Omistan tämä kirjoituksen 30 000 suomalaiselle yrittäjälle, jotka menettivät yrityksensä, omaisuutensa ja ihmisoikeutensa pankkikriisin seurauksena Suomen valtion rikollisen toiminnan johdosta. He roikkuvat edelleen velkahirressä ja heiltä yhä edelleen peritään jo Suomen kansalaisten kahteen kertaan maksamia velkoja. Niitä peritään heidän kuolemaansa saakka ja eduskunnan päätöksellä vielä tämän jälkeenkin heidän kuolinpesältään.
Menestyvistä yrittäjistä syntyi syrjittyjä työttömiä
Esko Ahon hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta hyväksyi 14.10.1993 neljän pankin KOP:n, OKL:n, PSP:n ja SYP:n sekä valtion vakuusrahaston allekirjoittaman SSP-sopimuksen. Hallituksen talouspoliittiseen ministerivaliokuntaan kuuluivat pääministeri Esko Aho, valtionvarainministeri Iiro Viinanen, ministeri Mauri Pekkarinen, ministeri Jan Erik Enestam ja ministeri Toimi Kankaanniemi.
Esko Ahon hallitus hyväksyi SSP-sopimuksen 22.10.1993. Tässä sopimuksessa sivulla 17 määriteltiin, että pankit saavat poistaa ylikapasiteettia seuraavilta aloilta: kiinteistösijoittaminen ja kiinteistösijoittamiseen verrattava kiinteistötoiminta, muu sijoittaminen, rakentaminen, vähittäiskauppa, hotelli- ja ravintolatoiminta, sekä vapaa-aikatoiminta. SSP-sopimus julistettiin salaiseksi. Näin pankeille annettiin vapaat kädet poistaa markkinoilta edellä mainittujen alojen yrityksiä ja laittaa saatavansa valtion avoimeen pankkitukipiikkiin. Lisäksi on syytä epäillä, että rikollisille annettiin syytesuoja.
Aikaisemmin 6.5.1992 tasavallan presidentin linnassa ns. Koiviston konklaavi oli päättänyt antaa pankeille suosituimmuusaseman oikeudenkäynneissä. Tämä merkitsi sitä, että pankki voitti aina ylemmissä oikeusasteissa pankin ja yksittäisen kansalaisen välisessä riitaoikeudenkäynnissä. Koiviston konklaavin asiapaperit julistettiin salaisiksi.
Pankit tekivät markkinoilta poistettavista yrityksistä luetteloita. Oikeusministeriön rahoilla roskapankki Arsenal Oy koulutti asianajajia ja tilintarkastajia, jotta nämä osaavat tehdä tarvittavat rikolliset toimet niin, että ne näyttävät laillisilta. Kera Oy:ssä perustettiin Helsingin Sanomien uutisen mukaan ns. ruumiinpesuryhmä varatoimitusjohtaja Seppo Arposen alaisuuteen. Ruumiinpesuryhmää veti kehityspäällikkö Veikko Anttonen. Ruumiinpesuryhmän tehtävänä oli turvata Kera Oy:n sijoitukset ongelmayrityksissä sekä poistaa kilpailevat yritykset markkinoilta. KTM:ssä asioista olivat tietoisia kansliapäällikkö Matti Vuoria sekä KTM:n yrityskehitysosaston päällikkö Olavi Änkö ja hallitusneuvos Sakari Arkio. On syytä epäillä, että Kera Oy:n hallintoneuvoston puheenjohtaja Seppo Kääriäinen oli asioista tietoinen.
Pankit saivat toimia vapaasti
Pankit puhdistivat taseensa ja mahdolliset epävarmat saatavansa pankkituen avulla. Samalla poistettiin markkinoilta noin 60 000 elinkelpoista yritystä, jotka olisi voitu pelastaa kohdistamalla pankkituki suoraan yrityksille. Samalla aiheutettiin yli 500 000 ihmisen työttömyys sekä Stakesin tilaston mukaan noin 14 500 itsemurhaa. Kysymys on kansanmurhasta. Kansanmurhan tutkiminen kuuluu kansainvälisen rikospoliisin ICC:n toimialaan.
Suomen valtio oli pankeille varmempi maksaja kuin talousvaikeuksissa ollut yrittäjä. Siksi terveitäkin yrityksiä kaadettiin surutta. Konkursseissa kärsivät eniten yritysten omistajat, joilta katosi tällä tavalla heidän elämäntyönsä, ihmisarvonsa ja omaisuutensa. Luonnollisesti menettelystä kärsivät heidän läheisensä, sukulaisensa, tuttavansa, takaajansa, yritysten työntekijät, toiset yritykset, tavarantoimittajat, yhteistyökumppanit sekä kunnat, jotka menettivät verotuloja. Kerrannaisvaikutukset olivat valtavat.
Tilalle tulivat kehittämisrahat kontrolloimattomine projekteineen, konsultteja ja virkamiesopettajia opettamaan entinen työtön yrittäjäksi ja luottokelvoton, kaadettu yrittäjä työntekijäksi. Siis koulutettiin uusia yrittäjiä niistä, jotka jäivät työttömiksi, kun työnantajan omaisuus ja yritysideat tuhottiin. Kehityksen tulos oli se, että Suomessa on työnantajista pula. Yrittäjyys ei Suomessa kiinnosta, koska yrittäjällä ei ole Suomessa sosiaali- eikä oikeusturvaa. Tilalle tulivat ulkomaiset suuryritykset, jotka ovat ostaneet jopa perinteiset suomalaisyhtiötkin investointikeinottelijoiden pelinappuloiksi.
Laillistetut roistot?
Pankkikriisin hoitotavalla nostettiin jalustalle ”laillistetut roistot” eli pankinjohtajat ja konkurssipesien hoitajat, jotka häikäilemättömästi ovat ajaneet omia etujaan laillisuusvalvonnan erityissuojeluksessa. Yrittäjiä on yhteiskunnassamme saanut lyödä olan takaa. Ensin yrittäjiltä tuhottiin yritykset, sitten riistettiin omaisuus, tehtiin elinkautisvelkavankeja ja tehtiinpä osasta tietoisesti väärillä oikeudenpäätöksillä rikollisia, jotta maine oli varmasti mustattu ikuisiksi ajoiksi.
Kaiken huippu oli ministeri Suvi Anne Siimeksen Aktiv Hansa- kauppa, jolla 31.3.2000 myytiin 76 000 saatavaa arvoltaan 12,2 miljardia 600 miljoonalla ulkomaiselle perintäyhtiölle, joka sitten perii tuota velkaa suomalaisilta yrittäjiltä korkealla korolla heidän elämänsä loppuun saakka ja vielä senkin jälkeen eduskunnan päätöksellä kuolinpesältäkin. On syytä epäillä, että kauppa on tehty törkeän petoksen avulla, koska kauppaan sisältyi runsaasti hoidettuja saatavia. Aktiv Hansa-kauppa on julistettu salaiseksi.
Tein tutkintapyynnön ministeri Suvi Anne Siimeksen toimista. Poliisi ei tutki, eikä syyttäjä syytä. Tämä on oikeusvaltio Suomi. Onko syynä se, että Aktiv Hansa-kauppaa käsiteltiin Lipposen hallituksen talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa 29.11.1999? Silloin käsittelyyn osallistuivat Lipponen, Heinonen, Siimes ja Biaudet. Toisen kerran asiaa käsiteltiin 8.12.1999. Silloin käsittelyyn osallistuivat Niinistö, Heinonen, Mönkäre, Hemilä, Siimes ja Tuomioja.
On täysin kiistatonta, että Sauli Niinistö on yksi pankkikriisin salailun taustapiruista. Olihan hän aikanaan myös perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana, oikeusministerinä ja valtionvarainministerinä. Jos ja kun kansa saa tietää totuuden asioista, niin se saattaa nousta takajaloilleen. Silloin Niinistön suosio tulee olemaan pohjamudissa, samoin kuin Suvi-Anne Siimeksen suosio.
Ihmisoikeusloukkauksia massamuotoisesti
Suomessa on toteutettu massamuotoisesti ihmisoikeusloukkauksia julkisen vallan toimesta. Nämä ihmisoikeusloukkaukset sisältävät poikkeuksellisen määrän erilaisia perus- ja ihmisoikeusmenetyksiä. Virkamieselätit ovat vapaasti saaneet tuhota entisten yrittäjien itsetuntoa jatkuvalla henkisellä rassaamisella niin ulosoton kuin työvoimatoimistonkin puolesta. Tällaisilla yrittäjillä ei ole ollut oikeusturvaa, eikä sosiaaliturvaa. Heiltä on estetty työllistyminen jatkuvalla velkavankeudella. Heidät on sysätty yhteiskunnan ulkopuolelle syrjäytyneiksi kansalaisiksi vailla ihmisoikeuksia. He ovat joutuneet kokemaan kolmannen sortokauden. EU:n ihmisoikeussopimuksen 3 § kieltää kidutuksen. Nämä 30 000 yrittäjää ovat roikkuneet velkahirressä jo yli 15 vuotta. Hitlerkään ei kiduttanut kansalaisia kymmeniä vuosia. Suomen viranomaisilta tämäkin onnistuu. Pankkikriisin todelliset rikolliset ovat edelleenkin vapaalla jalalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti