Laman syylliset - rikollisille syytesuoja?

Valtion taloudellinen tutkimuskeskus on tehnyt tutkimuksen Suomen laman syistä ja seurauksista. Englanninkielinen selvitys Down from the heavens, up from the ashes (ISBN 951-561-381-7) on 548 sivua käsittävä teos. Suomenkielinen versio Laman opetukset (ISBN 951-561-380-9) on 142-sivuinen selvitys. Näissä selvityksissä todetaan vahvan markan politiikan tuhoisa vaikutus sekä Suomen poliittisten päättäjien ja talouden päättäjien suuri vastuu asioissa.

Laman syylliset

Vakaan markan politiikan puolustajia Suomessa oli ennen kaikkea Suomen Pankissa.

Suomen Pankin pääjohtajat
- Rolf Kullberg (1983-1992),
- Sirkka Hämäläinen (1991-1998) ja
- Markku Puntila (1983-1991) sekä johtokunnan jäsenet
- Harri Holkeri (1979-1997) ja
- Kalevi Sorsa (1987-1996).

Pääministerit sitoutuivat vakaan markan politiikkaan

Pääministereinä toimivat
- Kalevi Sorsa (1982-1987),
- Harri Holkeri (1987-1991) ja
- Esko Aho (1991-1995).

Valtionvarainministereinä toimivat
- Erkki Liikanen (1987-1990),
- Matti Louekoski (1990-1991) ja
- Iiro Viinanen (1991-1996).

Suurimpien pankkien pääjohtajina toimivat
- Jaakko Lassila Kansallis-Osake-Pankissa (1983-1991),
- Ahti Hirvonen Suomen Yhdyspankissa (1989-1992,
- Ulf Sundqvist STS-pankissa (1982-1991),
- Seppo Lindblom Postipankissa (1988-1995),
- Christopher Wegelius Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankissa (1989-1991) ja
- Pertti Voutilainen Kansallis-Osake-Pankissa (1992-1995).

Vielä on mainittava nimet
- Juhani Riikonen,
- Jorma Aranko,
- Heikki Koivisto ja
- Pekka Laajava, kun pankkikriisistä puhutaan.

Tasavallan Presidentti Mauno Koivisto oli keskeisessä roolissa Suomen talouspolitiikan linjasta päätettäessä. Hän oli vakaan markan politiikan takuumies.

Europarlamentaarikko Esko Seppänen kirjoittaa

Talouspolitiikan virheet moninkertaistuivat liberalisoinnin kanssa. Vahvan markan politiikasta tuli tappava myrkky. Ennen vuoden 1987 eduskuntavaaleja Kalevi Sorsa pani sanan kiertämään, että niiden puolueiden, jotka haluavat vaalien jälkeen hallitukseen, tuli liputtaa vahvan markan politiikan puolesta. Sorsa sai sen politiikan taakse myös sosiaalidemokraattisen ay-liikkeen ja sen johdosta SAK oli hampaaton. Sen johto ei välittänyt 1980-luvun loppuvuosina siitä, että suomalainen raha pakeni maasta ja että tilalle tuli tuontitavaraa syömävelaksi. Uusi puheenjohtaja Lauri Ihalainen oli yliarvostetulle markalla uskollinen. Hän oli valmis tämän ideologian puolesta jopa alentamaan velkaantuneiden ihmisten palkkoja.

Kokoomus tarttui kahden vuosikymmenen oppositioajan jälkeen Sorsan syöttiin, ja siltä pohjalta Koivisto nimitti Suomen Pankin johtajan Harri Holkerin sinipunahallituksen. Hän sen teki.
Kun vakaan markan politiikan aikana rahaa tuotiin keinottelutarkoituksiin, yhteiskunta salli sen tapahtua. Valvojat eivät valvoneet. Siitä syystä lamasyyllisiä löytyy pankkien ohella Suomen Pankista ja Pankkitarkastusvirastosta.

Vaikka rahahanat avattiin yhdellä kertaa Suomessa, niin ihmisillä oli oikeus olettaa, että se oli viisasta politiikkaa. Markan arvo oli pyhä lehmä, jota palvoi presidentti Mauno Koiviston johdolla koko maan poliittinen eliitti. Markan palvonnan synodiin kuuluivat myös SDP:n ja SAK:n johtajat. Onneton vahvan markan politiikka kirjattiin vielä Esko Ahon hallituksenkin ohjelmaan. Koivisto oli vahvan markan kummisetä. Hintana Koiviston ”aseveljien” sivistyksestä oli se, että Suomi joutui uhraamaan pohjoismaisen hyvinvointivaltion. Koivisto ei kuitenkaan toiminut yksin. Hänen sisäpoliittiseen junttaansa kuuluivat ainakin Suomen Pankin johtokunnan jäsenet Rolf Kullberg, Markku Puntila, Harri Holkeri ja Kalevi Sorsa. Junttaan kuului myös sinipunahallituksen valtionvarainministeri Erkki Liikanen. Kun kysymyksessä on oikein suuri vastuu, niin herrat pelastuivat kuin ihmeen kaupalla.

Suomen omistaja ja elämäni muut roolit

Professori Pentti Kouri kirjoittaa kirjassaan Suomen omistaja ja elämäni muut roolit, että ”Markku Puntilasta, Mauno Koivistosta, Rolf Kullbergista, Harri Holkerista ja Erkki Liikasesta olen varma. He tuhosivat Suomen talouden 1980-luvun lopulla. Pankkien rauniot, työttömien joukkohaudat, hirressä roikkuvat yrittäjät, Suomen Bosnia. Sotarikolliset ovat täälläkin vapaalla jalalla. Mutta he pelkäävät. Riitaantuvat keskenään. Historian tuomio on ateria, joka syödään aina kylmänä”.

”Markku Puntila on uusliberalisointipolitiikan pääarkkitehti, raha- ja valuuttapolitiikan ylipappi. Hän vapautti markkinavoimat, mutta ei ymmärtänyt niitä. Kouri kirjoittaa, että ”Markku ei kuuntele ketään, hän tietää kaiken”.

Markka devalvoitiin. Puntila erosi. Periaatteen mies. Myytti antaa kilven jolla suojautua historian totuudelta. 1980-luvun lopun talouden ylikuumentuminen, holtiton luottoekspansio, kiinteistömarkkinoiden buumi, pörssin hurja nousu, kasinopeli, 1990-luvun romahdus, pankkikriisi, pörssiromahdus, suurtyöttömyys, valtiontalouden kriisi, satojen tuhansien ihmisten nöyryytys, kärsimys, toiveiden tuho, kaikki tämä olisi voitu välttää, väittää professori Pentti Kouri. Kourin mukaan yliopistomaailma pelkäsi Suomen Pankkia, poliitikkoja, ettei käy kuten Ahti Molanderille. Pannaan soittamaan trumpettia.

Kouri kirjoittaa, että ”Suomi avasi ovet ulkomaailmaan, Ali-Melkkilän armeija alkoi jakaa rahaa joka kaupungissa ja kylässä ja joka tarkoitukseen. Ja kun jono alkoi lyhentyä, säästöpankkimiehet keksivät uusia tarpeita. Ottakaa lainaa. Meiltä sitä piisaa. Mitä enemmän talouteen tulee rahaa sitä enemmän lämpötila nousee. Vakuusarvot nousevat, yltiöpäinen luottamus kasvaa, huonotkin ajatukset alkavat näyttää hyviltä sijoituksilta. Yhä useampi alkaa nähdä ympärillään voiton mahdollisuuksia. Jos naapuri, niin miksi sitten en minä. Ali-Melkkilä koki kohtalonsa. Edessä oli tyhjä sampanjapullo ja ladattu ase. Hän veti liipaisimesta tasan vuosi Kari Kairamon itsemurhan jälkeen. Hautausurakoitsijat ja ruumiinpesijät ryhtyivät töihin joka kylässä ja kaupungissa. Suomessa jokainen lainapaperi, jolla nostettiin rahaa, oli väärennetty. Vakuusarvot olivat väärät, tuotto-odotukset, liiketoimintasuunnitelmat olivat väärennetty. Kaikki roikkui ilmassa. Kukaan ei katsonut alas ennen kuin oli liian myöhäistä.

Laman ja rahan pelurit

Kirja Laman ja rahan pelurit kertoo tarkemmin laman ja pankkikriisin syntyhistoriasta ja pankkien uskomattomasta toiminnasta. Kirja kertoo miten pankit pelastettiin ja yritykset tuhottiin. Kirja kertoo miten Suomessa kansalaisen perusoikeuksia kohdeltiin ja miten perustuslain vastaista ulosottolakia käytettiin. Kirja antaa selkeän kuvan miten kansalaiset joutuivat rikosten kohteeksi.

Rikosten peittely

Vakaan markan politiikka johti Suomen taloudelliseen katastrofiin. Tasavallan presidentti Mauno Koivisto kutsui 6.5.1992 oikeusjärjestelmän edustajia presidentinlinnaan kokoukseen, jossa heitä ohjeistettiin antamaan pankeille suosituimmuusasema riita-asioissa ja syytesuoja niistä johtuvissa rikosasioissa. Kokouksessa puhetta johti silloinen Korkeimman oikeuden presidentti Olavi Heinonen.

Pyysin (siis minä Erkki Aho) tasavallan presidentti Tarja Haloselta tuon kokouksen pöytäkirjoja todistusaineistoksi omaan oikeuskäsittelyyni. Vetosin EY:n tuomioistuimen päätökseen niin sanotussa Fortum asiassa 15.7.2003. Tasavallan Presidentti Tarja Halonen julisti asiakirjat salaisiksi minulle 24.10.2005 lähettämässään kirjeessä. Perusteluna oli presidentti Mauno Koiviston pyyntö.

Pankkikriisin varjossa Suomessa suoritettiin vallankaappaus, jossa pankeille annettiin valtuudet jakaa kansalaisten varallisuus haluamallaan tavalla. Poliittisen siunauksen ohjeistus sai Esko Ahon hallituksen ministerivaliokunnalta, johon kuului pääministerin lisäksi valtionvarainministeri Iiro Viinanen, ministerit Mauri Pekkarinen Keskusta, Jan-Erik Enestam Ruotsalainen kansanpuolue ja Toimi Kankaanniemi Kristilliset. Menettelyn osana solmittiin 14.10.1993 SSP:n pilkkomissopimus, mikä valtion puolesta allekirjoitettiin 22.10.1993. Sopimukseen sisältyi nimetyillä aloilla toimivien yritysten vapaa realisointioikeus. Tuomioistuinten tehtäväksi jäi tuomita pankkien vaatimusten mukaan. Laillisuusvalvojat ja valtakunnansyyttäjä varmistivat lainrikkojen syytesuojan. Säästöpankkisopimus julistettiin salaiseksi. Käräjätuomari Jussi Nilsson kirjoitti Lakimiesuutiset lehdessä n:o 2 vuonna 2002, että tuomarikunta on organisoitu poliittisten valtaelinten alaisuuteen.

Aktiv Hansa Oy ja C&A Finland Oy ostivat 31.3.2000 ministeri Suvi Anne Siimeksen allekirjoittamalla kauppakirjalla Arsenal omaisuudenhoitoyhtiöiden 12,2 miljardin markan saatavat 5 %:lla todellisesta arvosta eli 600 miljoonalla markalla. Ongelmaluottoja oli noin 60 000 kappaletta.

Nyt näitä saatavia ulkomainen perintäyhtiö perii täydestä arvosta korkealla korolla suomalaisilta kansalaisen kuolemaan saakka ja eduskunnan päätöksellä vielä senkin jälkeen eli kuolinpesältä.
Erikoista kauppakirjassa on se, että ministeri myi nämä ongelmaluotot vaikka Arsenal Oy:llä oli oma toimiva johto. Kauppasopimukseen sisältyy vielä ns. korvausklausuuli, jonka mukaan jos sopimus puretaan, niin koko kauppasumma laukeaa maksettavaksi. Tämä korvausklausuuli on perustuslain vastainen. Velallisille ei kuitenkaan annettu mahdollisuutta selvitä veloistaan tuolla 5 %:n summalla.

Helsingin Sanomien 1.4.2000 uutisen mukaan osa lainoista oli jo maksettu ja siis perintäkelvottomia. Perintäkelvottoman velan luovuttamisesta perittäväksi on säädetty rikoslain 35 luvun 1-3 §:ssä (petos). Jo maksettujen lainojen perimisestä on raportoitu Arsenalin tarkastusvaliokunnan kertomuksessa vuonna 2000. Siinä todetaan, että noin 1000 tarkastetusta reklamaatiosta noin 100 todettiin aiheellisiksi. Lainaa ei ollut olemassa.

Suomalaiset eivät saa oikeutta EIT:ssä

Rikosten peittelyyn sisältyy myös se, että suomalaisilla ei ole mahdollisuutta saada oikeutta Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimessa, koska siellä oikeudensaannin esteenä ovat muun muassa P. Pietarinen sekä suomalainen EIT:n tuomari Päivi Hirvelä, joka valittiin sinne tuomariksi väärillä tiedoilla suomalaisen oikeusmafian sisältä Valtakunnansyyttäjävirastosta. Jos haluaa EIT:stä saada oikeutta, on syytä laittaa valitukset englanninkielisenä ja vaatia esittelypaperit itselle nähtäväksi. Silloinkin on syytä vaatia, etteivät suomalaiset ole asian kanssa missään tekemisissä.

Laillisuusvalvonta ei toimi

Suomessa laillisuusvalvojille tehdyistä kanteluista lähes puolet jätetään kokonaan käsittelemättä ja lopuista vain kuusi promille aiheuttaa huomautuksen vastaisen varalle. Toiminta on siis täyttä pelleilyä verovaroilla ja virkavastuulla. Nimeän tässä muutaman väärän päätöksen tekijän, jotka oikeusvaltiossa olisivat joutuneet vastuuseen teoistaan.

Paavo Nikula
-28.5.1998 Dnro 492/1/98,
-25.3.1999 Dnro 300/1/99,
-28.9.1999 Dnro 647/1/98,
-28.9.1999 Dnro 628/1/98,
-28.10.1999 Dnro 805/1/98,
-28.10.1999 Dnro 823/1/98,
-16.11,1999 Dnro 659/1/98,
-30.12.1999 Dnrot 19/1/99 ja 224/1/99,
-30.12.1999 Dnrot 648/1/98 ja 578/1/99.
Tässä vain muutama oikeuskansleri Paavo Nikulan virkarikokseksi epäiltävä teko.

Jukka Pasanen
-26.8.1999 Dnrot 1002/1/97, ja 1227/1/99,
-26.8.1999 Dnrot 14/31/99,
-5.7.2000 Dnro 580/1/99,
-26.4.2001 Dnro 1004/1/99,
-20.6.2001 Dnro 10/31/01.
Tässä vain muutama apulaisoikeuskansleri Jukka Pasasen virkarikokseksi epäiltävä teko.

Jukka Okko
-8.4.1998 Dnro 321/1/98,
-28.5.1998 Dnro 492/1/98,
-11.9.1998 Dnro 629/1/98,
-26.8.1999 Dnro 579/1/98,
-22.9.1999 Dnro 559/1/99,
-28.10.1999 Dnro 805/1/98,
-28.10.1999 Dnro 823/1/98,
-16.11.1999 Dnro 659/1/98,
-30.12.1999 Dnrot 19/1/99 ja 224/1/99,
-30.12.1999 Dnrot 648/1/98 ja 578/1/99,
-30.3.2000 1870/4/99,
-5.7.2000 Dnro 580/1/99,
-20.6.2001 Dnro 10/31/01.
Tässä vain muutama esimerkki Jukka Okon, aikaisemman laillisuusvalvojan oikeuskanslerinvirastossa, virkarikoksiksi epäiltävistä päätöksistä.

Jaakko Jonkka
Nykyisen oikeuskanslerin ja entinen apulaisoikeuskansleri Jaakko Jonkan päätös 4.10.02 Dno 28/31/01 on virkarikos. Ylivieskan käräjäoikeus jätti Ahon ja Virran haastamatta vastaajiksi kauppahinnalle antamansa takauksen kanneasiassa. Vt Paavo M. Petäjä antoi oikeudelle ilman valtuutusta heidän puolestaan lausunnon, että he myöntävät kanteen oikeaksi. Tämän lausunnon perusteella Erkki Aho ja Heino Virta tuomittiin maksamaan antamansa takaus kaupasta, jonka myyjäpuoli oli ennen oikeudenkäyntiä purkanut. Tämä kaupan purkaminen - ja sen mukana takauksen raukeaminen - jäi haastevirheen vuoksi kertomatta tuomioistuimelle.

Apulaisoikeuskansleri selvitti asian tarkemmin, ja vahvisti käräjätuomarin lausunnon johdosta, että haastaminen oli laiminlyöty, ja että Petäjällä ei ollut vastaajien valtuutusta. AOK Jonkka antoi päätöksessään 4.10.02 Dno 28/31/01 kt . Juha Niemiselle huomautuksen. Jonkan mielestä Aholle ja Virralle ei kuitenkaan ollut aiheutunut vahinkoa, koska Korkein oikeus ei ollut purkanut tuomiota.

Petri Jääskeläinen
Apulaisoikeusasiamies Petri Jääskeläinen on tehnyt kiistattoman virkarikoksen ratkaisussa 5.3.2003 Dnro 2047/4/02.

Myös näiltä laillisuusvalvojilta löytyy virkarikoksiksi epäiltäviä tekoja:

- Riitta Länsisyrjä,
- Risto Hiekkataipale,
- Mikko Sarja,
- Jorma Snellman,
- Lauri Lehtimaja,
- Pekka Päivänsalo,
- Jouni Toivola ja
- Terhi Arjola.

Eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio on välttänyt allekirjoittamasta kanteluitani, vaikka olen sitä häneltä pyytänyt. Hän on kuitenkin tarkasti tietoinen laillisuusvalvonnan rikolliseksi epäiltävästä toiminnasta.

Valtakunnansyyttäjävirasto on laillisuusvalvonnan jatke

Tahallisiksi vääriksi päätöksiksi on syytä epäillä
- apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske, päätöstä 9.2.2004 Dnro 7/41/04.
- Christer Lundström, päätöksiä 30.5.2000 Dnro 58/42/00, 9.5.2003 Dnro 11/41/03, 9.2.2004 Dnro 7/41/04,
- Minna Väänänen, päätökset 16.4.1999 Dnro 186/41/98, 28.9.1999 Dnro 108/41/99, 22.12.1999 Dnro 239/42/99.
- Martti Jaatinen, päätökset 16.4.1999 Dnro 186/41/98, 19.5.2000 Dnro 58/42/00.
- Matti Nissinen, päätökset 31.8.2001 Dnro 142/21/01, 19.5.2000 Dnro 58/42/00.
- Jukka Rappe, päätökset 14.5.1998 Dnro 217/22/98, 14.5.1998 Dnro 217/22/98.

Lisäksi on lukematon määrä Ylivieskan kihlakunnan johtavan syyttäjän Sulo Heiskarin ratkaisuja.

Oikeudenkäymiskaari ja oikeuden tahalliset väärät päätökset

Olen taistellut suomalaista oikeus- ja asianajajamafiaa vastaan yli 13,5 vuotta. Olen opiskellut Suomen lakia niin, että tunnen omasta mielestäni sen paremmin kuin moni lainopillisen tutkinnon suorittanut henkilö. Olen täysin varma, että rikollisille on annettu syytesuoja. Heillä on oikeus tehdä virkarikoksia pelkäämättä seurauksia.

Oikeudenkäymiskaaren 12 §:
Jos tuomari ilmeisestä huolimattomuudesta tai ymmärtämättömyydestä tekee väärän tuomion, menettäköön virkansa kokonaan tai määräajaksi, tahi maksakoon rahasakon ja korvatkoon kaiken vahingon. Jos hän sen tahallisesti tekee, vihasta ja ilkeydestä taikka ystävyyden, lahjain ja voiton tähden, menettäköön virkansa saamatta sitä koskaan takaisin, korvatkoon myös vahingon. Jos joku sellaisen väärän tuomion takia menettää henkensä, menettäköön tuomarikin pahuutensa ja ilkeytensä takia henkensä tahi kunniansa.


Nimet

Tässä ovat nimet, jotka ovat tehneet tietoisesti vääriä päätöksiä virkavastuulla ja verovaroilla PR-talojen konkurssivyyhdessä ja muissa minua koskevissa asioissa. Miksi heihin ei sovelleta oikeudenkäymiskaarta?

Ylivieskan käräjäoikeuden jokainen minua tai yritystoimintaani koskeva päätös on väärä. Näistä päätöksistä ja niiden tekijöistä mainittakoon muun muassa
- laamanni Riitta Kuurinmaa-Myllyniemi 13.8.1998 R98/90224, 30.1.1001 00/1003, 30.1.2001 Nro 148/00/1103, 26.8.1998 224 R98/90
- Veijo Lehto 144 Dno R98/71 1.6.1998,
- Jaakko Raittila 3.10.2000 00/611,
- Ulla-Maija Viitavuori 28.11.2006 05/529.

Edelleen vastaavasti Vaasan Hovioikeudessa
- Matti Kolehmainen 21.5.1999 R98/503,
- esittelijä Markku Vuorela 11.01.2002 Nro 0017/R2000/206,
- Pirkko Loukusa 13.1.2000 nro 39/ R98/692,
- Robert Liljefeldt 21.5.1999 21.5.1999 521 R98/503,
- Jorma Rudanko 21.5.1999 R521 R98/503,
- Björn Hagman 13.1.2000 nro 39 R98/692,
- Johan Eklund 13.1.2000 nro 39 R98/692,
- Mikko Pentti 13.1.2000 nro 39 R98/692.

Samaten Rovaniemen hovioikeudessa päätös 14.5.2007 nro 418 diarinro R06/70 tekijöinä
- Ritva Sepponen,
- Keijo Siljander ja
- Teija Unkila,
-esittelijänä Markku Lindqvist.

Korkeimmassa oikeudessa vääriä päätöksiä ovat tehneet
- Marjatta Möller 14.7.1998 nro 2379 H98/187,
- Jussi Heiskanen esittelijä 9.11.1999 3042 R99/549,
- Kari Vesanen 20.04.2000 0731 H99/428,
- Tarja Ryhänen-Dahlman 2.4.2002 H2001/138, 28.6.2002 H2001/138 nro 1771,
- Petteri Mikkola 10.7.2003 nro1801 H2002/16, 10.7.2003 nro 1800, 10.7.2003 1802,
- Haarman 14.07.1998 nro 2379 H98/187,
- Riitta Suhonen 14.7.1998 nro 2379 H98/187,
- Kari Raulos 14.07.1998 nro 2379 H98/187,
- Nikkarinen 9.11.1999 3042 R99/549,
- Palaja 9.11.1999 3042 R99/549,
- Wirilander 20.4.2000 0731 H99/428,
- Mikael Krogerus 20.4.2000 0731 H99 428, 10.7.2003 nro 1801 H2002/16, 10.7.2003 nro 1800,
- Arponen 20.4.2000 0731 H99/428,
- Erkki-Jussi Taipale 28.6.2002 H2001/138 nro 1771,
- Pertti Välimäki 28.6.2002 H2001/138 nro 1771,
- Pauliine Koskelo 28.6.2002 H2001/138 nro 1771,
- Mikko Tulokas 10.7.2003 nro 1801 H2002/16, 10.7.2003 1802, 10.7.2003 nro 1800,
- Gustav Bygglin 10.7.2003 nro 1801 H2002/16, 10.7.2003 nro 1800,
- Juha Häyhä 10.7.2003 nro 1801 H2002/16, 10.7.2003 1802, 10.7.2003 nro 1800,
- Vuori 1.1.2002 nro 0017 R2000/206.

Poliisi ei tutki, rikollisille syytesuoja

Ylivieskan poliisin Raimo Ollilan vääriä päätöksiä on niin paljon, ettei niitä edes kannata ryhtyä luettelmaaan.

Mukana näissä väärissä päätöksissä on ollut myös Erkki Huhtakallio.

Poliisien vääristä päätöksistä, joilla suojellaan rikollisia otan esimerkkinä vain tärkeimpiä.
- Oulun KRP Tapio Mäkelä tutkintapyyntö 15.3.1997, täydennys 23.3.1997, päätös 26.6.1997 6870/5406/97, 9.10.1997 6870/R/891/97, tutkintapyyntö 22.5.1998 ja siihen tehty päätös.
- Oulu KRP:n päällikkö Eero Klemetti 2400/R/506 15.4.2003,
- Pohjoisen alueen KRP:n päällikkö Pentti Yliniva 18.11.1999 tehty tutkintapyyntö 2400/R/760/99, 10.9.1998 tehty tutkintapyyntö, 19.4.2000 2400/R/737/97 ja lukuisia muita päätöksiä.
- KRP:n apulaisjohtaja Kauko Aaltomaa tutkintapyyntö 5.5.2000, ratkaisu 30.5.2000 106/TUP/98, tutkintapyyntö 4.6.2000, 3.4.2001 28/TUO/01.
- KRP:n päällikkö Rauno Ranta 18.8.1998 päätös 15.12.1998 106/TUP/98,
- Rauno Ranta ja Kauko Aaltomaa 2.5.2000 106/TUP/98,
- Rauno Ranta ja Marko Viitanen 1.9.2003 64/TUP/03.
- Jouko Rajaniemi poliisiylitarkastaja Oulun lääninhallitus 6.7.1999 POL 374 B,
- Jorma Vuorio ja Jonne Lähteenmäki 20.3.2000 dnro 49/662/98, 11.6.2002 SM-2002-1312/Ri-2,
- Kimmo Markkula KRP Vantaa 12.7.2002 88/TUP/02, 12.7.2002 93/TUP/02.
- Jorma Vehmaskoski kieltäytyi tutkimasta Rienstrojen rahanpesua, vaikka näytöt olivat kiistattomat.
- Reijo Naulapää poliisiylijohtaja tutkintapyyntö 16.8.1998, kirje 20.3.2000 dnro 49/662/98, tutkintapyyntö Naulapäälle 29.5.2000.
- Ministeri Käri Häkämies vastasi 25.8.1999 kansanedustajien Risto Kuisma, Raimo Vistbacka, Bjarne Kallis, Tapio Karjalainen, Matti Huutola, Merja-Leena Kemppainen ja Pekka Vilkuna tutkintapyyntöön vastauksella, minkä on syytä epäillä täyttävän virkarikoksen tunnusmerkistön. Lisäksi Oulun poliisilla on useita virkarikoksen täyttäviä päätöksiä, joita en ole tähän luetteloon kirjannut.

Johtopäätökset
Suomi ei ole oikeusvaltio.
Suomessa oikeuslaitos on alistettu poliittiseen valvontaan.
Suomessa oikeus- ja asianajajamafia hallitsee mielivaltaisesti oikeuden käyttöä.
Suomessa poliisi tutkii valikoivasti rikoksia. Kaikki Arsenalin ja pankkien rikokset sekä lähes kaikki virkamiesten rikokset jätetään tutkimatta. Poliisi ei tutki, syyttäjä ei syytä, laillisuusvalvonta ei näe asioissa mitään rikollista.
Oikeusistuimet tekevät tahallisesti vääriä päätöksiä.
Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimesta suomalaisilla ei ole mahdollisuutta saada oikeutta.
Suomeen on organisoitu maakuntajoukot, jotka on perustettu todellisuudessa mahdollista kansannousua varten. Viranomaiset ovat varautuneet siihen, että kansa saa aikanaan tietää totuuden ja silloin järjestyksen pito saattaa olla vaikeaa.

Puolustusvoimat kertoo sivullaan maakuntajoukoista näin:
”Vapaaehtoista maanpuolustusta on kehitetty voimakkaasti 1990-luvulta alkaen. Keinot ovat nyt olemassa kehittämisen konkretisoimiseksi. Ammattilais- ja vapaaehtoisorganisaatioiden yhteisellä tahtotilalla ja ohjelmilla saavutetaan todellinen hyöty ja kustannustehokkuus. Järjestelmä tarvitsee tuekseen parlamentaarisen ohjauksen, toimintakeskukset, kehittyvän järjestö- ja viranomaisyhteistyön ja lainsäädännön kehittämisen. Näillä toimenpiteillä luodaan todelliset mahdollisuudet vapaaehtoiselle maanpuolustukselle edistää puolustuskykyä, lujittaa maanpuolustustahtoa sekä tukee viranomaisia varauduttaessa yhteiskunnan normaaliajan häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin.”

Lama ja oikeus – pankkikriisin jälkiä etsimässä

Sunnuntai-iltana 20.1.2008 TV 1:n ja Timo-Erkki Heinon Ykkösdokumentissa tehtiin yhteenveto pankkikriisin oikeudenkäynneistä.

Pankkikriisin sijaiskärsijähän oli säästöpankkiryhmä, koska sillä ei ollut selkeää omistajatahoa. Säästöpankkiryhmä ei ollut heikoimmin kannattava pankkiryhmä, mutta se päätettiin uhrata muiden pankkien ja valtion toimesta toisten pankkien kannattavuuden parantamiseksi ja pankkialan ylikapasiteetin purkamiseksi.

SSP-sopimus solmittiin pääministeri Esko Ahon hallituksen toimesta 22.11.1993. Valtiovarainministerinä oli Iiro Viinanen ja sisäministerinä Mauri Pekkarinen. Nämä 3 ministeriä muodostivat valtioneuvoston ”sisäpiirin”. Tässä sopimuksessa sovittiin toimialakohtaiset listaukset yrityksistä, jotka tullaan viemään konkurssiin, sekä määriteltiin kaatamisperusteet luottomäärien ja asiakkuuksien pohjalta.

Suuren laman aikana kymmenet tuhannet yritykset ajettiin Suomen valtiovallan ja pankkien yhteisillä, salaisilla toimenpiteillä ja sopimuksilla konkurssiin. Suomen poliittisten ja talouden päättäjien väärä politiikka johti lamaan ja pankkikriisiin sekä ihmiset velkavankeuteen, jossa monelta meni koti, omaisuus ja terveys. Samalla Suomen taloushistorian suurin omaisuuksien uusjako piilotettiin kansalta. Pankkiherrat ja valtion ylin johto siunasivat virallisen ja salatun pankkituen.

Lamalle kasvot ja syylliset

Omien rikosten peittelemiseksi ja poliittisten päättäjien suojelemiseksi Suomen valtio löysi syylliset Suomen suurelle lamalle loppuvuodesta 1993.

Suurella julkisella kohulla aloitettiin vahingonkorvausoikeudenkäynnit säästöpankkien johtajia vastaan. Oikeuteen haastettiin lähes 300 säästöpankkien hallitusten maallikkojäsentä ja johtajaa. Maallikkojäsenet eivät olleet todellisuudessa pankkien lainanannossa millään tavalla mukana, vaan toiminta oli enemmänkin asioista tietämättömänä hengessä mukana olemista.

Korvausvaatimusten yhteissumma oli 2,5 miljardia markkaa eli 425 miljoonaa euroa. Alkoi Suomen taloushistorian suurin oikeudenkäyntien sarja. Nyt 14 vuotta myöhemmin oikeudenkäyntien sarja on päättymässä, kun Turun hovioikeus vuoden 2008 alkupuolella ratkaisee viimeisen jutun. Pankkitukimiljardien lisäksi veronmaksajat ovat joutuneet maksamaan vielä parikymmentä miljoonaa euroa lisää oikeudenkäyntikuluina.

Lopputuloksiltaan oikeudenkäynnit ovat jääneet hyvin laihoiksi. Oikeuteen haastetuista lähes kahden kolmasosan kanteet on hylätty ja korvauksiin on määrätty vain reilu kolmannes. Oikeudessa määrätyistä korvauksista on toistaiseksi saatu perityksi 4,3 miljoonaa euroa. Tämän summan saamiseksi on oikeudenkäyntikuluina käytetty veronmaksajien varoja 23 miljoonaa euroa. Pankkioikeudenkäynneistä ovat hyötyneet vain asianajajat.

Ohjelmassa Suomen valtion näkemyksiä oikeudenkäynteihin ryhtymisestä esittivät Pekka Laajanen valtiovarainministeriöstä sekä entinen kansanedustaja ja Valtion vakuusrahaston hallintoneuvoston jäsen Olavi Ala-Nissilä. Heidän perustelunsa oikeudenkäynneille olivat todella heikot. Helsingin Suomalainen Säästöpankki välttyi oikeudenkäynneiltä. Syynä oli ehkä se, että pankin hallituksessa oli arvovaltaisia henkilöitä, joita ei haluttu saattaa oikeudelliseen vastuuseen väärin perustein. Pankkikriisin seurauksena Suomen pankkien omistussuhteet muuttuivat niin, että ainoastaan osuuspankit ja pari pientä säästöpankkia säilyivät suomalaisessa omistuksessa.

Pankki voittaa oikeudessa

Oikeuspolitiikan ja lainkäytön tutkimusryhmässä on tutkittu yli 5500 pankkioikeusjuttua, jotka on käyty Suomen hovioikeuksissa laman jälkeisinä vuosina. Havaintojen perusteella voidaan todeta, että ainoastaan yhdessä (1) tapauksessa asiakas voitti pankin. On nimittäin pitävästi selvitetty tapauksia, joissa esimerkiksi takaajaa velvoittavan tuomion purku olisi ollut aiheellinen pankin tekemän virheen tai jopa rikoksen johdosta. Korkein oikeus on ”jälkeen Koiviston konklaavin” systemaattisesti jättänyt tällaiset kanteet eri verukkeilla tutkimatta.

Korkeimman oikeuden presidenttien Olavi J. Heinosen ja Leif Sevonin aikana Korkein oikeus on johdonmukaisesti noudattanut rahanpesulaman ”jälkihoitoon” presidentti Koiviston 6.5.1992 antamaa ohjeistusta niin ennakkopäätöksissään kuin etenkin piiloon jäävien, tutkimatta jätettyjen kanteiden yhteydessä. KKO:n uusi presidentti Pauliine Koskelo oli oikeusministeriön lainvalmisteluosaston lainsäädäntöneuvos vuosina 1985 -1995. Siinä virka-asemassa hän on linjannut velkojat - velalliset -suhteensa vahvemman puolelle ”Business Books” – nimisen kustantamon vuonna 1994 julkaisemassa kirjassa ”Uudet velkalait perinnässä”. Kirjan esipuhe on päivätty 7.10.1993. Laki oikeudenkäymiskaaren muutoksesta (595/1993), ja sen mukanaan tuomasta alioikeusuudistuksesta (28.6.1993/581) ja haastemenettelyn uudistamisesta astui voimaan 1.12.1993. Niillä heikennettiin velallisen oikeussuojaa merkittävästi.

Erikoinen SYP-projekti

Suomen Yhdyspankki oli 1990-luvun alussa syvässä kriisissä, kuten muutkin pankit. Ulospäin annettiin kuitenkin sellainen kuva, että pankki oli mitä parhaimmassa kunnossa. Pankilla oli erittäin iso, vuonna 1991 määrältään 63 miljardin markan suuruinen, ulkomaisilta sijoittajilta otettu valuuttalainapotti, jonka se oli markkoina jakanut kotimaisille yrityksille. Vuosina 1991 ja 1992 tapahtuneen markan 50 % devalvoitumisen jälkeen Suomen Yhdyspankin luotottamien yritysten niskoilla oli yhtäkkiä lähes 100 miljardia markkaa ! Jokainen ymmärtää, mitä tämä yrityksille merkitsi.

Mitä teki Suomen Yhdyspankki ? Se perusti alkuvuodesta 1991 kokonaan uuden, 100 % :sti omistamansa pankkiyhtiön, ja siirsi sille 1.7.1991 pankkiliiketoimintansa luottoineen kaikkineen. Tätä Suomen Yhdyspankki Oy:n vuonna 1991 toteuttamaa operaatiota voitaisiin sisältönsä ja tavoitteidensa puolesta kutsua "PASKAT POIS RATTAILTA" -operaatioksi, mutta jota yhtiö itse kutsui yhtiöittämiseksi, organisaation muutokseksi ja diffuusioksi. Sen paremmin osakeyhtiölaki kuin pankkilaitkaan eivät tuolloin sallineet tällaisia "järjestelymahdollisuuksia".

Vuoden 1991 manööveri toteutettiin täyden uutispimennyksen vallitessa siten, ettei edes pankin oma henkilökunta, tallettajista eli pankin velkojista puhumattakaan, tiennyt tapahtuneesta mitään – pankin nimikään ei ulospäin muuttunut: nimi säilyi Suomen Yhdyspankkina, mutta yhtiö pankin takana vaihtui! Operaation lopputulos paljastuu parhaiten Liikepankki Unitas Oy:n toimintakertomuksessa vuodelta 1991. Vuoden 1991 aikana 1.7.1991 pörssiyhtiö SYP Oy:n (SYP 1) pankkitoiminta tosiasiassa siirrettiin kokonaan uudelle samannimiselle SYP Oy:lle (SYP 2). Vanhalle SYP Oy:lle, jonka nimeksi samalla oli muutettu Liikepankki Unitas Oy, jätettiin hetkeksi täysin muodollisen verotuksen vaatima liikepankkistatus, vaikka tosiasiassa mitään liikepankkitoimintaa ei yhtiön 19 hengen voimalla harjoitettukaan.

Liikepankkistatuksesta luovuttiin jo 1.9.1992, jolloin oli tiedossa kaikki valtion myöntämän pääomalainan ehdot. Syynä nopeaan luopumiseen oli ilmeisesti se, että pääomalaina voitiin ehtojen mukaan antaa vain pankkitoimintaa harjoittavalle pankille ja oli vaara, että valtio olisi muuten työntänyt pääomalainan pörssiyhtiönä toimivalle emoyhtiö Liikepankki Unitas Oy:lle (SYP 1), ellei sitä nopeasti muuteta omistusyhteisöksi, joksi se 1.9.1992 jälkeen muodostuikin. Kaikki muutokset tehtiin valtion silmien alla ja sen hyväksymänä.

Pörssiyhtiö Liikepankki Unitas Oy:n (SYP 1) toimintakertomus vuodelta 1991 paljastaa täysin Ahti Hirvosen ja Björn Wahlroosin tarkoituksen pelastaa osakkeenomistajat ja työntää kaikki mahdolliset riskit uudelle 100%:sti omistamalleen tytäryhtiölle Suomen Yhdyspankki Oy:lle (SYP 2), joka tekee valtion kanssa sitoumukset. Valikoitujen hyvien kuranttien varojen jättäminen emolle (SYP 1) ja riskien ja epäkuranttien varojen työntäminen tyttärelle (SYP 2) näkyvät sivun 54 vakavaraisuutta koskevassa kohdassa: Vertailukelpoisten konsernilukujen vakavaraisuussuhteet olivat seuraavat: 1990 10,8% ja 1991 10,3%. Vuoden 1991 vakavaraisuussuhdeluku 10,3% jakautui kuitenkin emon Liikepankki Unitas Oy:n ja tyttären Suomen Yhdyspankki Oy-konsernin välillä seuraavasti: -pörssissä noteerattava emoyhtiö: liikepankki Unitas Oy 72,0% - noteeraamaton tytär: Suomen Yhdyspankki Oy 9,6 %. Suomen valtio teki sitoumuksen jälkimmäisen kansa. Miksi?

Alkuperäisen Suomen Yhdyspankin omistajien omistus säilyi siis turvassa, samoin arvokiinteistöt siirrettiin turvaan erillisiin kiinteistöyhtiöihin, jotka emoyhtiö omisti. Ainoastaan korkean riskin omaava liiketoiminta siirrettiin uuteen pankkiin, johon emoyhtiö oli sijoittanut vain 25 miljoonan markan osakepääoman – eli silloin oli pörssiyhtiönä olevan emoyhtiön (SYP1) osakkeenomistajien riskinä menettää vain 25 miljoonaa markkaa tytäryhtiön (SYP2) mahdollisen konkurssin yhteydessä. Kun omat varat olivat turvassa, aloitettiin säälimätön yrityslainojen irtisanominen, yritysten kaataminen konkursseihin sekä yritysten, yrittäjien ja luottojen takaajien omaisuuden pakkorealisointi pankille. Kaatuneiden yritysten myötä syntyi myös työttömien armeija. Kaikesta tästä oli sitten seurauksena satojen miljardien markkojen valtionvelka, joka on nyt kaatamassa pohjoismaista hyvinvointivaltiotamme.

Ketkä siis olivat Suomen Yhdyspankin omistajia ?

Vastaus on, että kukaan ei tiedä, paitsi Suomen Yhdyspankin omistajat itse. Suomen Yhdyspankin vuoden 1991 toimintakertomuksessa on lueteltu sivulla 54 alkuperäisen Suomen Yhdyspankin eli emopankin osakkeenomistajat. Näistä vain 32,3 % on nimetty, eli 2/3 omistajista on tuntemattomia. Kun näitä omistajia on pankin nykyiseltä seuraajalta tiedusteltu, tietoja ei ole annettu!

Lisätietoja
Jukka Davidsson: Political Risk inFinland
www.diva-portal.org/diva/getDocument?urn_nbn_se_uu_diva-8176-2__fulltext.pdf (->aukeaa kun käyttää itse tätä osoitetta)
tai
http://publications.uu.se/abstract.xsql?dbid=8176 (->klikkaa kohtaan: Fulltext)

Timo-Erkki Heinon dokumenttejä pankkikriisistä
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=28&t=00567

Lähdeaineisto
- Rahan pelurit – Suomen pankkikriisi 1991-95 -moniste
- Laman ja rahan pelurit, ISBN 978-952-99691-1-1
- Salaiseksi julistettu SSP-sopimus liiteasiakirjoineen
- Timo-Erkki Heinon Ykkösdokumentti Lama ja oikeus 20.1.2008

Pankkikriisin kirjallisuus ja muut tietolähteet

Suomi koki 1990-luvun alussa erittäin syvän taloudellisen laman. Se johtui vakaan markan politiikasta ja sen todellisiä syyllisiä ovat sen ajan Suomen talouden päättäjät ja poliittiset johtajat. Kansa kärsi valtavat menetykset laman johdosta. Yli 60 000 yritystä poistettiin markkinoilta ja yli 500 000 ihmistä jäi työttömäksi. Noin 14 500 ihmistä teki oman ratkaisunsa asioissa.

Todelliset syylliset ovat edelleenkin vapaalla jalalla.

Lama-aikaa käsittelevästä kirjallisuudesta

Lama-aikaa ja pankkikriisiä käsittelevää kirjallisuutta on olemassa merkittävä määrä. Tässä joitakin kirjoja esimerkkinä laajasta materiaalista. Lista ei ole tyhjentävä, mutta toivottavasti se auttaa kiinnostuneita löytämään hyviä tietoja. Tutkijoiden keskustelu Suomen lamasta jatkuu yhä. Toivon, että lukijani antavat palautetta ja kertovat, mitä kirjoja tulisi vielä lisätä tähän luetteloon.

Hyvä esimerkki teeman ajankohtaisuudesta on amerikkalaistutkijoiden Kenneth Rogoff ja Carmen M. Reinhart analyysi Is the 2007 Subprime Financial Crisis So Different? (artikkelin luonnos 2008 *). Siinä pyritään erittelemään Yhdysvaltain tämänhetkistä asuntoluottokriisiä aikaisempien talouskriisien – siis myös Suomen – kokemusten perusteella.

Syksyllä 2008 on luvassa Suomen pankinjohtajan Seppo Honkapohjan ja Erkki Koskelan Suomen talouskriisiä käsittelevä kirja, joka on jatkoa heidän tutkimukselleen The Economic Crisis of the 1990’s in Finland (Economic Policy 1999 n:o 29 tai Etla n:o 683). Tämän tutkimuksen laajuus on 548 sivua. Sen eräänlainen lyhennetty suomennos Laman opetukset on Jaakko Kianderin tekemä. Suomennoksen laajuus on vain 142 sivua.

Yksi parhaista lama-analyyseista on ranskalaisekonomisti Christian Bordesin The Finnish Economy: the Boom, the Crisis and the Prospects (Suomen Pankki 1993). Se ilmestyi myös suomeksi.

Alan tutkimuksiin kuuluvat myös Juha Tarkan artikkeli Ulkoisten tekijöiden merkitys Suomen talouskriisissä (KAK 1/1994), Pertti Kukkosen tutkimus Rahapolitiikka ja Suomen kriisi (PTT 1997) ja Vesa Vihriälän väitöskirja Banks and the Finnish credit cycle 1986–1995 (Suomen Pankki 1997).

Ensimmäinen yleiskatsaus kriisistä oli ekonomistien Jaakko Kiander ja Pentti Vartia Suuri Lama (Taloustieto 1998). Samoihin aikoihin ilmestyi toimittajien Kustaa Hulkko ja Jorma Pöysä Vakaa markka (Atena/Sitra 1998). Myöhemmin Hulkko toimitti Suomen Pankin pankkivaltuuston pöytäkirjojen perusteella kirjan Pihalla kuin lumiukko (Edita 2004).

Lamaa sivuavat myös Antti Kuusterän säästöpankkihistoria Aate ja raha (Otava 1996) ja Risto Rankin väitöskirja Haltia vai haltija? (Edita 2000).

Jaakko Kiander toimitti kirjan Laman opetukset (Vatt 2001). Hän oli mukana myös toimittamassa teosta Down from the heavens, up from the ashes (Vatt 2001).

Keijo Kulhan Kuilun partaalla (Otava 2000) dokumentoi pankkikriisin vaiheita. Samaan teemaan liittyy myös Markku Kuisman ansiokas Kahlittu raha, kansallinen kapitalismi. Kansallis-Osake-Pankki 1940–1995 )" href="http://www.tsv.fi/vtk/vtkkuisma.htm" target=_blank(-->) (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2004, ISBN 951-746-592-0.).

Ex-pankinjohtaja Taisto Kangas teki väitöskirjan Suomen pankkikriisin alueellinen ulottuvuus (-->) (HKKK 2006, ISSN 1237-556X; 281) suurelta osin omien kokemustensa pohjalta.

Heikki Taimion toimittama Työväen Sivistysliiton kirja Talouskasvun hedelmät - kuka sai ja kuka jäi ilman )" href="http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Lama+jakoi+Suomen+kolmeen+kerrokseen/HS20071113SI1KU01mr1" target=_blank(-->) on yleisteos pankkikriisin ja lama-ajan asioihin.

Osuuspankkikeskus-johtoista OP-ryhmää koskevat kirjat

Jorma Ojaharjun toimittamassa kirjassa Aleksilta Nokalle (" href="http://www.nettisanomat.com/2002/10/17/sesiita.htm" target=_blank-->) kerrotaan OKO:sta ja sen uhriksi joutuneesta OPKo-Aleksin entisestä pankinjohtaja Risto Yli-Lotilasta. Edelleen OP-ryhmää käsittelevät kirjat: Jorma Ojaharju: Yrittäjän Veikko Luode ajojahti (Gummerus, 1994) ja Yrjö Paukkunen: Oikeusvaltion todelliset kasvot.

Muistelmat lama-ajasta

Mielenkiintoisia muistelmia tai henkilöhistorioita lama-ajasta ovat esimerkiksi Rolf Kullbergin … ja niin päättyi kulutusjuhla (WSOY 1996), Mauno Saaren Minä, Christopher Wegelius (Gummerus 1992), Jaakko Lassilan Markka ja ääni (Kirjayhtymä 1993), Pentti Kourin Suomen omistaja (Otava 1996) ja Mauno Koiviston Kaksi kautta I (1994) sekä Esko Ahon Pääministeri (Otava 2000). Ahon ja Iiro Viinasen roolia selostavat Risto Uimosen Nuori pääministeri (WSOY 1995) ja Mauno Saaren Näkymätön käsi (Gummerus 2006). Kasia Åstrandin kirjassa Huomisen mahdolliuus Eeva Kuuskoski kertoo asioista. Hannele Pokan kirja Porvarihallitus antaa selkeän kuvan siitä miten sen ajan hallitus toimi.

Europarlamentaarikko Esko Seppänen ja toimittaja Antti-Pekka Pietilä kertovat yksityiskohtaisesti kirjoissaan pankkien toiminnasta laman aikana. Kummankin kirjan nimi on Pankkikirja. Professori Heikki Ylikangas valottaa kirjassaan Suomen historian solmukohdat )" href="http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Historian+ja+suurmiesten+tekijät+tuomiolla/HS20070531SI1KU02e4x" target=_blank(-->) (WSOY 2007) pankkikriisin syitä ja syyllisiä.

Yksityisen kansalaisen näkökulma

Laman ja pankkikriisin jalkoihin jääneen yksityisen kansalaisen tai pienyrittäjän ääni on jäänyt melko vaisuksi ainakin päättäjien ja johtavien tiedotusvälineiden tietoisuudessa. Epäilen, että näin on tehty tarkoituksellisesti. Myös pankkikriisin kritiikki ja miten pankkikriisi hoidettiin, on jäänyt johtavien tiedotusvälineiden osalta aikalailla muiden asioiden varjoon.

Erinomaista työtä asioiden julkituomisessa on tehty turkulainen Kalevi Kannus, jonka promerit-nettisivuilta http://www.promerit.net/ löytyy yksityiskohtaista tietoa pankkikriisistä ja oikeuslaitoksen toiminnassa.

Joensuunlainen Markku Rouhiainen on myös nettisivuillaan Suomi Paremmaksi tuonut värikkäästi pankkikriisin asioita esille. Jyväskyläläinen Jorma Uski on nettisivuillaan (-->) paneutunut myös pankkikriisin saloihin ja oikeuslaitoksen toimintaan. Eurooppalaisen Oikeusturvan Keskusliitto on tuonut pankkikriisiä ja sen ongelmia esille omilla nettisivuillaan http://www.eok.fi/eok/.

Olen omalta osaltani kantanut korteni kekoon kirjoittamalla kirjan Olet Maamme Armahin Suomenmaa (ISBN 952-91-4593-X) ja myös Erkki Aho–päiväkirja http://www.erkkiaho.com/blog/ antaa konkreettista tietoa siitä miten pankkikriisin uhri kokee asian käytännössä.

Seppo Konttisen Salainen pankkituki on yksi merkittävimmistä kirjoista, jossa analysoidaan Suomen lamaan. Oikeuspolitiikan ja lainkäytön tutkimusryhmän kirja Laman ja rahan pelurit on ehkä kaikkein parhaiten päässyt sisälle pankkikriisin anatomiaan. Ekonomi Jukka Davidssonin Uppsalan Yliopistolle tekemä selvitys Political Risk in Finland **) )" href="http://www.diva-portal.org/diva/getDocument?urn_nbn_se_uu_diva-8176-2__fulltext.pdf" target=_blank(-->) tuo selkeästi ja kiistattomasti esille pankkikriisin ja laman tapahtumat, syyt ja seuraukset.

Ylen toimittaja Timo-Erkki Heino on tehnyt ansiokkaita dokumenttiohjelmia, jotka ovat katsottavissa Ylen Elävästä arkistosta )" href="http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=86&t=567" target=_blank(-->). Hyvän kuvan itse lama-ajan keskustelusta saa esimerkiksi alla mainituista Suomen Kuvalehdessä julkaistuista talouspoliittisista kirjoituksista: Timo Relander: Suomi uppoaa (SK 26.7.1991) ja Antti Tanskanen: Mr Churchillin oppi estää Suomen elpymisen (SK 2.8.1991).

Lukuhetkiä!

*) http://www.economics.harvard.edu/faculty/rogoff/files/Is_The_US_Subprime_Crisis_So_Different.pdf
Kenneth Rogoff ja Carmen M. Reinhart: Is the 2007 Subprime Financial Crisis So Different?

**) http://www.diva-portal.org/diva/getDocument?urn_nbn_se_uu_diva-8176-2__fulltext.pdf
Jukka Davidsson: Political Risk in Finland


- Antti-Pekka Pietilä: Presidentin pankki (Art House Oy 1996, ISBN 9518841977)

Suomalainen tsunami – pankin hyökyaalto

Valtiotieteen maisteri Toivo F. Hyvärinen Längelmäeltä kirjoittaa:

Nyt olemme todella konkreettisesti saaneet nähdä, kokea ja ymmärtää sekä paikan päällä, että myös tiedotusvälineiden kautta Aasian katastrofin järkytykset myös suomalaisten keskuudessa. Nämä Aasian dramaattiset kokemukset auttavat ymmärtämään sitä Suomessa koettua 1990-luvun maanjäristystä, joka tapahtui maamme kansantaloudessa. Kansantaloutemme maanjäristyksen aikaansaama hyökyaalto vei mennessään yli 50 000 yritystä, yli 500 000 ihmistä jäi työttömäksi ja yli 14 000 ihmistä teki itsemurhan. Epätoivoon joutuneet ihmiset tappoivat jopa perheensä omin käsin, kun menettivät koko omaisuutensa, elämänhalunsa ja ihmisarvonsa. Oman taloutemme katastrofi kosketti lopulta tavalla tai toisella jopa noin miljoonaa suomalaista. Ja tämä katastrofi ei kokonaan ole vieläkään ohi, vaikka Suomi on selvinnyt lamasta jo noin kymmenen vuotta sitten. Missä olivat auttajat silloin ja missä he ovat nyt? Mitä hallitukset ovat tehneet ihmisten hädän todelliseksi lievittämiseksi? Heti alun alkaen oikeuslaitos ohjattiin yksisilmäisesti pankkien puolelle. Pankit saivat vapaat kädet suorittaa täysin häikäilemättömän ruumiin ryöstön. Tätä eivät hengissä selvinneet unohda ikinä.

Pankki voittaa oikeudessa

Hyvärinen jatkaa:
Näyttää myös siltä, että "likainen työ" on tehty käräjäoikeuksissa ja hovioikeuksissa siten, ettei KKO ole antanut ilmeisesti kertaakaan valituslupaa, jolloin hovioikeuden päätös on jäänyt pysyväksi. Näin KKO on säästänyt itseään vaivalta keksiä päätöksille pitäviä perusteluja. Käräjäoikeuksien ja hovioikeuksien päätösten perustelut ovat voineet olla jopa näytön vääristelyä pankin eduksi. Päätösten perusteluihin on voinut ilmestyä pankkia puoltavia näkökohtia ilman, että pankin juristit olisivat niitä esittäneet. On tapauksia, joissa pankkijutut joutuvat tuomioistuinten päätettäväksi puutteellisilla oikeudenkäyntiaineistoilla, koska pankkitarkastus ja poliisi eivät ole vaivautuneet pankkiepäselvyyksiä asianmukaisesti selvittämään. Pankit eivät omaehtoisesti tosiasioita esitä. Tuomioistuin ei yleensä suostu vaatimaan pankilta mitään selvitystä vaan suorastaan kiirehtii antamaan tuomionsa epätäydellisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella. Jos pankkiasiakas vaatii pankkia jonkin asiakirjan esittämään, niin tuomioistuin yleensä hylkää tällaisen vaatimuksen. Näinkö toimii todellinen oikeusvaltio?

Käräjäoikeuksien ja hovioikeuksien tuomarit ovat siten ilmeisen yksisilmäisesti asettuneet jo etukäteen pankin puolelle. Juristien keskuudessa on jo pitkään havaittu, ettei pankki voi riitajuttua suomalaisessa oikeusistuimessa hävitä. Muutama rohkea juristi on yrittänyt tehdä asialle jotain, mutta toistaiseksi laihoin tuloksin. Vastassa on oikea korkean tason kivimuuri. Miten kauan tällainen kansalaisten oikeustajua loukkaava käytäntö Suomen tuomioistuimissa voi jatkua? Pankit pelastettiin valtion tuella. Silloisilta päättäjiltä jäi ymmärtämättä yksinkertainen tosiasia, etteivät pankit voineet pärjätä, jos pankin asiakkaat eivät pärjänneet. Talouselämä on siten järjestetty, ettei mikään talletuspankki voi tulla toimeen ilman laina-asiakkaita. Ennen lamaa lainaa ottaneet asiakkaat suhtautuivat tulevaisuuteen myönteisin odotuksin siksi he uskalsivat ottaa lainaa, jota pankit suorastaan tyrkyttivät. Laman iskiessä pankit alkoivat suhtautua laina-asiakkaisiinsa kuin ruttotautisiin, joista oli päästävä eroon keinoja kaihtamatta. Velkasyrjäytyneet ovat yhä suuri yhteiskunnallinen ongelma. Asia koskee tavalla tai toisella lähes miljoonaa suomalaista.

Postipankin ex-pääjohtaja tunnustaa syyllisyytensä

Seppo Lindblomin mukaan takaajille vakuutettiin allekirjoitusten olevan vain muodollisuuksia. 1980- ja 1990-lukujen taitteessa Postipankin pääjohtajana työskennellyt Seppo Lindblom myöntää pankkien toimineen harkitsemattomasti luottoa antaessaan. Luotonanto ja rahoitusmarkkinat vapautuivat Suomessa asteittain 1980-luvun lopussa. Sen innoittamana lainoja otettiin ja myönnettiin nopeaan tahtiin. Vapautuminen aiheutti kuitenkin talouden ylikuumentumisen, kun pankit sekä antoivat että ottivat ulkomailta liikaa luottoa. Rahoituskriisi levisi koko pankkijärjestelmään ajaen sen konkurssin partaalle vuoden 1991 aikana. Esko Ahon johtama hallitus yritti elvyttää taloutta ankaralla säästökuurilla. Hallitus joutui kuitenkin taipumaan devalvaatioon eli markan arvon ulkoisen arvon laskuun marraskuussa 1991 ja syyskuussa 1992. Eduskunta myönsi hallituksen esityksestä helmikuussa 1993 pankeille tukea niin sanotulla avoimella valtakirjalla. Siinä pankeille luvattiin taata pankkien toiminta kaikissa olosuhteissa. Pankkituki laukaisi yhteiskunnassa valtavan konkurssiaallon.

Vuonna 1988 Postipankin pääjohtajaksi tullut Seppo Lindblom muistelee pankkikriisin aikaa raskain mielin. Pankkitoiminnassa tehtiin hänen mukaansa virheitä rahamarkkinoiden vapauttamisen jälkeen 1980-luvun lopussa. Luotonsäännöstelyn aikana pankkiin mentiin nöyrästi hakemaan lainaa, ja lainoja sitten tilanteesta riippuen myönnettiin. Nyt tuli eteen uusi tilanne, rahaa alettiin markkinoimaan ja myymään aktiivisesti. Usko talouden korkeasuhdanteen voimaan oli niin suuri, että luottoa annettiin sen suurempia velanhakijalta kyselemättä. - Luottotappiot eivät kuuluneet säännöstelytalouden maailmaan. Kukaan ei enää muistanut vanhoja opetuksia 1930-luvun lamasta, Lindblom huokaisee.

Lindblomin mielestä pankkikriisi ja sen myötä tapahtuneet lukuisat konkurssit koskettivat surullisimmin velkojen takaajia. Nykyisin takaajia kehotetaan lukemaan tarkkaan kaikki takaamiseen liittyvät ehdot, mutta silloin se ei kuulunut kulttuuriin. Takaajat pitivät allekirjoittamista pelkkänä muodollisuutena ja pankinjohtaja vielä usein johdatteli tähän käsitykseen.

Myös monien asunnonhankkijoiden kohtalo oli entisen pääjohtajan mukaan kova. Eihän kukaan osannut laskea, että kun hankkinut lainan ja siinä on vakuutena oma asunto, niin asunnon arvo voisi pudota kymmeniä prosentteja. Sellaista ei osattu edes kuvitella mielessään. Lindblom muistelee saaneensa 90-luvun alkupuolella useita koskettavia kirjeitä takaajilta, jotka kyselivät, eikö heidän tilanteeseensa voi tehdä mitään.

Suomen historian solmukohdat

Professori Heikki Ylikangas kirjoittaa kirjassaan Suomen historian solmukohdat seuraavaa:
Suomi koki 1990-luvulla kaksi suuren luokan mullistusta. Toisen näistä muodosti taloudellinen lama, mikä muodostui Suomessa pahimmaksi teollisuusmaiden piirissä. Toinen mullistus oli Neuvostoliiton romahtaminen 1991. Talouden kehityksen lähtökohdat näyttivät 1980-luvun alussa harvinaisen edullisilta. Rahamarkkinoiden liberalisointi käynnistyi vasta 1980, jolloin liikepankit pääsivät hankkimaan ja välittämään ulkomaisia luottoja. Vuonna 1982 perustettiin ensimmäiset suomalaispankkien tytärpankit ulkomaille. Pitkäaikaiset ulkomaiset luotot sallittiin yrityksille vuonna 1986 ja suorat sijoitukset ulkomaille 1988.

Vuonna 1990 kotitalouksille myönnettiin valta ulkomaisiin sijoituksiin ja vuotta myöhemmin valuuttalainoihin. Suomessa puolustettiin vakaata markkaa. Sitä ei haluttu laskea kysynnän ja tarjonnan heiteltäväksi. Ratkaisut tehtiin eduskuntaa ja osin hallitustakin kuulematta lähinnä Suomen Pankin piirissä. Vakaan markan politiikkaa jatkettiin niin johdonmukaisesti kuin voitiin. Markan arvoa jopa korotettiin kahdesti, vuosina 1982 ja 1984. Poliittinen johto sitoutui lujasti vakaan markan politiikkaan. Kalevi Sorsan 1983-1987, Harri Holkerin 1987-1991 ja Esko Ahon hallitukset ilmoittivat jo ohjelmassaan torjuvansa ehdottomasti devalvaatiot. Vakaan markan politiikan toteuttaminen oli ehto hallitukseen pääsylle.

Pankit haalivat omistukseensa yrityksiä, tekivät nurkanvaltauksia, rahoittivat osakekauppoja ja ulottivat liiketoimintansa ulkomaille. Kotitaloudet lähtivät mukaan kulutusjuhlaan suuressa mitassa velkarahalla. Pankit suhtautuivat lainahakemuksiin avokätisesti ja turhia nirsoilematta. Pankkien ongelmana oli lainojen myyminen. Säästöpankkiryhmässä sidottiin pankinjohtajien palkat merkittävältä osalta antolainauksen määrään. Se houkutti tinkimään vakuuksien arvosta tai kirjaamaan vakuuksien arvot todellista korkeammaksi. Hallituksen tärkeät talouspoliittiset ratkaisut muokattiin talouspoliittisen ministerivaliokunnan neuvonpidossa.

Viime kädessä linjaukset saneli pääministeri Esko Aho, valtionvarainministeri Iiro Viinanen ja presidentti Mauno Koivisto. Toisin kuin Ruotsissa ja Norjassa Suomessa ei otettu pankkeja tukirahojen vastikkeeksi valtion haltuun. Lama jätti jälkeensä 320 000 ylivelkaantunutta suomalaista. Huijareita ja rikollisia löytyi tästä joukosta vähän. Valtaosa heistä joutui kurimukseen noudattamalla annettuja määräyksiä. Myöhemmin ylivelkaantuneita koetettiin auttaa velkasaneerauksella, jonka säätämistä tasavallan presidentti vastusti. Koivisto tunnettiin vakaan markan puolustajana. Vakaan markan politiikalla ja Suomen kokeman laman rajuudella on selvä yhteys. Ylivelkaantuneet jätettiin heitteille ja katsottiin syylliseksi lamaan. Professori Ylikankaan mukaan vieläkään ei ole liian myöhäistä korjata tätä Suomelle vähemmän kunniakasta asiantilaa.

Ylivelkaantuneiden asema tulee tarkistaa ja hyvittää se mikä hyvittää kuuluu. Tulisi perustaa totuuskomissio. Nyt on tilaisuus maksaa kansalaisille vissi kunniavelka. Se osoittaisi oikeaa isänmaallisuutta.

Esimerkkitapaus

Maksamismääräyspäätös 23.11.1990.
Velan pääoma 3.227,31 euroa.
Korko 4.4.1990 - 8.8.2005 8.087,73 euroa.
Korkoprosentti 18 % 4.4.90 - 30.6.2002 ja 1.7.2002 alkaen noin 10 %.
Ulosotossa oleva velkasumma 29.7.2005 12.463,93 euroa, joka kasvaa 98,67 euroa/kk.
Koron osuus summasta on 84,1 %.
Ulosmittaus eläkkeestä 344,88 euroa/kk.
Haaska osti velan muodollisella hinnalla alkuperäiseltä velkojalta.

Oikeusministerin johdolla tällaisia kuolemaansa odottavia suomalaisia orjakaupan uhreja on kymmeniätuhansia. Vaihtoehtona olisi ollut kirjata velat luottotappioiksi ja vapauttaa uhrit veronmaksajiksi. Ostovoima ja kulutus olisivat poistaneet työttömyyden ja säilyttäneet kansanterveyden. Vallan väärinkäytön koko hinta paljastuu vasta kun valtaan äänestetään älyllisiä ihmisiä. Se puolestaan toteutuu vasta kun eliitiltäkin loppuu rahat. Heidän älynsä näet on lompakossa seteleiden kätkössä. Lokakuun alusta 2005 esimerkkihenkilö on jälleen työtön työnhakija.
Ei vain ollut varaa olla eläkkeellä!
Yhteiskunnallinen umpisolmu.

Menestyneistä yrittäjistä tuli syrjittyjä työttömiä

Omistan tämä kirjoituksen 30 000 suomalaiselle yrittäjälle, jotka menettivät yrityksensä, omaisuutensa ja ihmisoikeutensa pankkikriisin seurauksena Suomen valtion rikollisen toiminnan johdosta. He roikkuvat edelleen velkahirressä ja heiltä yhä edelleen peritään jo Suomen kansalaisten kahteen kertaan maksamia velkoja. Niitä peritään heidän kuolemaansa saakka ja eduskunnan päätöksellä vielä tämän jälkeenkin heidän kuolinpesältään.

Menestyvistä yrittäjistä syntyi syrjittyjä työttömiä

Esko Ahon hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta hyväksyi 14.10.1993 neljän pankin KOP:n, OKL:n, PSP:n ja SYP:n sekä valtion vakuusrahaston allekirjoittaman SSP-sopimuksen. Hallituksen talouspoliittiseen ministerivaliokuntaan kuuluivat pääministeri Esko Aho, valtionvarainministeri Iiro Viinanen, ministeri Mauri Pekkarinen, ministeri Jan Erik Enestam ja ministeri Toimi Kankaanniemi.

Esko Ahon hallitus hyväksyi SSP-sopimuksen 22.10.1993. Tässä sopimuksessa sivulla 17 määriteltiin, että pankit saavat poistaa ylikapasiteettia seuraavilta aloilta: kiinteistösijoittaminen ja kiinteistösijoittamiseen verrattava kiinteistötoiminta, muu sijoittaminen, rakentaminen, vähittäiskauppa, hotelli- ja ravintolatoiminta, sekä vapaa-aikatoiminta. SSP-sopimus julistettiin salaiseksi. Näin pankeille annettiin vapaat kädet poistaa markkinoilta edellä mainittujen alojen yrityksiä ja laittaa saatavansa valtion avoimeen pankkitukipiikkiin. Lisäksi on syytä epäillä, että rikollisille annettiin syytesuoja.

Aikaisemmin 6.5.1992 tasavallan presidentin linnassa ns. Koiviston konklaavi oli päättänyt antaa pankeille suosituimmuusaseman oikeudenkäynneissä. Tämä merkitsi sitä, että pankki voitti aina ylemmissä oikeusasteissa pankin ja yksittäisen kansalaisen välisessä riitaoikeudenkäynnissä. Koiviston konklaavin asiapaperit julistettiin salaisiksi.

Pankit tekivät markkinoilta poistettavista yrityksistä luetteloita. Oikeusministeriön rahoilla roskapankki Arsenal Oy koulutti asianajajia ja tilintarkastajia, jotta nämä osaavat tehdä tarvittavat rikolliset toimet niin, että ne näyttävät laillisilta. Kera Oy:ssä perustettiin Helsingin Sanomien uutisen mukaan ns. ruumiinpesuryhmä varatoimitusjohtaja Seppo Arposen alaisuuteen. Ruumiinpesuryhmää veti kehityspäällikkö Veikko Anttonen. Ruumiinpesuryhmän tehtävänä oli turvata Kera Oy:n sijoitukset ongelmayrityksissä sekä poistaa kilpailevat yritykset markkinoilta. KTM:ssä asioista olivat tietoisia kansliapäällikkö Matti Vuoria sekä KTM:n yrityskehitysosaston päällikkö Olavi Änkö ja hallitusneuvos Sakari Arkio. On syytä epäillä, että Kera Oy:n hallintoneuvoston puheenjohtaja Seppo Kääriäinen oli asioista tietoinen.

Pankit saivat toimia vapaasti

Pankit puhdistivat taseensa ja mahdolliset epävarmat saatavansa pankkituen avulla. Samalla poistettiin markkinoilta noin 60 000 elinkelpoista yritystä, jotka olisi voitu pelastaa kohdistamalla pankkituki suoraan yrityksille. Samalla aiheutettiin yli 500 000 ihmisen työttömyys sekä Stakesin tilaston mukaan noin 14 500 itsemurhaa. Kysymys on kansanmurhasta. Kansanmurhan tutkiminen kuuluu kansainvälisen rikospoliisin ICC:n toimialaan.

Suomen valtio oli pankeille varmempi maksaja kuin talousvaikeuksissa ollut yrittäjä. Siksi terveitäkin yrityksiä kaadettiin surutta. Konkursseissa kärsivät eniten yritysten omistajat, joilta katosi tällä tavalla heidän elämäntyönsä, ihmisarvonsa ja omaisuutensa. Luonnollisesti menettelystä kärsivät heidän läheisensä, sukulaisensa, tuttavansa, takaajansa, yritysten työntekijät, toiset yritykset, tavarantoimittajat, yhteistyökumppanit sekä kunnat, jotka menettivät verotuloja. Kerrannaisvaikutukset olivat valtavat.

Tilalle tulivat kehittämisrahat kontrolloimattomine projekteineen, konsultteja ja virkamiesopettajia opettamaan entinen työtön yrittäjäksi ja luottokelvoton, kaadettu yrittäjä työntekijäksi. Siis koulutettiin uusia yrittäjiä niistä, jotka jäivät työttömiksi, kun työnantajan omaisuus ja yritysideat tuhottiin. Kehityksen tulos oli se, että Suomessa on työnantajista pula. Yrittäjyys ei Suomessa kiinnosta, koska yrittäjällä ei ole Suomessa sosiaali- eikä oikeusturvaa. Tilalle tulivat ulkomaiset suuryritykset, jotka ovat ostaneet jopa perinteiset suomalaisyhtiötkin investointikeinottelijoiden pelinappuloiksi.

Laillistetut roistot?

Pankkikriisin hoitotavalla nostettiin jalustalle ”laillistetut roistot” eli pankinjohtajat ja konkurssipesien hoitajat, jotka häikäilemättömästi ovat ajaneet omia etujaan laillisuusvalvonnan erityissuojeluksessa. Yrittäjiä on yhteiskunnassamme saanut lyödä olan takaa. Ensin yrittäjiltä tuhottiin yritykset, sitten riistettiin omaisuus, tehtiin elinkautisvelkavankeja ja tehtiinpä osasta tietoisesti väärillä oikeudenpäätöksillä rikollisia, jotta maine oli varmasti mustattu ikuisiksi ajoiksi.

Kaiken huippu oli ministeri Suvi Anne Siimeksen Aktiv Hansa- kauppa, jolla 31.3.2000 myytiin 76 000 saatavaa arvoltaan 12,2 miljardia 600 miljoonalla ulkomaiselle perintäyhtiölle, joka sitten perii tuota velkaa suomalaisilta yrittäjiltä korkealla korolla heidän elämänsä loppuun saakka ja vielä senkin jälkeen eduskunnan päätöksellä kuolinpesältäkin. On syytä epäillä, että kauppa on tehty törkeän petoksen avulla, koska kauppaan sisältyi runsaasti hoidettuja saatavia. Aktiv Hansa-kauppa on julistettu salaiseksi.

Tein tutkintapyynnön ministeri Suvi Anne Siimeksen toimista. Poliisi ei tutki, eikä syyttäjä syytä. Tämä on oikeusvaltio Suomi. Onko syynä se, että Aktiv Hansa-kauppaa käsiteltiin Lipposen hallituksen talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa 29.11.1999? Silloin käsittelyyn osallistuivat Lipponen, Heinonen, Siimes ja Biaudet. Toisen kerran asiaa käsiteltiin 8.12.1999. Silloin käsittelyyn osallistuivat Niinistö, Heinonen, Mönkäre, Hemilä, Siimes ja Tuomioja.

On täysin kiistatonta, että Sauli Niinistö on yksi pankkikriisin salailun taustapiruista. Olihan hän aikanaan myös perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana, oikeusministerinä ja valtionvarainministerinä. Jos ja kun kansa saa tietää totuuden asioista, niin se saattaa nousta takajaloilleen. Silloin Niinistön suosio tulee olemaan pohjamudissa, samoin kuin Suvi-Anne Siimeksen suosio.

Ihmisoikeusloukkauksia massamuotoisesti

Suomessa on toteutettu massamuotoisesti ihmisoikeusloukkauksia julkisen vallan toimesta. Nämä ihmisoikeusloukkaukset sisältävät poikkeuksellisen määrän erilaisia perus- ja ihmisoikeusmenetyksiä. Virkamieselätit ovat vapaasti saaneet tuhota entisten yrittäjien itsetuntoa jatkuvalla henkisellä rassaamisella niin ulosoton kuin työvoimatoimistonkin puolesta. Tällaisilla yrittäjillä ei ole ollut oikeusturvaa, eikä sosiaaliturvaa. Heiltä on estetty työllistyminen jatkuvalla velkavankeudella. Heidät on sysätty yhteiskunnan ulkopuolelle syrjäytyneiksi kansalaisiksi vailla ihmisoikeuksia. He ovat joutuneet kokemaan kolmannen sortokauden. EU:n ihmisoikeussopimuksen 3 § kieltää kidutuksen. Nämä 30 000 yrittäjää ovat roikkuneet velkahirressä jo yli 15 vuotta. Hitlerkään ei kiduttanut kansalaisia kymmeniä vuosia. Suomen viranomaisilta tämäkin onnistuu. Pankkikriisin todelliset rikolliset ovat edelleenkin vapaalla jalalla.

Salainen pankkituki – pääkonna Mauno Koivisto

Suomen taloushistorian suurimmasta katastrofista ei ole kerrottu kaikkea. Seppo Konttinen tekee paljastuksia kirjassaan nimeltä Salainen pankkituki.

Konttisen esityksen mukaan poliittinen ja taloudellinen eliitti oli hämärtänyt kärsimysten vuodet. Käyttöön oli otettu vaikeasti ymmärrettäviä sanoja kuten rakennemuutos, muutostarve, talouden vakaus, pankkialan tervehdyttäminen tai markkinavoimat.

Pelkästään voittajien kertoma "totuus" on hallinnut pankkikriisivuosien historian kirjoittamista ja tilintekoa. Se on ollut liian yksipuolista.

Pääsyyllinen

Konttisen kirjasta tulee selvästi esille, että pankkikriisin konna on presidentti Mauno Koivisto, joka on vetänyt omaa rooliaan kaukana virallisten linjojen takana ja etäällä etusivujen uutisista. Pankkilait olivat peräisin Mauno Koiviston ensimmäisen hallituksen ajoilta.

Vuosien saatossa pankkien lainahanat olivat päästetty holtittomasti soljumaan, mikä johti pankit vararikon partaalle. Päättäjät eivät itsekään tienneet, mitä oltiin tekemässä. Vakaan markan politiikka ja holtiton rahamarkkinoiden vapauttaminen johtivat yli puolen miljoonan ihmisen työttömyyteen. Yli 60 000 yritystä hävisi markkinoilta, yrittäjien omaisuus ja elämäntyö tuhottiin. Tuhannet ihmiset päättivät päivänsä oman käden kautta. Toiset taas elävät näiltä sijoilta huippupalkoilla ja -eläkkeillä tässä samassa yhteiskunnassa.

Muut syylliset

Pankkikriisin todelliset taustat ovat harvojen ja valittujen tiedossa. Itsenäisyyden ajan suurimman laman yhteiskuntavaikuttajat olivat
Mauno Koivisto,
Harri Holkeri,
Erkki Liikanen,
Matti Louekoski,
Esko Aho,
Iiro Viinanen,
Ulf Sundqvist,
Seppo Lindblom,
Esko Ollila ja muita.

Entinen elinkeinoasiamies Esko Aho ja entinen pienyrittäjä Iiro Viinanen joutuivat mahdottoman tehtävän eteen.

Toiseen eliittiryhmään kuuluivat pankinjohtajat ja virkamiehet
Rolf Kullberg,
Sirkka Hämäläinen,
Jaakko Lassila,
Ahti Hirvonen,
Paavo Prepula,
Vesa Vaino,
Björn Wahlroos,
Pertti Voutilainen,
Pekka Laajanen,
Christopher Wegelius ja muita.

Missä he ovat nyt kun kultaiset kädenpuristukset on annettu ja ennenaikaiset suureläkkeet maksettu?

Laman syy

Suomen Pankin entisen pääjohtajan Mauno Koiviston vetämä vahvan markan politiikka oli laman pääsyy.

Suomen Pankin pääjohtaja Rolf Kullberg ilmoitti nimittäjälleen Mauno Koivistolle syyskuussa 1991, että hän jättää tehtävänsä jos markka devalvoidaan.

Valtionvarainministeri Iiro Viinanen löi 14.11.1991 vetoa, että ei devalvoida. Jos devalvoidaan, niin hän eroaa. Markka devalvoitiin. Viinanen ei eronnut. Puntila erosi ja Kullberg palkittiin myöhemmin korkealla kunniamerkillä.

Väärä politiikka nakersi palkansaajien, yrittäjien ja eläkeläisten leipää.
Nuori pääministeri Esko Aho ilmoitti kesällä 1992, että pankit tullaan pelastamaan kaikissa olosuhteissa. Julkilausuma johti Suomen taloushistorian kaikkien aikojen suurimpaan kansalaisten varallisuuden uusjakoon salaa ja peitellysti.

Pankkiherrat linnaan

Koivisto kutsui linnaan maaliskuussa 1993 maan johtavat ekonomistit keskustelemaan talouspoliittisesta tilanteesta. Aina kun Koivisto halusi vaikuttaa asioihin, niin hän järjesti salaisen puhuttelun linnaan. Tästä johtamistavasta ei jäänyt merkkejä historian lehdille. Pankinjohtajat Seppo Lindblom, Vesa Vainio, Björn Wahlroos ja Pertti Voutilainen eivät tienneet tilaisuudesta poistuessaan, oliko kysymyksessä ollut ripitys vai niskalaukaus.

Näin alkoi isänmaan taloushistorian mittavin hämäysoperaatio: vastuu levitettiin, syyllisuus jaettiin, teot peiteltiin.

Näytelmä Säätytalolla

Suomen pankkien tilaa pohdittiin valtioneuvoston kanslian asettaman pankkityöryhmän avulla. Siihen kuuluivat
valtiosihteeri Eino Keinänen,
ylijohtaja Jorma Aranko ja
puheenjohtajana Suomen Pankin Sirkka Hämäläinen.

Pankkien etuja ajoivat
Ahti Hirvonen,
Pertti Voutilainen,
Seppo Lindblom,
Pauli Komi ja
Kalevi Kauniskangas.
Sihteeri toimi Vesa Vihriälä.

Maaliskuun 18. päivä 1992 jätettiin Suomen EU-hakemus ja pankkityöryhmä jätti raporttinsa kahdeksan miljardin pankkituesta.

Samana iltana Säätytalolle asteli Kannuksen Kenedy Esko Aho adjutantteinaan Iiro Viinanen, Sirkka Hämäläinen ja Eino Keinänen.
Syytettyjen aitioissa istuivat rosvot - pankkien pääjohtajat. Tilaisuuden lopussa Aho hehkutti, että virheitä tehneet pankinjohtajat on pantava vastuuseen.

Pankkitukea hallinnoimaan perustettiin Valtion vakuusrahasto. Sen johtokuntaan kuuluivat Jorma Aranko, Esko Ollila ja Pekka Laajanen. Koplan tehtävänä oli jakaa rahat pankeille. Julkisuuteen luotiin kuvaa, että säästöpankit olivat konnan roolissa.

Säästöpankit päätettiin poistaa markkinoilta

Säästöpankkiasiassa pankkieliitti ja Esko Ahon hallitus pelasivat julkisuudelta piilossa vähintäänkin kaksilla korteilla, eikä pankkituen maksajille haluttu kertoa totuutta. Suomen Säästöpankki lahdattiin lokakuun 20. päivänä 1993.

Hallituksen tiedotustilaisuudessa 22.10.1993 Säätytalolla kerrottiin Suomen kansalle Suomen Säästöpankin jaosta neljän kilpailevan pankin kesken. Puhetta johtivat pääministeri Esko Aho ja valtionvarainministeri Iiro Viinanen, joiden johdolla oli päästy aamuyöllä salaiseen sopimukseen pankkikaupan ehdoista. Pankkien yksityiset osakkeenomistajat oli saatu pelastettua ja roskat saatu haudattua kansalaisten maksettavaksi. Suomen Sääsöpankin hinnaksi tuli 5,6 miljardia markkaa, Viinanen ja Aho eivät saaneet pankista haluamaansa hintaa. Mutta mikä oli myydessä, kun kyseessä eivät olleet omat vaan veronmaksajien rahat.

Suomen Säästöpankin koko luottokanta oli Rahoitustarkastuksen lausunnon mukaan 45 miljardia markkaa, joista riskiluottoja 12 miljardia. Valtioneuvoston selonteossa eduskunnalle kerrotaan pankkitukeen upotetun 1999 loppuun mennessä 97 miljardia markkaa. Joillekin pankeille on täytynyt syytää rahaa miljarditolkulla. Minkälaisilla kepulikonsteilla pankkitukea maksettiin? Ja miten on mahdollista, ettei asiasta julkisuudessa sanottu sanakaan?
Salaiseksi julistettu Säästöpankkisopimus paljastaa totuuden.

Liikepankkien hämärät pelastustoimet

Salailu, peittely ja harhaanjohtaminen kuuluivat pankkiherrojen tiedottamistrategiaan. Talous pullistui ulkomailta tuodusta velkarahasta, kansantaloudessa elettiin yli varojen. Vaaleihin valmistauduttiin Liikasen lentävällä lauseella: verotus kevenee.

Ahti Hirvosen ja Björn Wahlroosin toimista ei ole kansalle riittävästi kerrottu. Menettely oli todella törkeää toimintaa. KOP ja SYP liitettiin yhteen.

Kolmen tähden johtokunta

Pankkikriisin poliittisen päätöksenteon johtokunnan muodostivat puheenjohtajana Mauno Koivisto, sihteerinä Esko Aho ja jäsenenä Iiro Viinanen. Kolmikon yhteispeli sujui saumattomasti: isähahmo suunnitteli taustalla, sihteeri toteutti päätökset ja jäsen kertoi ikävät asiat. Koivisto puuttui kaikkeen joko julkisesti tai taustalla, välittämättä siitä kuuluivatko asiat presidentin toimivaltaan.

Valtion talousarviosta myönnettiin 190 000 euroa eläkkeellä olevien presidenttien käytettäväksi osoitetuista palveluista aiheutuvien menojen maksamiseen. Aho on saanut poliittisen turvapaikan Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran yliasiamiehenä. Sitra maksaa parempaa palkkaa kuin ministerit saavat.

Myös pankkiherroilla menee hyvin. SYP:n pankkitukistrategi, halikkolainen sokerijuurikkaan viljelijä, Björn Wahlroos on yksi Suomen rikkaimmista ihmisistä.

Suomessa pankkikriisin uhreja näkee leipäjonoissa. Tutkija Mikko Kautto todistaa, että 40 000 köyhältä loppuvat ruokarahat kuukausittain ja 4000 ihmistä näkee nälkää.

Mikä on tulevaisuudessa hiipivän vallankumouksen poliittinen ja ennenkaikkea inhimillinen hinta?

Erkin kommentti

Seppo Konttisen kirja Salainen pankkituki on yksi kirja lisää luetteloon, jolla voidaan todistaa presidentti Mauno Koiviston valtiopetos, sekä koko Suomen poliittisen ja taloudellisen johdon syyllisyys suureen lamaan ja pankkikriisiin. Syyttomät ovat joutuneet kärsimään ja todelliset syylliset ovat edelleenkin vapaalla jalalla.

Miten kansainvälinen rikostuomioistuin ICC mahtaa tulkita tekemäni tutkimuspyynnön Suomen taloudellisesta lamasta ja kansanmurhasta? Pankkikriisin jäkiseurauksena noin 14 500 ihmistä teki itsemurhan.

Olen itse ollut mukana pankkikriisin jälkikuviossa voimakkaasti ja tehnyt asioista lukuisia rikostutkintapyyntöjä.

Tällä hetkellä tilanne on se, että Ylivieskan poliisin Raimo Ollilan esteellisyys tulee oikeuskäsittelyyn, jossa voin todistaa kaikki minuun kohdistuneet rikokset aina Koiviston valtiopetokseen saakka. Näin myös pankkikriisin keskeiset rikokset ja Natura-asiat tulevat oikeuskäsittelyyn. Toinen vaihtoehto on se, mitä Seppo Konttinen kysyy kirjassaan tosin hiukan eri sanamuodoin kuin minun kysymykseni kuuluu. Milloin kansa päättää ottaa ohjat omiin käsiinsä ja saattaa todelliset syylliset vastuuseen teoistaan?

Kuva
Kuva kirjan kannesta Salainen pankkituki

Anti-Arsenal Tutkimus kirjoitti

Anti-Arsenal Tutkimus on tehnyt lukuisia palautteita, joita luettavuuden helpottamiseksi toistetaan tässä pieniä kirjoitusvirheitä oiottuna. Tässä palautteita päiväkirjaani Anti-Arsenal tutkimukselta.

______________________________________________________

Anti-Arsenal Tutkimus kirjoitti 02 03 2008, 8:26
Kiitos Erkki Aho arvokkaasta tutkimustyöstäsi! Haluamme tukea sinua tutkimuksissasi. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka on oikein hyvä tutkimuskohde. Meillä on hänestä paljonkin tutkimusten kohteeksi otettavaa aineistoa.

Oikeuskanslerinvirastossakin hän on jättänyt suurten luokan, ja myös yhteiskunnallisesti tärkeitä asioita tutkimatta. Mutta aloitetaan tässä ajalta, jolloin hän oli eduskunnan oikeusasiamiehen (eoa) kansliapäällikkönä.

Mikä on Lehtimajan & Jonkan "Vaiettu varasto" ?
> Lehtimäen ja Jonkan "Vaiettu varasto" = viivästyneiden, vanhojen hoitamattomien asioiden/kantelujen suuri määrä, joka he yrittivät vuosikertomukseensakin vuodelta 1998 kätkeä "keskimääräisen käsittelyajan" alle.
> "Keskimääräinen käsittelyaika" = todellisuuteen perustumaton, kansalaisten yhdenvertaisuutta asioiden käsittelyjärjestyksessä törkeästi loukkaavalla tavalla syntynyt tilastollinen harha,joka antaa täysin väärän kuvan eoa:n toiminnasta ja sen tehokkuudesta.

Näyttö (todisteet):
Taulukko vuosien 1995 ja 1998 vuosikertomusten perusteella viivästyneistä asioista on - vuosikertomusten jaottelua noudattaen -seuraava:
I toimintavuosien alku:
a) vuosikertomus vuodelta 1995:
vuodelle siirtyi asioita vuodelta 1993 5 kpl
vuodelta 1994 1080 kpl
b) vuosikertomus vuodelta 1998:
vuodelle siirtyi asioita vuodelta 1995 26 kpl
vuodelta 1996 473 kpl
vuodelta 1997 1045 kpl
II toimintavuosien loppu:
a) vuosikertomus vuodelta 1995:
seuraavalle vuodelle siirtyi vuodelta 1994 155 kpl
b) vuosikertomus vuodelta 1998:
seuraavalle vuodelle siirtyi vuodelta 1996 118 kpl
vuodelta 1997 446 kpl

Johtopäätöksiä: Eoa ja sen kansliapäällikkö (joka on vastuussa vuosittaisten toimintakertomusten laatimisesta ja sisällöstä) ei ole pitänyt eduskuntaa selvillä oikeasta tilanteesta toiminnassaan, eikä ole tehnyt esityksiä tilanteen (ongelmien = mm. viivästyneiden juttujen varasto) korjaamiseksi. Eli: on tapahtunut erittäin vakavaa kansalaisten oikeusturvan tahallista laiminlyöntiä! Tämä on siis vain alkua tulevasta jatkokertomuksesta Jonkan „laillisuusvalvonnasta“.
_______________________________________________________

Anti-Arsenal Tutkimus kirjoitti 03 03 2008, 9:32
Tiedossamme on, että vuosina 1998 ja 1999 käytiin kova 'oikeustaistelu' eduskunnassa ja sen liepeillä siitä, kuinka suomalainen laillisuusvalvonta todellisuudessa toimii. - Jaakko Jonkka oli silloin Eduskunnan oikeusasiamiehen kansliapäällikkönä, s.o. vastuullisena ja vielä suurimpana vastuullisena siitäkin mitä eduskunnan oikeusasiamiehen toimintakertomuksiin kirjoitetaan = informoidaan toiminnasta eduskunnalle ja kansalle.

Jonkan(kin) toimesta kansanedustajille ja Suomen kansalle annettu informaatio oli valheellista. Kun tämä kansalaisten virkuimpien toimesta havaittiin, käynnistyi eduskunnassa - perustuslakivaliokunta (pj. Paula Kokkonen) keskeisenä tapahtumapaikkana eoa:n toimintakertomuksen eduskuntakäsittelyn valmistelijana - kansalaisten toimesta (siis ei siis EK:n sisältä kansanedustajien toimesta) ihan oikeaksi OIKEUSTAISTELUKSI luonnehdittava toiminta. Siihen liittyi mm. perustuslakivaliokunnan jäsenille lähetetty sähköposti, mikä sekään ei antanut aihetta mihinkään - kun 'ukaasit'/toimintaohjeet oli jo poliitikolle (tieto/käskytys oli tavoittanut myös kansanedustajat ja erityisesti perustuslakivaliokunnan jäsenet) annettu.

Viesti eduskuntaan, erityisesti perustuslakivaliokunnalle ja sen jäsenille oli seuraavanlainen:
Arvoisa perustuslakivaliokunnan jäsen! Onko eduskunnan oikeusasiamies mielestänne täyttänyt velvollisuutensa, kun: Pankkiasiakas joutui itse teettämään pankin toiminnasta sitä tutkimusta, mikä viranomaisten - myös eduskunnan oikeusasiamiehen - olisi pitänyt tehdä? Valtion viranomaiset (oikeussuojakoneisto) kun jätti asian tutkimatta, eikä viranomaiset ole ryhtyneet vielä tutkimaan asiaa pankkiasiakkaan esittämän uuden aineistonkaan perusteella, ilmeisesti peläten, että se todistaisi heidän virkavirheensä, vaan ovat yrittäneet lakaista asiaa vain maton alle. Eduskunnan oikeusasiamiehenne ei - kolme (3) vuotta ja kaksi (2) kuukautta asiaa vanhennettuaan "vaietussa varastossaan", tekemättä/teetättämättä sinä aikana asialle mitään tutkimuksia ja hankkimatta edes asian ratkaisemiseen välttämättömiä asiakirjojakaan - nähnyt asiassa mitään huomautettavaa. "Vaiettu varasto" tuli paljastetuksi, kun ryhdyimme tutkimaan, onko eduskunnan oikeusasiamies hyllyttänyt toistenkin asioita samalla tavalla.

Vastaus, eli "vaiettu varasto" löytyi eduskunnan oikeusasiamiehen vuosittaisten toimintakertomusten loppuun sisältyvistä liitteistä – joita ei kukaan ilman erityistä aihetta lue. Sen sijaan yleensä luetaan – kuten kansanedustajatkin ovat lukeneet, kun eduskunnan oikeusasiamiehen toimintaa on eduskunnassa vuosittain toimintakertomuksen perusteella käsitelty - toimintakertomusten alku ja siinä esitetyt eduskunnan oikeusasiamiehen omat (harhaanjohtavat) johtopäätökset toiminnastaan. Eikö tuollainen asioiden maton alle lakaiseminen ole jo eduskunnan oikeusasiamiehen viran väärinkäyttämistä? Onko mielestäsi oikein, että eduskunnan oikeusasiamies jättää vuosikertomuksessaan eduskunnalle ja perustuslakivaliokunnalle ilmoittamatta ns. "vaietun varasto", s.o. erittäin suuren määrän vanhaksi käyneitä hoitamattomia asioita, ja niistä piittaamatta laskee ilmoittaa toimintansa yleisarvioinnissa keskimääräiseksi juttujen käsittelyajakseen 9,6 kuukautta? Onko mielestäsi oikein, että eduskunnan oikeusasiamies loukkaa näin törkeästi kansalaisten yhdenvertaisuutta asioita käsitellessään käsittelyjärjestyksen yhteydessä.? Onko mielestäsi oikein, että eduskunnan oikeusasiamies vastaa asioiden käsittelyajoista hänelle tehtyyn kysymykseen valehtelemalla ? Oletko sitä mieltä, että "Lehtimajan suussa vääntyy rautakankikin" kuten eräs kanssakulkijamme on asian ilmaissut ? Onko eduskunnan oikeusasiamiehen toimintaa on ryhdyttävä tutkimaan perusteellisesti? Oletko sitä mieltä, että on jo kutsuttava koolle valtakunnanoikeus tutkimaan eduskunnan oikeusasiamiehen tekemisiä ja tekemättä jättämisiä?

Arvoisa perustuslakivaliokunnan jäsen! Onko eduskunnan oikeusasiamies mielestänne täyttänyt velvollisuutensa, kun: Pankkiasiakas joutui itse teettämään pankin toiminnasta sitä tutkimusta, mikä viranomaisten - myös eduskunnan oikeusasiamiehen - olisi pitänyt tehdä. Valtion viranomaiset (oikeussuojakoneisto) kun jätti asian tutkimatta, eikä viranomaiset ole ryhtyneet vielä tutkimaan asiaa pankkiasiakkaan esittämän uuden aineistonkaan perusteella, ilmeisesti peläten, että se todistaisi heidän virkavirheensä, vaan ovat yrittäneet lakaista asiaa vain maton alle. Eduskunnan oikeusasiamiehenne ei - kolme (3) vuotta ja kaksi (2) kuukautta asiaa vanhennettuaan "vaietussa varastossaan", tekemättä/teetättämättä sinä aikana asialle mitään tutkimuksia ja hankkimatta edes asian ratkaisemiseen välttämättömiä asiakirjojakaan - nähnyt asiassa mitään huomautettavaa.

Viestin vaikutuksista myöhemminkin .. ja siitä sekä muustakin kirjoitetaan vielä kirja ja ohjataan elokuvakin yms. …. Eli niin kuin silloinen eduskunnan puhemies Riitta Uosukainenkin on TV:ssä lausunut "ei saa jäädä tuleen makaamaan" .. tarkoittaa tämä myös sitä, ettei Riitta Uosukaisen tuleenkaan. Hänestäkin ja vastuustaan silloin on erittäin raskauttavaa dokumenttia esitettävissä.
_______________________________________________________

Anti-Arsenal Tutkimus kirjoitti 03 03. 2008, 10:09
Edellistä viestiämme jatkaen toteamme, että silloisen Suomen kerkeimpiin tähtiin kuulunut Riitta Uosukainen on täysin vastuussa kaikesta siitä pahasta, mitä hänen 'hallituskautenaan' Suomessa sallittiin tapahtuvan… On tarve perustaa kansainvälinen tuomioistuin tutkimaan hänenkin. .. ym... toimintaansa = tekojaan ja laiminlyöntejään... Tutkimusaineistoomme sisältyy paljon todistusaineistoa silloisten vaikuttajapoliitikkojen toiminnasta/salailusta + pankkien ja niiden pankkikulttuurista vastuussa olleiden/olevien pankkijohtajien + suomalaisen viranomaisten toiminnasta (tuomioistuintoiminta + tutkintavelvollisten viranomaisten toiminta). Tässä vain johdantoa siihen, mitä kaikkea pinnalle nousee, kun alamme pumppaamaan.
______________________________________________________

Anti-Arsenal Tutkimus kirjoitti 03 03 2008, 11:28
Jatkaen edellistä viestiämme totemme, että ei tietenkään vastuullisten piiri rajoitu vain Riitta Uosukaiseen, s.o. valtakuntamme virallisen hierarkian mukaan tasasavallan presidentistämme seuraava eli eduskunnan puhemies - missä asemassa siis Riitta Uosukainen oli, kun nyt vastuullisia osoitetaan - vaan tutkimusaineistoomme sisältyy valtava määrä tietoutta, jonka perusteella vastuu kaikesta suomalaisesta pahasta voidaan kanavoida sinne, minne se kuuluu. Valtaapitäville ja -pitäneille on siis totuuden aika koittamassa!
______________________________________________________

Anti-Arsenal Tutkimus kirjoitti 03 03 2008, 12:40
Viitaten edellisiin viesteihimme toeamme, että asiat pitää konkretisoida - tapahtumille pitää saada kasvot - ja oikein sopivat kasvot omistaa oikeuskanslerin virastossa ja eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa kritiikkilistaansa kartuttanut Jaakko Jonkka. Toimintamme tavoite on tehdä viimeinkin selväksi se, mitä Suomessa on tapahtunut 1990 luvun alusta alkaen ja erityisesti pankkikriisiin liittyen, mitä on salattu, ketä on tuettu, missä on yhdenvertaisuus, kuinka Suomen perustuslaki on toteutettu ja kuinka sitä vastaan valtamafia on vehkeillyt ... jne. Siis, kaikki joilla on jotain yhteiskuntavastuullisesta ajattelusta jotain jäljellä, nyt jo viimein on aika ryhdistäytyä! S.o. kirjoittakaa edes tälle palstalle.
______________________________________________________

Anti-Arsenal Tutkimus kirjoitti 03 03 2008, 12:57
Laillisuusvalvontaongelmiin ja sen mukana koko suomalaisen yhteiskunnan mega-luokan ongelmiin liittyen toteamme melko vankkaan lääketieteelliseenkin tietouteen perustuen, että ennenaikaiseen 'sairastumiseen' ja virkansa jättämiseen korkeimman oikeuden presidentillä Leif Sevónilla ja myös oikeuskansleri Paavo Nikulalla on ollut se, etteivät he enää kestäneet niitä paineita, jotka heidän tietensäkin (tahallisesti) väärät päätöksensä/toimintansa on aiheuttanut. – Mutta kysyä pitää, onko koko kansan siitä kärsittävä ? Vastauksemme on, että EI: Väärinkäytöstensä paljastaminen antaisi suuren helpotuksen heille itselleen ja samalla koko suomalainen yhteiskunta tervehtyisi kun sen sairas tilanne tulisi näin diagnostisoiduksi ja tervehtyminen voisi alkaa.
______________________________________________________

Anti-Arsenal Tutkimus kirjoitti 03 03 2008, 13:57
Sauli Niinistö on hirtettävä. Kun jo viimeinkin ryhdytään tutkimaan niitä hirveyksiä, joita Suomen valtion edustajien tieten/käskystä on Suomessa tapahtunut 1990-luvulta alkaen, on tutkimus kohdistettava erityisesti siihenkin, kuinka Sauli Niinistö on silloisena valtiovarainministerinä toiminut. - Suomen tuomioistuinlaitoksen arkistosta löytyy kirjelmä, jossa on kerrottu, että Sauli Niinistö on SSP/Arsenal - päätöksentekotilaisuudessa todennut, että pankkiasiakkaat/ SSP & Arsenalin vastapuolet eivät saa voittaa pankkia oikeusjutuissaan. Eli kyse on suomalaisen viranomaiskoneiston (Suomen valtion .. muista: valtion valta/kansalainen ja pankkiasiakas) arkistosta löytyvästä asiakirjasta - jonka johdosta ei kukaan koskaan ole 'evääkään' liikauttanut.
______________________________________________________

Anti-Arsenal Tutkimus kirjoitti 04 03 2008, 8:08
"Oikeudelliset rakenteet taipuvat tai murtuvat vakavissa kriiseissä."
"Kriisien tutkimisella saadaan puntaroiduksi sitä, mikä merkitys oikeudellisilla instituutioilla on kriisien hallinnassa ja rauhoittamisessa."
______________________________________________________

Anti-Arsenal Tutkimus kirjoitti 04 03 2008, 8:12
Laillisuusvalvojilla - eduskunnan oikeusasiamiehellä ja oikeuskanslerilla, ja niissä tehtävissä vaikutusvaltaisesti toimineella Jaakko Jonkalla - on suuri vastuu siitä, miksi on jätetty tutkimatta / salattu, miten oikeudelliset rakenteet ovat taipuneet Suomen lähihistoriassa.
______________________________________________________

Anti-Arsenal Tutkimus kirjoitti 05 03 2008, 16:00
Tilisanomat –lehden numerossa 1/2008 sivulla 11 on kirjoitus ”Korkeimman oikeuden purkukynnys on korkea”. Kirjoittaja on oikeustieteen tohtori ja asianajaja. Korkeimman oikeuden käytäntö tuomion purkamista koskevissa asioissa onkin syytä ottaa kriittisen tutkimuksen kohteeksi. Olisi syytä suorittaa ns. tapaustutkimuksia (case –tutkimuksia), ja tuoda tapausesimerkkien avulla esille ja arvioitavaksi, kuinka lainmukaista/lainvastaista on korkeimman oikeuden toiminta on ollut. Hallussamme on aivan riittävästi tutkimusaineistoa, jonka perusteella on ”syytä epäillä” ….. Tässä vaiheessa en uskallakaan enempää kirjoittaa, koska … on niin paljon ja korkeinta oikeutta vastaan niin raskauttavaa esitettävänä, että …

Toivottavasti sekin päivä vielä koittaa, että asioista voi kirjoittaa ilman pilkkuviivoja. Yksi tapa tuoda näitä asioita esille olisi esim. tapaustutkimusten suorittaminen. Tällaiset tutkimukset olisivat niin tärkeitä ja valtion – uskottavuus tuomioistuinlaitokseen, tutkintavelvollisiin viranomaisiin, virkamiehiin, poliitikkoihin sekä Suomen oikeus- ja yhteiskuntajärjestykseen – itsensä pitäisi tällaiset tutkimukset käynnistää. Mutta tutkimusten suorittaminen pitää olla kansalaisten kontrolloitavissa. – Tähänkin asiaan meillä olisi enemmänkin kerrottavaa, ja senkin aika vielä koittaa. Mutta tämän nettisivun teemaan liittyen: korkein oikeuskin on voinut tehdä mitä tahansa, kun laillisuusvalvonta ei ole toiminut, vaan se on totaalisesti pettänyt.
______________________________________________________

Anti-Arsenal Tutkimus kirjoitti 06 03 2008, 7:22
Tuomion purkamisesta (ym. ylimääräisistä muutoksenhakukeinoista) on säädetty lailla. Korkein oikeus on kuitenkin omaksunut käytännön, joka on monin esimerkkitapauksin (case –tutkimuksin) osoitettavissa lainvastaiseksi. Näin on voinut tapahtua, kun ei edes laillisuusvalvonta (eduskunnan oikeusasiamies ja oikeuskansleri) Suomessa ole toiminut. Kun laista, oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksestä on enää vain kulissit jäljellä. Näin on vain piittaamattomalla ’käytännöllä’ voitu toteuttaa Suomessa salainen vallankumous niin, etteivät tyhmemmät ole sitä edes huomanneet.
______________________________________________________

Anti-Arsenal Tutkimus kirjoitti 07 03 2008, 13:40
Oikein ja tavoitteidensa mukaisesti toimiva laillisuusvalvontakoneisto - s.o. Eduskunnan oikeusasiamies ja Oikeuskansleri - olisivat erittäin arvokkaita indikaattoreita/tiedonlähteitä, jotka yhteiskunnan 'hukkaputkina' toimiessaan erittäin hyvällä havaintopaikalla näkevät, mikä yhteiskunnassamme "mättää", ja näin syntyvän tietouden/tietokannan perusteella laillisuusvalvojat voisivat/niiden pitäisi raportoida epäkohdista yhteiskunnassamme. - Mutta niiden omaksuman 'hyvä veli'/'ei korppi korpin silmää noki' - käytäntönsä mukaisesti em. laillisuusvalvojat toimivat päivastoin tarkoituksensa vastaisesti: peittelevät virkakoneiston väärinkäytöksiä/tehottomuutta, kun pitäisi paljastaa ne. = Jos joku tyhmä kansalainen erehtyy tekemään kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle tai oikeuskanslerille, niin niiltä viimeistään saa 'arvovaltaisen kannanoton', joka 'todistaa' oikeusturvaa hakeneen olleen aivan väärällä asialla. = Näin tehokas suojakoneisto siis on valtamafialla. Em. "laillisuusvalvojien" itsensä lainvastaisesti omaksumansa/kaappaamansa käytännön perusteella.

Tätä yhteiskunnanvastaista käytäntöä ei ole vielä riittävin joukkovoimin kyetty kumoamaan .. Mitään sallittua/järjestäytynyttä keinoa sen kumoamiseen ei ole olemassa, koska järjestäytyneen toiminnan järjestäminen edellyttää valtamafian lupaa, eikä pelkkä marssi Mannerheiminintiellä eduskuntatalon edessä vaikuta vielä mitään. Tarvitaan vaikuttavuutta!
______________________________________________________

Anti-Arsenal Tutkimus kirjoitti 07 03 2008, 13:51
Se, että laillisuusvalvojat - eduskunnan oikeusasiamies ja oikeuskansleri - toimivat tarkoituksensa vastaisesti (kuten edellisessä viestissämme jo on todettu) on ymmärretty jopa eduskunnan kellarissakin( kabinetissa, joissa edustajamme ovat kansanedustajioa tavanneet). Ei ole tarvinnut kuin henkäistä siitä, että laillisuusvalvojat toimivat tarkoituksensa vastaisesti, niin jo on ottanut kansanedustaja asian omakseen ja ryhtynyt kertomaan juuri sitä, mitä edustajamme oli tarkoitus kertoa.- Mutta mitään ei ole tapahtunut(!) ko. kansanedustetuillekin: 'jollet ole asiasi takana, olet meitä vastaan'. Tee velvollisuutensi, kun olet sinne omasta halustasi pyrkinytkin. - Pankkien uhrit .. ja suuressa määrin myös tuomioistuinlaitoksen ja tutkintavelvollisten viranomaisten uhrit ja heitteillejätetyt kohdistavat vastuuarvostelunsa myös teihin.
_____________________________________________________

Anti-Arsenal Tutkimus kirjoitti 10 03 2008, 9:12
Meillä on jo erittäin syvällisesti argumentoitu tutkimus siitä, että ja kuinka korkeimman oikeuden omaksuma/'kaappaama' (ilman laillista oikeutta käyttöönottamansa) on virheellistä, selvästi lainvastaista. Tuo lainvastaisuus on palvellut erittäin hyvin suomalaista valtamafiaa.

Oikeuskansleri Jonkka on virka-asemissaan - nykyisessä ja entisissään - voinut tehokkaasti estää kaiken korkeimpaan oikeuteen kohdistuvat viranomaistutkimukset - kuten myös alempiin oikeusasteisiin ja tutkintavelvollisiin viranomaisiin kohdistettavaksi vaaditut viranomaistutkimukset. Niinpä 'valtamafia' on voinut toimia rauhassa Suomen oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen .. ja perustuslain .. vastaisesti. Jos Jonkan toiminta - menneisyydestään nykypäivään - saataisiin tutkimuksen kohteeksi, samalla tulisi tutkituksi ja tervehdytetyksi koko suomalainen yhteiskunta ... kumoamalla sen päälle kasvanut 'rikkaruoho'-' valtamafia', joka on ryöstänyt kasvualustaa terveeltä yhteiskuntaa hyödyttävältä 'hyötykasvustolta', s.o. Suomen perustuslakia ja suomalaista lainsäädäntöä kunnioittavalta ja noudattavalta kansalta.

Argumentit ja todisteet kaikelle tälle on jo olemassa. Ne vain pitäisi saada sellaiseen käyttöön, että niillä olisi vaikutusta. - Jonkan toiminnan tutkimisen kautta koko yhteiskuntamme tulee diagnostisoiduksi ja tervehtyminen voi alkaa.
______________________________________________________

Anti-Arsenal Tutkimus kirjoitti 10 03 2008, 9:39
Aikaisemmassa viestissämme oli kerrottu, että Tilisanomat –lehden numerossa 1/2008 sivulla 11 on kirjoitus ”Korkeimman oikeuden purkukynnys on korkea”. Kirjoittaja on paitsi oikeustieteen tohtori myös asianajaja, ja viimeksi mainittu rooli on liikaakin vaikuttanut kirjoituksen sisältöön: vaikka kirjoituksen otsikossa on ehkä haluttu tuoda jotain esille, on kirjoitus pelkän toteamuksen asteelle jääneenä - siis ilman kritiikkiä - selvästi asianajajan ajatusmaailmaa heijastava: asianajotoiminta on rahallisen tuloksen tavoittelemiseen pyrkivää elinkeinotoimintaa, eikä tuon tavoitteen etujen mukaista ole esittää kritiikkiä valtaapitäviä kohtaan. Tällainen toiminta-ajatus on selvästi nähtävissä ko. kirjoituksessa, ja siitä johtuen on kirjoittajan johtopäätös valtaapitäviä ja korkeinta oikeutta mielistelevä. Eli kirjoitus on laadittu asianajajan = rahalliseen tulokseen tavoittelevan asianajajan roolissa, eikä tutkija (oikeustieteilijän roolissa). - Yleensäkin on syytä tietää ja tiedostaa, että asianajaja on .... eikä siis siinä roolissaan ole lähtökohtaisestikaan uskottava yhteiskunnallisessa keskustelussa. Siis:
_______________________________________________________

Anti-Arsenal Tutkimus kirjoitti 10 03 2008, 9:50
Yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja .. ml. sen virheellisyyden tutkimiseen .. eivät (lähtökohtaisesti) sovellu henkilöt, joilla on 'oma lehmä ojassa' = eivät siis edes:
1) kansanedustajat (tavoittelevat yleistä hyväksyntää, ja 'oikeustaistelijaksi' leimautuminen ei edistä omaa uraa),
2) asianajajat, jotka tekevät työtään taloudellista tulosta tavoittelevina elinkeinonharjoittajina. Eikä ... lista olisi melko pitkä, eikä siihen kannata nyt .... Siis lähtökohtaisesti totuudenmukaisin tietolähde on esim. arsenal- tai muu pankkiuhri, jolla on todellista case-tason kokemusta, eikä tarvitse mielistellä ketään.

Pankkikriisin syyt ja syylliset selvillä

Taisto Kangas on katsellut pankkikriisiä sisältäpäin ja väitellyt asiasta tohtoriksi Helsingin Yliopistossa. Väitöskirjan nimi on ”Suomen pankkikriisin alueellinen ulottuvuus”. Väitöskirja todistaa, että Suomen Pankki oli syyllinen taloudelliseen lamaan.

Taisto Kangas katsoo tutkimustyön vahvistaneen hänen oman käsityksensä pankkikriisistä oikeaksi. Kun Suomen Pankki löysäsi sääntelyä rahamarkkinoista, niin kriisin puitteet rakennettiin pankkien pääkonttoreissa Helsingissä, mutta sen toteuttajiksi tarvittiin myös maakunnan pankkeja ja pankinjohtajia. Oulun Aluesäästöpankissa Taisto Kangas oli yksi niistä maakuntien pankinjohtajista, jotka lähtivät pääkonttoreiden ohjeiden mukaisesti uuteen pankkitoimintaan eli aktiivisesti kauppaamaan luottoja asiakkaille. Koko siihen astisen uransa he olivat tottuneet tarkoin valikoimaan luottoasiakkaansa.

Oulun Aluesäästöpankki aloitti markkinarahan kauppaamisen asiakkailleen näyttävällä Ahaa-rahaa-mainoskampanjalla lokakuussa 1985.
Vuonna 1994 Oulun Aluesäästöpankin hallituksen 12 entistä jäsentä ja pankin kahdeksan entistä johtajaa istuivat miettimässä miten he puolustautuvat Oulun käräjäoikeudessa heitä vastaan nostettuun vahingonkorvauskanteeseen holtittomasta luotonannosta.
Taisto Kankaan väitöskirja tarkistettiin Helsingin kauppakorkeakoulun Nokia-salissa marraskuun 10. päivänä 2006 klo 12.
Väitöskirja osoittaa kiistattomasti sen miten pankkikriisi syntyi ja miksi pankkikriisi syntyi.

Laman ja Rahan pelurit

Pankkikriisiä on tutkinut myös työryhmä vapaaehtoisin voimin. Tutkija Kalevi Kannus on julkaissut kirjan Laman ja Rahan pelurit. Tämä kirja tuo selkeästi esille pankkikriisin syntyvaiheista julmaan päätökseen saakka. Pankkien kriisi käynnistyi jo 1980-luvulla. Kiinteistöjen arvot nousivat pilviin ja pankit tyrkyttivät rahaa mm. vakuuksilla, jotka pankit tiesivät luottoja myöntäessään aliarvoisiksi.

Pankkikriisin hoidon suunnittelu ja ohjaus tapahtui Suomen Pankissa, muun muassa etupiirijako, jolla määrättiin tapettavat ja pelastettavat yritykset. Kun pankkikriisi oli sylissä, aluepankeilla ei ollut mahdollisuutta vaikuttaa pankkituki- ja roskapankkiohjauksiin. Eduskunta toimi ikään kuin mistään mitään tietämättä.

Panttioikeudenkäyttö oli poikkeuksellista. Omaisuudenhoidossa on paljon paljastamatta hämäriä sulle-mulle kauppoja. Tutkija Kalevi Kannus on ansiokkaasti selvittänyt muun muassa ns. Koiviston konklaavia sekä Aktiv Hansa-kauppaa. Myös salaiseksi julistettu Säästöpankkisopimus näyttää selvän kuvan pankkien toimista yritysten tuhoamisessa. Kera Oy:n sisältä annetut tiedot kertovat siitä, että poliisit on lahjottu, jotta asioita ei tutkita. Lahjonta on tapahtunut saadun tiedon mukaan Lapin kiinteistökaupoilla.

On syytä epäillä, että on poliittisesti sovittu, että pankkikriisin rikoksia ei selvitetä. Minulla on riittävästi konkreettisista näyttöä siitä, ettei rikoksia selvitetä, eikä todellisia syyllisiä aseteta vastuuseen.

Down from the heavens up from the ashes

Suomen Akatemia teki tutkimuksen Suomen pankkikriisistä. Keskeiset teoksen tekijät olivat Jorma Kalela, Jaakko Kiander, Ullamaija Kivikuru, Heikki A. Loikknen ja Jussi Simpura. Tästä tutkimuksesta on tehty kirja yllämainitulla nimellä kirja ISBN 951-561-381-7 ISSN 0788-4990. Sen on painattanut Valtion taloudellinen tutkimuskeskus vuonna 2001 Saarijärvellä Gummerus Oy:n kirjapainossa. Tutkimuksen kustannusarvio oli 25 miljoonaa Suomen markkaa eli 4,2 miljoonaa euroa. Kirjan paksuus on 548 sivua. Kirjan suomennos on jostain syystä vain noin sata sivua.
Tutkimuksen tulos on selkeä. Lama johtui Suomen poliittisten ja talouden päättäjien virhearviosta. Käytännössä tämä tarkoittaa vakaan markan politiikkaa.

Olet Maamme Armahin Suomenmaa

Kirjoitin kirjan Olet Maamme Armahin Suomenmaa vuonna 2002. Kirja on postitettu jokaiseen Oulun läänin kirjastoon. Kirjasta on haluttu vaieta. Olen kirjassani tuonut selkeästi esille vakaan markan politiikan, Suomen Pankin roolin, kasinotalouden, kulutusjuhlat, syvän laman ja kriisin ajan sekä pankkien toiminnan. Kirjassa on kerrottu yksityiskohtaisesti esimerkkitapaus PR-taloista ja sen markkinoilta poistaminen.

Kirjan kirjoittamisen jälkeen on ilmennyt paljon uusia todistusaineistoja, mitkä on julkisesti nähtävillä muun muassa Kalajoen kaupunginvaltuustolle tekemässäni 1879 sivua paksussa julkisessa aineistossa. Siinä on kerrottu tarkasti pankkikriisin syyt, toteutus ja syylliset. Nyt voidaan kiistattomasti todistaa pankkikriisin syyt ja syylliset. Valitettavasti Suomessa on oikeutta vielä niin vähän, että sitä ei riitä kaikille. Suomessa on mahdotonta saada oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Pankkikriisin todelliset syylliset ovat edelleenkin vapaalla jalalla. Suomessa pankkikriisi aiheutti yli 500 000 ihmisen työttömyyden yli 280 000 ylivelkaantui, noin 60 000 elinkelpoista yritystä tuhottiin ja Stakesin tilaston mukaan 14500 ihmistä teki itsemurhan.

PR-talojen konkurssivyyhdessä yksi keskeinen syyllinen eli Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesänhoitaja Hannu Maskonen teki oman ratkaisunsa. Hän kehotti minua lopettamaan asioiden penkomisen ja vaati 10 000 markan korvausta siitä, ettei hän hae minua henkilökohtaiseen konkurssiin. Minä en suostunut Hannu Maskosen ehdotukseen. Maskonen haki minut henkilökohtaiseen konkurssiin ja päätti päivänsä putoamalla parvekkeelta ulkomailla. Maskosen henkinen kantti ei kestänyt kovia paineita.

Totuuden aika

Nyt on aika pankkikriisin uhrien nousta vaatimaan syyllisiä vastuuseen sekä aiheutettuja vahinkoja korvattavaksi Suomen valtion toimesta. On täysin selvää, että suuret puolueet ovat tietoisesti suojelleet pankkikriisin rikollisia. Erittäin erikoinen on tasavallan presidentti Tarja Halosen toiminta, koska hän on presidentti Mauno Koiviston pyynnöstä julistanut asiakirjat salaisiksi. On syytä epäillä, että tasavallan presidentti Mauno Koivisto on käyttänyt virka-asemaansa väärin ja on syytä epäillä todella vakavia asioita Mauno Koiviston suhteen. Kun tasavallan presidentti Tarja Halonen julistaa tällaiset asiat salaisiksi, niin rikoslain mukaan häntä itseäänkin on syytä epäillä erittäin vakavista asioista. Mielestäni nyt on aika selvittää pankkikriisi perin juurin. On selvitettävä tarkasti, mikä on johtavien puolueiden rooli asioiden salailussa ja peittelyssä

_____________

Taisto Kangas
Taisto Kangas toimi Oulun Säästöpankin konttorinesimiehenä vuosina 1964-1970. Saman pankin tiedotus- ja markkinointipäällikkönä hän toimi vuosina 1970-1974 ja Oulun Aluesäästöpankin tiedotus- ja markkinointipäällikkön tehtävissä vuosina1974-1981. Sitten ura jatkui Oulun Aluesäästöpankin pankinjohtajana 1981-1992, Suomen Säästöpankissa 1992-1993 konttoriryhmän johtajana, Suomen Yhdyspankin Kempeleen konttorin kakkosjohtajana 1995-1998. Merita-Nordbankenin Oulu-Höyhtyän konttorinjohtajana hän toimi vuosina 1997-1998.