KOP:n tuhoutuminen tammikuussa ja fuusio helmikuussa 1995 Unitas/SYP:hen oli seurausta pankin pitkäaikaisesta rapistumisesta. KOP ei kaatunut yhden eikä kahdenkaan vuoden tappioihin, vaan järjestelmälliseen tuloskunnon tuhoutumiseen ja liiketoiminnan tuhrimiseen. KOP:n kuoleman siemenet kylvettiin pitkän ajan kuluessa, mutta Jaakko Lassilan toimilla oli pankin tuhoutumiseen keskeinen merkitys. KOP:n suuruus rakentui koko satavuotisen historian ajan voimakkaiden pääjohtajien persoonille. Juho Kusti Paasikivi loi pääjohtajavuosinaan 1914-1934 perinteet, joiden mukaan KOP:n tuli pyrkiä maan suurimmaksi. Ennen toista maailmansotaa KOP oli hieman suurempi ja SYP hieman kannattavampi. Paasikiven seuraaja Mauri Honkajuuri (1934-48) oli vahva johtaja kuten Matti Virkkunenkin, joka jatkoi vuosina 1948-1975 Paasikiven linjaa. Virkkusen seuraaja Veikko Makkonen oli koulutukseltaan ja olemukseltaan rauhallinen ulkoministerin virkamies. Pankki tuntui jämähtäneen paikoilleen. Makkosen värittömyys ja karisman puute nostivat SYP:n pääjohtajan Mika Tiivolan suomalaisen pankkimaailman valvomaiseksi johtajaksi. KOP:n imago oli haalistunut, kun Jaakko Lassila nousi KOP:n pääjohtajaksi vuonna 1983 Pohjolan pääjohtajan paikalta. Lassilaa oli tottunut menestymään, tekemään suuria sopimuksia ja sanomaan kaapin paikan tarvittaessa vaikka huutamalla. Lassilasta tunnettiin vain aurinkoiset puolet Vuonna 1983 ei vielä tiedetty, että Pohjolan raju lähtö kansaiväliseen jälleenvakuutuseen tulsi olemaan järkyttävän tappiollista. Lassilan uhkarohkeus rasitti suomaista vakuutusmaailmaa vielä 12 vuotta myöhemminkin.
Räväkkä aloitus
Lassila siivosi organisaation Makkosen miehistä. Lassila otti tilalle tuttujaan mm. Suomen Vientiluoton toimitusjohtaja Erkki Karmilan sekä Suomen Työnantajien Keskusliiton johtajan Matti Koshosen. Lassila ravisteli pankkia kierrättämällä johtajia tehtävästä toiseen. Vuosisuunnitemiin tuli kerta toisensa jälkeen tuntuvia henkilöstälisäyksiä 1980-luvun alussa. Syntyi "Tosi on Jaskan" ja "Miljardi-Mikan" julkisuuskuvat, kun pääjohtajat alkoivat markkinoida pankkejaan omalla naamallaan ja olemuksellaan. Lassila panosti voimakkaasti kansainvälistymiseen. KOP avasi konttorinsa Lontoossa, New Yorkissa, Luxemburgissa ja Singaporessa. KOP:n kaatumsita vauhdittivat nimenomaan kansainvälisessä pankkitoiminnassa New Yorkissa tehdyt tappiot. Lontoolaispankin Wallace Smithin yhteistyöstä aiheutui KOP:lle kerralla 120 miljoonan markan tappiot. Lassilan kaudella innolla lisätyt Neuvostoliiton luotot tuottivat 900 miljoonan markan tappiot. KOP kuittasi 1990-luvun alun vuosina kolmen miljardin markan ulkomaantappiot. Silloin ukomaan toiminnasta vastasi Jukka Härmälä. Härmälän esimiehenä toiminut varatoimitusjohtaja Erkki Karmila avusti alaistaan.
Pankissa Lassila oli nopea päättäjä. Keväällä 1985 SKOP haali Helsingin Osake-Pankin (HOP) osakkeita tavoitteenaan pankin valtaus. Kun SKOP aikeet palajstuivat SYP oli halukas iskemään takaisin. SYP sai pankista osake.enemmistön ja liitti sen itseensä. HOP:n valtauksen jälkeen KOP:n ja SYP:n välit eivät enää palanneet entiselleen. Epäluulon ja verisen kilpailun ilmapiiri oli luotu. Lassila oli ensin kaivanut verta pankin nenästä ja Tiivola oli iskenyt kuonoon. Tiivola järjesteli ruotsinkielistä pääomaa uuteen uskoon. Metsäyhtiö Kymmene osti vuonna 1983 sähköteollisuusyhtiä Strömbergin ja kaksi vuotta myöhemmin Ehnroothien metsäyhtiö Kaukas fuusioitiin Kymmeneen. Myöhemmin Strömberg myytiin SYP:n ruotsalaiselle yhteistyökumppanille Asealle.
Epäonnistumisia
Lassila yritti samoja kuvioita suomenkileisessa pääomaleirissä. Useat metsäyhtiöiden fuusiot epäonnistuivat ja pääjohtajan julkisuuskuva alkoi rapistua. Lassilasta alettiin ertoa yhä enemmän ikäviä asioita. Riidat paljastivat, että KOP:n sisällä vallitsi selviä näkemyseroja pankin liiketoiminnan suunnasta ja toimintatavoista. KOP:n johtokunnan jäsen Pentti Rissanen totesi Helsingin Sanomien haastattelussa kesäkuussa 1991, että "ei tämmöistä (Kouri-kauppoja) käsitä tavallinen kansalainen kuin että pankit ovat ihan täyttä paskaa". Peter Fagernäs ja hänen alaisensa joutuivat pitelemään Rissasta ulkomailla, koska Rissanen tartui lasiin liian usein. Erittäin huonoa englantia puhuva Rissanen oli rasite myös pankilleen. Lassila oli koko loppukautensa vuosina 1989-91 jatkuvasti riidoissa muiden johtokunnan jäsenten kanssa. Kouri-kauppojen yhteydessä Jaakko Lassila riehui kuin katupoika. Huhtikuussa 1991 Lassila yritti pelotella lehdistöä ja sen vaikenemaan Kouri-kaupoista, Kouri-kaupat tuottivat pankille tappiota ainakin 300 miljoonaa markkaa.
Omissa muistelmissaan Lassila listasi potentiaalisiksi vihamiehikseen ja salaisten tietojen vuotajaksi johtokunnan jäsenet Pentti Rissasen ja Arto Heinosen, hallintoneuvoston puheenjohtajan Markku Mannerkosken, hallintoneuvoston jäsenet Yhtyneiden Paperitehtaiden toimitusjohtajan Niilo Hakkaraisen, Keskon pääjohtajan Eero Utterin, Helsingin Puhelinyhdistyksen toimitusjohtajan Kurt Nordmanin, Pohjolan pääjohtajan Yrjö Niskasen ja Repolan pääjohtajan Tauno Matomäen. Toukokuun 29. päivänä 1991 Jaakko Lassila ajettiin nurkkaan. Hän joutui myöntämään Kouri-kaupoissa tehdyt virheet. KOP:n sisäisesta varainhoidosta ja muun muassa valuuttakaupoista vastannutta Heikki Koivistoa syytettiin 250 miljoonan markan valuuttatappioista. Hänen todettiin toimineen huolimattomasti. Heikki Koiviston ero vaikutti myös Erkki Karmilan äkkilähtöön. Karmilan johdolla ulkomaantoiminnoista oli koitunut 200 miljoonan markan tappiot. Erojen taustalla olivat kuitenkin KOP:n johtokunnassa vuosina 1984-88 olleen pankinjohtaja Jukka Härmälän vastuulla olevat miljarditappiot. Tappioiden paljastuessa Härmälä oli jo lähtenyt pankista. Koivisto ja Karmila saivat ruhtinaalliset kultaiset kädenpuritukset. Karmila sai noin 40 000 markan suuruista kuukausikorvasuta eläkeikään saakka.
Pää pölkylle
Pankkitarkastusvirasto edellytti, että KOP:n hallintoneuvosto viivyttelemättä muodostaa käsityksensä pankin hoidosta ja siitä, onko sillä ollut riittävät vaikutusmahdollisuudet puuttua Kouri-kauppoihin. KOP:n piti tarkastaa ylimmän johtonsa asema ja sisäinen valvonta sekä linjata toimintatapoja uudelleen. Lassila oli johtanut pankin täyteen taisteluun pankkiviranomaisten kanssa. Pankin toiminta oli asetettu kyseenalaiseksi. Lassilan asema oli erittäin tiukka. Pääjohtaja päätti vastata tiedotussotaan omilla paikuillaan. Hän välitti julkisuuteen yhdessä Peter Fagernäsin kanssa kirjoittamansa kirjeen. Siinä todettiin KOP:n ansainneneen kaikkiaan 117 miljoonan markan voitot Kouri-kaupoista. Kirje nostatti valtaisian porun KOP:n johtokunnassa. Jaakko Lassilan epätoivoiseksi kääntyneet yritykset varmistaa oman asemansa säilyminen kääntyivät lopulta häntä itseään vastaan. KOP:n hallintoneuvosto käsitteli syyskuun 16. päivänä 1991 pääjohtajan erottamista. Pohjolan pääjohtaja Yrjö Niskanen ja Repolan pääjohtaja Tauno Matomäki tulivat siihen tulokseen, ettei Lassilan jatko tullut enää kysymykseen. Vain kaksi vuotta aikaisemmin Lassila oli ollut erottamassa Niskasta Pohjolasta.
KOP:n tuho
Yrjö Niskanen ja Tauno Matomäki yrittivät vakuuttaa, että KOP täytyi pelastaa jollakin muulla tavalla kuin valtiollistamalla. Pertti Voutilainen oli eri mieltä. Hän oli täysin vakuutunut, että KOP voisi selvitä vielä omin avuin. KOP oli otettu maskotiksi SSP-neuvotteluihin, jotta tulisi KOP:n mukanaolosta mielikuva aidosta kilpailusta Unitas/SYP:n kanssa. Hallintoneuvoston ja Voutilaisen riita kärjistyi avoimeksi sanasodaksi, kun Niskanen ilmoitti, että KOP myydään ulkomaille ennen kuin annetaan valtion haltuun. Se käynnisti operaation, jonka tuloksena polkaistiin liikkeelle suuri osakeanti, Kansallistalkoot. Se pelsti KOP:n konkurssilta vuonna 1983. Moni osakkeenomistaja on perännyt oikeuksiaan tuon tapahtuman jälkeen, koska kansalaisen oikeustajun mukaan kysymyksessä oli selvä rikos, kun ei kerrottu totuutta. Pankki on kuitenkin aina voittanut oikeudessa.
Ekan kriisi sai jatkaa muhimistaan kevääseen 1993. Maaliskuussa Ekan rahoittajat ja valtionvarainministeriö päättyivät punapääoman pilkkomiseen. Ekaa olivat rasittaneet myös rakennusliike Hakan ja vakuutusyhtiä Kansa sekä STS-Pankin jatkuvat tappiot. Keskiviikkona tammikuun 25.päivänä Pertti Voutilaisella ei ollut lisättävää KOP:n tuloslukuihin, kun KOP:n virallinen tiedotus palajsti tappioiksi 1,8 miljardia markkaa. Voutilainen ei ollut pystynyt pitämään pankkiorganisaatiota käsissään. Voutilaisesta oli tullut ja hänet oli leimattu sortuvan pankin ja sinivalkoisen rahaleirin tuhon symboliksi.
Helmikuun 9. päivänä vuonna 1995 "junttijohtaja" Pertti Voutilainen tummassa puvussaan avasi suunsa ja kuulijat ymmärsivät, että kysymyksessä oli KOP:n hautajaiset. KOP:n pääjohtaja Voutilainen kertoi verkkaisesti, että hänen johtamansa pankki lakkasi olemasta. Se oli päätetty fuusioida Suomen Yhdyspankkiin, SYP:hen. Lähes päivälleen 105 vuotta sitten KOP oli perustettu. KOP ja SYP kertoivat fuusioistaan helsinkiläisen liikemiesravintola Savoyn juhlakerroksessa. Savoyssa kerrottiin, että kolmisen viikkoa jatkuneet yhdistämisneuvottelut olivat päättyneet myönteisesti. Unitas/SYP:n pääjohtaja Vesa Vainio kertoi ylpeänä, että Suomeen syntyy uusi suurpankki j ahänet on nimitetty sen pääjohtajaksi. Voutilainen on nimitetty kakkosmieheksi. Uusi pankki irtisanoi 5000 - 6000 työntekijää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti