Vapaiden markkinoiden ankara maailma

Sekä kotimaiset että ulkomaiset paineet tiukkaa sääntelyä vastaan olivat kuitenkin lisääntyneet ja 1980-luvulla käynnistyi säätelyjärjestelmän purkaminen, josta yleisesti käytettiin termiä dereguluutio. Vuoteen 1988 mennessä oli korkosäännöstely purettu, ulkomaisen valuutan tuonti oli yksityishenkilöitä lukuunottamatta vapautettu ja keskuspankkirahoituksessa siirrytty hallinnollisesta kiitiöjärjestelmästä avomarkknaoperaatioiden puitteissa tapahtuvaan säätelyyn. Hallinnollisen koron sijaan olivat tulleet markkinoiden puitteissa määräytyvät Helibor-korot, joita ryhdyttiin noteeraamaan vuonna 1987.

Sääntelyn purku merkitsi siirtymistä ”yksinkertaisten” pankkimarkkoiden kaudesta ”kehittyneiden” pankkimarkkinoiden kauteen. Käytännössä tämä merkitsi pankkien varainhankintamahdollisuuksien monipuolistumista, mikä puolestaan näkyi vuodesta 1987 lähtien pankkien antolainauksen jyrkkänä kasvuna. Vastaavasti myös pankkien mahdollisuudet riskinottoon lisääntyivät, mitä edesauttoi jälkeenjäänyt pankkilainsäädäntö sekä inflaation ja säätelyn suojissa vinoutunut pankkikulttuuri. Vuonna 1991 tosin astui voimaan uusi kansainvälinen pankkilainsäädäntö, jossa muun muassa vakavaisuusvaatimukset oli nostettu kaikille pankkeille siihen astista 2 ja 4 prosentista 8 prosenttiin, mutta pankkien jo ottamiin riskeihin uudistuksella ei ollut vaikutusta.

1980-luvun jälkipuoliskon kasvuhuumassa säästöpankkiryhmä oli ollut kaikkein aggressiivisin ja tämä ryhmä koki myös suurimmat ongelmat. Säästöpankkien johdossa toiminut SKOP ajatui syksyllä 1991 likviditeettikriisiin, jonka seurauksena se joutui Suomen Pankin haltuun. Seuraavaksi vuonna 1992 valtaosa – taseen mukaan mitattuna yli 80 prosenttia – säästöpankeista fuusioitui valtion hallitsemaksi Suomen Säästöpankiksi. Tällä ratkaisulla kanavoitiin valtion tuki uudelle suursäästöpankille ja estettiin kaikkein tappiollisten säästöpankkien ajautuminen suoritustilaan. Tämä ei kuitenkaan ratkaissut koko pankkisektorin ahdinkoa, vaan syksyllä 1993 Suomen Säästöpankin terve liiketoiminta jaettiin muiden pankkien kesken koko pankkijärjestelmän tervehdyttämiseksi. Tosin tämäkään ei vielä riittänyt, sillä seuraavan askeleena oli Suomen Yhdyspankin ja Kansallis-Osake-Pankin fuusio vuonna 1995 Merita-pankiksi. Globallisoituvat pankkimarkkinat vaativat kuitenkin vielä suurempia yksiköitä ja jo parin vuoden päästä vasta muodostettu suurpankki yhtyi ruotsalaisen Norfbankenin kanssa MeritaNorfibankeniksi. Myös valtio oranisoi omistamiaan rahoituslaitoksia uudelleen, kun Postipankki ja Vientiluottolaitos yhdistyivät Leonia-pankiksi vuonna 1997.

1990-luvun alkupuoliskon pankkikriisi on siten johtanut Suomessa entistä keskittuneenmpään pankkijärjestelmään. Markkinaosuuksien mukaan mitattuna Merita ja Osuuspankkiryhmä hallitsevat markkinoita kiistattomasti, sillä edellisen markkinaosuus sekä talletuksissa että lainanannossa oli vuoden 1998 päättyessä 40 ja jälkimmäisen 50 prosentin tuntumassa. Kolmantena merkittävänä tekijänä markkinoilla on Leonia pankiksi muuttunut Postipankki, jonka osuus on 15 prosentin luokkaa. Muiden markkinoilla toimivien pankkien ulkomaiset pankit mukaan luetuina yhteenlaskettu osuus jäi runsaaseen kymmeneen prosenttiin.

Fuusoioiden ohella pankeissa on jouduttu toteuttamaan koko 1990-luvun ajan laajoja saneerausohjelmia, joiden seurauksena skeä toimipaikkojen että henkilökunnan määrät ovat jyrkästi supistuneet. Tähän on johtanut sekä tarve kustannusten karsimiseen että siirtyminen sähköiseen pankkipalveluun. Näissä oloissa talletuspankkien henkilökunta on tämän vuosikymmenen kuluessa puolittunut olleen vuoden 1998 päättyessä enää 25000 henkilön luokkaa. Pankkisektori on siten joutunut hyvin lyhyessä ajassa käymään läpi perusteellisen rakennemuutoksen, jonka rajuudelle on vaikea löytää vastinetta itsenäisen Suomen taloushistoriassa. Pankkien kokemukset 1990-luvulla osoittivat,miten suuria ongelmia syntyy tilanteessa, jossa siirrytään säätelyn turvallisesta maailmasta vapaiden markkinoiden maailmaan.

Lähdeainesto Tilastokeskus Suomen vuosisata 951-727-676-1

Aktiv Hansa-kaupan todistusaineistoa

Pankkikriisin osalta ns. Koiviston konklaavin on syytä epäillä täyttävän valtiopetoksen tunnusmerkistön. Tähän valtiopetokseen liittyvät myös salaiseksi julistettu SSP-sopimus, jonka Esko Ahon hallitus teki neljän pankin kanssa sekä Aktiv Hansa-kauppa, mitä todistusaineston perusteella voidaan pitää törkeänä petoksena ja kaikin puolin laittomana sopimuksena kuten allaolevasta ilmenee.

Tässä palaute arkistosta:
—– Alkuperäinen viesti —–
Lähettäjä: “Suominen Lea”
Vastaanottaja: kalevi.kannus
Lähetetty: 15. tammikuuta 2003 15:20
Aihe: Ministeri Siimekseltä
Tiedoksenne 29.11.1999 talouspoliittisessa kokouksessa läsnäolleet ministerit:
Lipponen, Heinonen, Siimes ja Biaudet.
Toisessa 8.12.1999 talouspoliittisessa kokouksessa läsnäolleeet ministerit: Niinistö, Heinonen, Mönkäre, Hemilä, Siimes ja Tuomioja.
Käsittelyn pohjana oli saatavien myynnistä järjestetyn tarjouskilpailun tulokset, ja 8.12 kokouksessa valiokunta puolsi saatavakannan myyntiä Cargill Inc + Aktiv Hansalle, jonka kanssa kauppa toteutui ja kauppakirja allekirjoitettiin 31.3.2000.
Saatavakannan myynti perustui jo edellisen hallituksen aikana tehtyyn päätökseen ajaa omaisuudenhoitoyhtiön toiminta alas.
Suvi-Anne Siimes
terveisin
Lea Suominen
Ministeri Siimeksen erityisavustajien sihteeri
Valtiovarainministeriö
* * *

OTE kauppakirjasta 31.3.2000

Myyjät Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal Oyj
Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal-SSP Oyj
Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal-Silta Oyj
Ostajat Aktiv Hansa Oy
C & A Finland Oy
Kaupan kohde
yhteensä noin 76.000 saatavaa
yhteensä noin 57.000 vastuussa olevaa
Myytyjen saatavien pääomat
yhteensä noin 12 miljardia markkaa
Kauppahinta
600 miljoonaa markkaa, joka myöhemmin on alentunut jonkin verran kauppakirjan ehtoihin perustuvien hinnanalennusten vuoksi
Ote kauppaehdoista
Kohta 4.2.3.2 Lainmuutos
Tämä kohta koskee kaikkia relevantin lainsäädännön mutoksia tai jokaista uutta lakia tai säädöstä (jäljempänä ”Lainmuutos”) tai mitä tahansa Suomen Eduskunnassa alullepantua virallista menettelyä sellaisen lainmuutoksen aikaansaamiseksi mukaan lukien muun muassa ulosottolain uudistaminen ennen vuoden 2008 loppua. Mikäli tällainen Lainmuutos taannehtivasti rajoittaa Ostajien kaupan kohteeseen kuuluvien saamisten tai panttivakuuksien täytäntöönpanoon, perintään, pakkorealisointiin tai pakkotäytäntöönpanoon käytettävissä olevaa aikaa lyhyemmäksi kuin 10 vuodeksi (10) siirtopäivästä lukien, niin silloin Myyjät ovat velvollisia tarkoituksella saattaa Ostajat samaan asemaan kuin he olisivat olleet, mikäli lainmuutosta ei olisi tapahtunut, korvaamaan Ostajille silloin jäljellä olevan kaupan kohteen käyvän arvon Lainmuutoksesta johtuvan alenemisen maksamalla Ostajille rahamäärän, joka vastaa kaupan kohteen arvioitua ja/tai todellista arvon alenemista.
Sellaisen Lainmuutoksen tai alullepannun virallisen menettelyn seurauksena Ostajat voivat milloin tahansa ennen vuoden 2008 loppua antaa Myyjille tiedoksi sitä koskevan ilmoituksen ja Myyjillä on velvollisuus neuvotella Ostajien kanssa sellaisen arvonalennuksen määrästä. Mikäli kyseisestä määrästä ei ole päästy osapuolten kesken kuudenkymmenen (60) päivän kuluessa ilmoituksen tiedoksiannosta, kummallakin osapuolella on oikeus saattaa asia tämän sopimuksen 19 kohdan mukaisesti lopullisesti ratkaistavaksi.
19 VÄLITYSLAUSEKE
Tätä sopimusta kokevat kaikki riidat ratkaistaan lopullisesti Suomen välimiesmenettelylain (967792) mukaisessa välimiesmenettelyssä. Sekä Ostajat yhteisesti että myyjät yhteisesti valitsevat kumpikin yhden välimiehen ja näin valitut välimiehet valitsevat välimiesoikeuden puheenjohtajan. Mikäli Ostajat tai myyjät eivät ole nimenneet välimiestään kolmen (3) viikon kuluessa välimiesmenettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen vastaanottamisesta tai välimiehet eivät ole nimenneet puheenjohtajaa kolmen (3) viikon kuluessa vastaajan välimiehen nimeämisestä nimeää puuttuvan välimiehen tai puheenjohtajan Suomen Keskuskauppakamarin Välityslautakunta. Välimiesmenettelyn paikka on Helsinki ja välimiesmenettelyn kieli englanti.

http://www.promerit.net/2013/01/18998/

http://kalevikannus.puheenvuoro.uusisuomi.fi/131235-ei-vain-armoa-vaan-oikeutta