuoden 1993 alkupuolella, kun selvisi, että STS:ssä olikin hoitamattomia luottoja 3 400 miljoonan markan arvosta ja erilaisia tappioita oi syntymässä 2 500 miljoonaa markkaa. STS:stä oli tullut ruuumis, jonka hautaamiskulut valtio oli luvannut maksaa. Suoritettiin ruumiinavaus, jossa paljastui Ulf Sundqvistin liiketoimet. Uffe oli remontoinut työsuhdeasuntonsa pankin kustannuksella. Sitten se myytiin Uffelle, joka myi sen Hakalle. Prosessin aikana asunnon arvo nousi jostain syystä reilusti ja myyntivoitoillaan Uffe sai uuden asunnon Kulosaaresta. Eduskunta oli suhtautunut kielteisesti roskapankin perustamiseen, mutta siitä huolimatta virkamiehet perustivat roskapankin.

Punapääoman romahdus

Vuosi 1992 oli STS:n viimenen. Sen virallinen tulos oli puolen miljardin tappio, mutta on suutä epäillä, että tilinpäätöksestä puuttui luottotappiokirjauksia 740 miljoonan arvosta ja tilinpäätös sisälsi kiinteistöjen yliarvostuksia 700 miljoonaa markkaa. Lisäksi tilinpäätöksestä puuttui muita tappion aiheita noin 300 miljoona markkaa. Sen lisäksi STS-Pankin ulkomainen osakkuuspankki First Nordic Bank S.A. tuotti kymmenien miljoonein markkojen vastuut. Sen lisäksi STS oli antanut yli puolen miljardin markan luotot EKA:lle ja Hakalle, jotka molemmat olivat vuonna 1992 kulkemassa kohti konkurssia. Pankin omaisuudessa oli myös kiinteistöyhtiöitä ( Andron, Oikisis ja Ciborium), joiden omaisuuden arvo oli romahtanut. Näiden kiinteistöyhtiöiden toimet sisältävät mielenkiintoisia asioita.

STS:n ja KOP:in fuusio julkistettiin 24.11.1992. STS:n myöntämistä luottoista 40 % oli sellaisia, joissa oli rikottu pankin sisäisiä ohjeita ja 22 % sisälsi väärinkäytöksen mahdollisuuden. Esko Seppäsen mukaan pankkikriisisyylliset pankinjohtajat ovat saaneet liittolaisia, joista tärkein on Korkein oikeu eli KKO. (Esko Seppänen: Punapääoman romahdus sivu 45). Mauno Koivisto nosti omilla lausunnoillaan syyttämiskynnystä merkittävästi.

EKA asetettiin pakkosaneeraukseen 20.10.1993. EKA-saneeraus maksoi 20 miljardia markkaa, suurimmat saalit saivat Jyrki Tähtinen Borenius&Kemppisen toimistosta ja Antti Heikinheimo Hannes Snellmanin toimistosta. He kumpikin laskuttivat toimistoilleen 7,5 miljoonaa markkaa ja SOK:n entinen pääjohtaja Juhani Pesonen itselleen noin puoli miljoonaa markkaa.
Haka asetettiin konkurssiin 15.3.1994. Haka ei ollut Polaria ja Puolimatkaa huonompi, mutta sen kohtalona oli EKA, joka pakotti tyttären ostamaan emolta ylihintaisia kiinteistöjä. Näin Haka ajautui konkurssiin ja Polaria ja Puolimatkaa estettiin hukkumasta. Puolimatka säilyi hengissä KOP:n armosta.

Kansa meni konkurssiin 29.12.1994. Viranomaisvalvonnassa on ollut suuria puutteita myös henkivakuutusyhtiö Apollon sekä Vammalanseudun eläkekassan toiminnassa. Talouselämä-lehden mukaan "Emo-Eka yritti viime vaiheissa pelastautua ryöväämällä lopulta vakuutusyhtiönsäkin niin kuin se oli tehnyt rakennusliike Hakalle". Eläke-Kansan vastuuvaje pantiin maksuun kaikille palkansaajille työeläkemaksujen korotuksena. Eläke-Kansassa oli miljardin markan vastuvaje. Miksi kukaan ei joutunut vastuuseen? Elanto asetettiin saneeraukseen 15.3.1995