Paavo V. Suominen on yksi sodanjälkeisen Suomen maineikkaimpia teollisuuden rakentajia. Hän loi kokonaisen teollisuuden alan ja tuhansia työpaikkoja. Paavo V. Suomisen lahjoituksen turvin Tampereen teknilliseen korkeakouluun perustettiin jäähdytysalan professuuri. Ammattimiehensä Huurre koulutti itse levysepistä ja kylmäkoneasentajista lähtien ja luovutti kymmeniä huippuosaajia muihin alan yrityksiin. Kirjassaan Huurteen ryöstö Paavo V. Suominen kertoo menestyksestään ja vastoinkäymisistään.
” Ennen oli pankkirosvoja. He joutuivat kiinni ja saivat rangaistuksen. 1990-luvun alussa pelasti Esko Ahon hallitus maan pankit ja esti siten Suomen romahtamisen, mutta tuli luoneeksi rosvopankit. Nekin jäivät kiinni, mutta ne eivät saaneet rangaistusta vaan tukea”. Tunsin tulleeni ryöstetyksi kahdesti 46 vuotta kestäneen pankille edullisen yhteistyön jälkeen. Autoin pankkia sen viimeisen osakeannin yhteydessä merkittävällä panoksella. Palkkioksi siitä elämäntyöni kaapattiin, kirjoittaa Suominen.
Huurteen ryöstö on karu kertomus siitä, kuinka KOP/Merita Pankki Oyj ryösti menestyneen yrittäjän elämäntyön. Paavo V. Suominen ja tämän perhe olivat ryöstön kohteet. Julkisuuteen on annettu selitys, että Huurre Oy joutui 1990-luvun alussa rahoitusvaikeuksiin, koska Venäjän kauppa romahti ja rakennusala putosi nollille. Totuus on se, että Huurre Oy:llä ei ollut hätää. Yhtiöllä oli 42 miljoonaa markkaa selvää rahaa, Liikevaihto ei ollut pienentynyt paljoakaan. Mutta väkeä oli liikaa.
Kun omat koirat purevat
Paavo V. Suominen kertoo perustaneensa Huurre Oy:n 14.11.1946. Yhtiö aloitti toimintansa asunnon kylpyhuoneessa ja kasvoi neljän vuosikymmenen kuluessa Euroopan suurimmaksi kylmäteollisuuden yritykseksi. Omat palkkajohtajat, kilpailija ja pankki pettivät minut ja Huurteen. KOP teki Huurre Oy:n kohdalla saman klassisen tempun, jollaisia suomalaiset pankit ovat tehneet niin kauan kuin täällä on pakkitoimintaa harjoitettu.
Rangaistus pankkiryöstöstä on ankara, mutta pankin tekemä ryöstö näytti ja edelleen näyttä olevan yhteiskunnan erityisessä suojeluksessa. Pankin tekemästä rikoksesta on hyötyä pankin omistajille ja sen vuoksi se ei ole rikos, vaan jotakin paljon jalompaa.
Omat koirat purivat. Toimitusjohtaja Martti O. Mannonen ja talousjohtaja Eero Moisio.
Pankki maksatti Pentti Porkka Oy:n yliluotottamisen Huurteella
Klassinen kaappaus. KOP ei suostunut siihen, että Huurre Oy olisi myyty isolla rahalla, vaan otti sen haltuunsa. Iso velaton Huurre Oy ja pienempi velkainen Pentti Porkka Oy fuusioitiin siten, että Huurteen varat imettiin Pentti Porkka Oy:n aiheuttamien tappioiden kattamiseksi. Perustettiin Suomen Kylmäteollisuus Oy. Huurteen omistajat saivat murusia (9%), mutta Pentti Porkka Oy:n omistajat kokonaiset 31 %. Tämä osuus tosin hetimmiten putosi 14 %:iin.
Huurre Oy:stä tarjottiin eri aikoina eri hintoja, mutta KOP ei suostunut myymiseen, koska halusi maksattaa virheensä Paavo Suomisen yrityksellä. Asko Upo-konserni tarjosi 40 miljoonaa markkaa rahaa, sekä 49.9 % Asko Upo-konsernista. Kauppakirja piti allekirjoittaa 30.3.1984 klo 10 SYP:n konttorissa Aleksanterinkadulla pankinjohtaja Niilo Pellonmaan nimikirjoituksella. Asia kaatui, koska edellisenä iltana oli sovittu hinnaksi 40 miljoonaa Suomisille ja 50,1 % Asko Upo-konsernista. Ehdot olivat siis muuttuneet.
Vuoden 1984 kesäkuussa tarjosivat Partek Oy, ministeri Sakari T. Lehto sekä teollisuusneuvos Lehto 112 miljoonaa markkaa Huurre Oy:stä. Me Suomiset olisimme saaneet summan lähes veroitta, kirjoitta Paavo Suominen. Kauppa kuitenkin kaatui koska me pidimme hintaa liian halpana. Huurre Oy:n kassassa oli tuolloin enemmän rahaa, kuin tuo 112 miljoonaa markkaa.
27.6.1990 tarjosi Kouri Capital Oy Huurre Oy:stä 100 miljoonaa markkaa, mistä summasta 10 miljoonaa rahana ja loput KOP:n osakkeina a 65mk/kpl. Neuvottelut käytiin Helsingissä Kourin ylellisessä toimistossa Bulevardi 11. Läsnä olivat vuosineuvos Paavo Suominen, DI Seppo Collander, professori Pentti Kouri sekä tekniikan lisensiaatti Timo Louhenkilpi. Pian tämän jälkeen putosivat KOP:n osakkeet 37 mk/kpl. Ja kauppa kaatui.
Huurre lahdattiin koska KOP ei suostunut maksamaan virheistään Pentti Porkka Oy:n luotottamisessa. KOP ei silloin vielä tiennyt, että Pentti Porkka Oy:lle oli tulossa 40 miljoonan markan lisätappio Euroopasta – siis sen jälkeen kun KOP oli 14.51992 ottanut Pentti Porkka Oy:n hallintaansa.
KOP sai 115 miljoonaa Huurteen myymisestä, jonka oli ostanut kolmella miljoonalla markalla. Meitä uhattiin lainojen eräännyttämisellä, ellei fuusioon suostuttaisi, kirjoitta Paavo Suominen.
Kun KOP kaappasi Huurteen 19.5.1992, niin Huurteella ei ollut ainuttakaan lainan korkoa tai lyhennystä KOP:lle maksamatta enempää kuin kenellekään muulle rahoittajalle, ei erääntyneitä veroeriä eikä erääntyneitä laskuja tavarantoimittajille maksamatta.
Hävetkää, Mannonen ja Moisio!
Paavo Suominen kirjoittaa näin: Onneksi en uskonut Mannonen- ja Moisio-nimisten pettureiden käsiin yksityisiä säästöjäni ja yksityistä omaisuuttani, koska myös ne olisivat menneet Pentti Porkka Oy:n ja pankin pelastamiseen. Eikä KOP sittenkään olisi päässyt kuiville. Kuvitteletteko, että Merita Pankki ihailee teitä, Martti O. Mannonen ja Eero Moisio. Päinvastoin, olette varmasti Mustassa Kirjassa. Onko teillä nyt hyvä olla, elämäntyöni tuhoajat? Kun Sinä Eero Moisio tulit KOP:n ehdotuksesta Huurteen toimitusjohtajaksi 19.5.1992, ja olit talousjohtaja, niin näit selvästi, miksi KOP kaappasi Huurteen, Huurteen substanssin takia, koska KOP oli rahoittanut Pentti Porkka Oy:tä epäterveesti Huurteen kilpailijaksi. Rikollista toimintaa teiltä, arvoisat Sudet.
Kirjoitin yhtiöni talousjohtajalle, ekonomi Eero Moisiolle, jonka pankki oli ujuttanut Juudakseksi Huurteelle, 15.1.1997 näin: ”Tasan 5 vuotta sitten eli 15.1.1992 soitit, että rahat ovat lopussa, ja pyysit lisää rahaa. Sanoin, saneeratkaa, lomauttakaa, toimikaa, kuten johtajan pitää toimia. Oheisena on vielä kopio saneerauskirjeestä. Mitään ei tapahtunut.
Koska tämä kirje tulee kirjaani, sopii kommentoida, jos joku asia ei ole totta. Jos olet talousjohtaja ja olet saanut toimitusjohtajan kautta saneerauskirjeen, ja ilman sitäkin, jos kassavirta on negatiivinen, sinun pitää saneerata.
Teillä oli toista vuotta aikaa toimia, kuten käskin, mitään ei tapahtunut. Itse olen saneerannut vuonna 1971. Puolet lomalle ja kolmannes työvoimasta pois ja kassavirta kääntyi positiiviseksi ja me selvisimme.
Tilanne oli sama vuonna 1992. Tiedän kokemuksesta, että jos sinulle tulee likviditeettipula, niin pankit eivät auta.
Merita Pankkia kutsuvat ihmiset rosvopankiksi ja mafiapankiksi ja yhdyn näkemykseen, Itse on yritys saneerattava ja toimitusjohtaja ja talousjohtaja sen tekevät tahi eivät tee.
Tässä tapauksessa toimitusjohtaja ja talousjohtaja eivät sitä tehneet, vaan ilmeisesti siirtyivät KOP:n leiriin yrityskaappaus mielessään.
Toimitusjohtaja Mannonen tuli maaliskuussa 1992 kotiini Tikantielle ja ilmoitti haluavansa ostaa Eero Moision kanssa Huurre Oy:n kymmenellä miljoonalla markalla ja maksavansa hinnan espanjalaisen Huurre-yhtiön, ruotsalaisen Frigopanel AB:n sekä Frigo Skandia Ab:n osakkeilla, jotka eivät olleet KOP:n hallussa.
Jos olisitte saneeranneet, kuten käskin ja saaneet kassavirran käännetyksi positiiviseksi, niin KOP ja SYP eivät olisi voineet käsitellä Huurretta niin röyhkeästi kuin ne sitten käsittelivät.
Onneksi tekin saitte lopputilin ja jouduitte talosta pois, niin minulle selitettiin, onko totta, vastannet.”
Erkin kommentti: Paavo V. Suominen kirjoittaa kirjassaan yksityiskohtaisen tarkasti miten KOP ryösti Huurteen. En ole kirjoittanut niitä yksityiskohtia tähän yhteenvetoon, vaan olen ottanut asiat yleisemmällä tasolla.
Olen perehtynyt lukuisiin pankkikriisin tapauksiin. 1990-luvun pankkikriisissä pankit ja Kera Oy käyttivät niin sanottuja ”SAATTOHOITAJIA” . He olivat palkkajohtajia, jotka tulivat rahoittajapankin suosituksesta yrityksen palkkalistoille poistamaan yrityksen markkinoilta. Se on ollut maan tapa tuohon aikaan. Ylemmissä oikeusasteissa pankki voitti aina. Rikosten peittelemiseksi suoritettiin yleensä kaadetussa yrityksessä erityistilintarkastus. Tilintarkastajat tiesivät mitä heidän piti kirjoittaa tarkastuskertomukseen sovitulla palkkiolla.
On syytä epäillä, että rikollisille on annettu syytesuoja. Poliisi ei tutki, syyttäjä ei syytä eivätkä laillisuusvalvojat näe asioissa mitään laitonta, rikoksista puhumattakaan. Yritysten kaatajat olivat Suomen valtion varoilla koulutettuja. On syytä epäillä, että Suomen Asianajajaliitolla ja valtakunnansyyttäjävirastolla on sopimus yhteistyöstä. Huurteen ryöstäjällä Martti O Mannosella oli rooli myös Alavieskan Puurakenne Oy:n alasajossa. Näyttää siltä, että paineet Mannosella kasvoivat liian suuriksi. Lehtitietojen mukaan hän on poistunut markkinoilta.
Suomessa joillakin on ollut tarvetta korostaa sitä, että Suomi on korruptoitumattomin maa ja että kansa luottaa poliisiin. Kyllä kansa tietää, että molemmat myytit ovat silkkaa valhetta. Poliisin rikollisuus on järkyttävän suurta. Jotta asia pysyisi pimennossa ja julkisuudelta salassa, niin tulevan poliisihallituksen pääjohtajaksi on vain yksi hakija: Mikko Paatero. Mielestäni Mikko Paateron tulisi vetää hakemuksensa pois. Perusteluni on tässä:
Avoin kirje poliisiylijohtaja Mikko Paaterolle
Näin poliisiylijohtaja Mikko Paatero vastaa
----- Original Message -----
From: Paatero Mikko POL
To: Erkki Aho Cc: SM_VP_HY_
Kirjaamo
Sent: Thursday, June 25, 2009 8:34 AM
Subject: VS: Kantelu oikeuskanslerille
Pyydämme Teitä vastaisuudessa lähettämään viestinne henkilökohtaisen sähköpostiosoitteen sijasta virkapostiosoitteeseen sm.kirjaamo@intermin.fi.
Sisäasiainministeriön kirjaamo toimittaa viestinne poliisiosastolle.
Ystävällisin terveisin Paula Ahola
************************
Paula Ahola
poliisiylijohtajan sihteeri
Puh. (09) 160 42841 Fax. (09) 160 42210
e-mail: paula.ahola@poliisi.fi
Sisäasiainministeriö
(Kirkkokatu 12)FI -
PL 26,
00023 Valtioneuvosto
Suominen viittaa kirjassaan myös siihen, että Seppo Hautalan yritys VS-yhtiöt oli eräänlainen esimerkki yrityskaadoissa. Hän kirjoittaa, että Wahlroosin ansiot tunnetaan hyvin.
Wahlroos oli ilmajokelaisen Seppo Hautalan VS-yhtiöiden kaatajia siinä kuin Mauno Koivisto, Kalevi Sorsa ja Pirkko Työläjärvikin. Wahlroos junaili Hautalan yhtiöiden kaatamisen virkavastuulla.
Samat henkilöt kuin 1990-luvun pankkikriisissä jatkavat toimintaansa vielä nytkin niin kuin mitään laitonta tai rikollista ei olisi tapahtunutkaan. Kärkkäinen Oy on nyt velkasaneerauksessa. Velkasaneerausmiehenä häärii sama mies kuin Alavieskan Puurakenne Oy:ssä aikanaan. Toimeksiantajana on sama pankki kuin silloinkin. Nyt nimi on vain vaihtunut. On syytä epäillä, että ”Kärkkäisen ryöstössä” velkasaneerausmies laittaa Kärkkäinen Oy:n myyntikuntoon ja pankki myy sen jollekin ulkomaiselle mahdollisesti puhtaan rahan firmalle. Konkurssiasiamies on varmasti tietoinen Alavieskan Puurakenne Oy:n velkasaneerauksen hoidosta, tuloksista ja lainmukaisuudesta. Hän katsoi asioita läpi sormien, koska pankin etu sitä vaati.
Suominen viittaa kirjassaan myös siihen, että Seppo Hautalan yritys VS-yhtiöt oli eräänlainen esimerkki yrityskaadoissa. Hän kirjoittaa, että Wahlroosin ansiot tunnetaan hyvin.
Wahlroos oli ilmajokelaisen Seppo Hautalan VS-yhtiöiden kaatajia siinä kuin Mauno Koivisto, Kalevi Sorsa ja Pirkko Työläjärvikin. Wahlroos junaili Hautalan yhtiöiden kaatamisen virkavastuulla.
Samat henkilöt kuin 1990-luvun pankkikriisissä jatkavat toimintaansa vielä nytkin niin kuin mitään laitonta tai rikollista ei olisi tapahtunutkaan. Kärkkäinen Oy on nyt velkasaneerauksessa. Velkasaneerausmiehenä häärii sama mies kuin Alavieskan Puurakenne Oy:ssä aikanaan. Toimeksiantajana on sama pankki kuin silloinkin. Nyt nimi on vain vaihtunut. On syytä epäillä, että ”Kärkkäisen ryöstössä” velkasaneerausmies laittaa Kärkkäinen Oy:n myyntikuntoon ja pankki myy sen jollekin ulkomaiselle mahdollisesti puhtaan rahan firmalle. Konkurssiasiamies on varmasti tietoinen Alavieskan Puurakenne Oy:n velkasaneerauksen hoidosta, tuloksista ja lainmukaisuudesta. Hän katsoi asioita läpi sormien, koska pankin etu sitä vaati.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti