SSP:in teurastus

SKOP:n entinen pääjohtaja (vv. 1977-85) Matti Ranki kirjoittaa julkaisemattomissa päiväkirjoissaan muutoksesta, joka pankissa tapahtui, Hänen mukaansa riskinottoon ja nopeaan kasvuun tähdänneen suunnitelman hahmottelijana oli Säästöpankkiliiton toimitusjohtaja Matti Ali-Melkkilä, joka halusi nopeita muutoksia. Hän esitteli tarkkoja suunnitelmia Helsingin-Osake-Pankin (HOP) kaappaamisesta, mikä toteutuikin syksyllä 1985 Ali-Melkkilän ollessa jo SKOP:n uutena pääjohtajana. Suomen Pankin johtokunnan jäsen Markku Puntila arvosteli useaan otteeseen SKOP:ta ja Ali-Melkkilän toimintaa. Puntilan mukaan pankilta puuttui jatkuvan ja vakaan liiketoiminnan idea. Ali-Melkkilä, SKOP:n toimitusjohtajaksi noussut Christpfer Wegelius, sijoitusjohtaja Juhani Riikonen, varatoimitusjohtaja Kalevi Kauniskangas ja yrityspankin johtaja Eljas Sukselainen muodotivat pankin ydinjohdon. Ryhmällä oli toistuvasti ristiriitoja. Sukselainen pelasi oman liiketoimintaryhmänsä kanssa koko ajan omaa kovaa kasinopelia. Näin syntyivät satojen miljoonien markkojen tappiot mm. Karibianmeren saarille rahoitetuista hotelliprojektissa ja useissa kiinteistökaupoissa Yhdysvalloissa.

Riskipitoisuus kasvoi, kun kasvuhuumainen SKOP sai asiakkaikseen runsaasti sijoittajia ja yrittäjiä, jotka eivät kelvanneet KOP:lle ja SYP:lle. SKOP menetti vuonna 1989 noin 100 miljoonaa markkaa Gustav Rosenlewin idoimassa kehitysyhtiä Mancomissa. Toiminta ei tehostunut vaikka vuonna 1983 pankin johtokuntaan nimitettiin Esko Ollila. Hän oli SKOP:in riskinoton arkkitehteja. Vaikka SKOP osti vastoin pankkilakeja vuonna 1987 monialayhtiö Tampellan SYP:ltä, seurauksena ei ollut oikeudenkäyntejä. Pankkitarkastusviraston johtaja Jussi Linnamo tyytyi paheksumaan kauppoja. Tampella-kauppa siemensi pankin tuhon.

Maaliskuun 9. päivänä 1989 muodostui ratkaisevaksi SKOP:n kohtalolle. SKOP:n hallinotoneuvoston työvaliokunnan ja säästöpankkiliiton hallituksen yhteiskokous käsitteli kasvustrategioita. Vuoden vaihteen tietojen mukaan lainananto oli lisääntynyt jopa 30 prosentin vuosivauhdilla. Rahaa lainattiin ennen muuta kiinteistä- ja osakekeinotteluun. SKOP päätti jatkaa rahanjakoaan. Säästöpankkiryhmä päätti kasvattaa markkinaosuuttaan. SKOP:n kokouksen jälkeen alueellisten säästöpankkien katto-organisaatio, säästöpankkikeskus, lähetti maakuntiin paimenkirjeen, jossa kehotettiin jarruttamaan luotoantoa Suomen Pankin ohjeita hitaammin.

SKOP ei kestänyt uhkarohkeaa nuorallatanssia. Arvopaperimarkkinat olivat jyrkässä laskussa. Ne romahtivat, kun Suomen Pankki puolusti markan arvoa devalvaatiota vastaan. SKOP:n kohdalla ei ollut paljon tekemistä. Matti Ali-Melkkilän henkinen ahdistus kasvoi tasatahtia pankin ongelmien kanssa. Joulukuun 8.päivänä Ali-Melkkilä jäi sairauslomalle ja viiden päivän jälkeen hän ajoi kesämökilleen. Hän soitti sihteerilleen pankkiin ja sanoi, ettei paikalle kannattanut tulla, Ei ainakaan hänen vaimonsa. Ali-Melkkilä meni ulos ja ampui itsensä hyvin pian puhelun jälkeen.

Christopfer Wegelius oli SKOP:in kaataja

Wegeliuksen ottaessa pääjohtajuuden kaikki miljarditappioita aiheuttaneet osakekaupat oli tehty. Ali-Melkkilän itsemurha ei saanut pankin johtokuntaa luopumaan suurista suunnitelmista. Riikonen myösni hollantilaiselle kiinteistösijoitusyhtiölle kaikkiaan 200 miljoonan markan luotot omalla päätöksellään, vaikka aiemmin oli nimenomaisesti päätetty olla luotottamatta kyseistä kohdetta. Monialayhtiö Tampellan rahoituksessa SKOP rikkoi yhden yksittäisen yhtiön rahoittamista koskevia säännöksiä. Tampellasta koituneet vastuu kohosivat jo vuoden 1989 lopussa suuremmiksi kuin SKOP:n oma pääoma. Maksimiraja oli ollut 25 % pankin omista pääomista.

Kullberg kutsui luokseen pankkitarkastusviraston ylijohtaja Jorma Arangon. Aamupäivän muutamina tunteina polkaistiin kasaan pelastussunnitelma, jolla siirrettiin SKOP:n osake-enemmistö Suomen Pankin holding-yhtiön haltuun kahdella miljardilla markalla. Tieto levitettiin sijoittajille Reuterin ruudun kautta ja suurelle yleisälle radiouutisten välityksellä klo 14.18. Wegeliuksen ja Riikosen erottamisesta ilmoitettiin kello 15.30. Suomen Pankki sijoitti SKOP:hen nopeassa tahdissa lähes 14 miljardia markkaa ja Tampellaan reilut 3,5 miljardia markkaa. Keskuspankin laskelman mukaan SKOP pelastus sitoisi ainakin viideksi vuodeksi 20 miljardia markkaa veronmaksajien varoja.

SKOP oli gangsteripankki

Suomen Pankin johtajan Markku Puntilan mielestä SKOP oli gangsteripesä. Likaista työtä pesän puolesta teki muun muassa Juhani Riikonen. SKOP:n johtokunnan jäsen Esko Ollila syttyi Gustav Rosenlewin lyömästä kipinästä, ja hänen johdollaan SKOp lähti 1980-luvun alussa osakkaaksi kehitysyhtiä Mancomiin. SKOP:n vastuut Mancomissa olivat 1980-luvun puolivälissä puoli miljardia markkaa. Se oli yhtiön päärahoittaja. Ennen konkurssiaan Mancom pani vielä kesällä 1988 toimeen osakeannin, jossa saadut varat, ammattitaidottomien sijoittajien rahat, Gustav Rosenlew otti omaan yhtiöönsä. Apulaisoikeuskansleri Jukka Pasanen vapautti Mancomin johdon rikosepäilyistä. Se ettei laillisuusvalvojan mielestä ole ollut riittävää näyttöä on pelastanut monet miljoonakonnat maassamme.

Niskanen käänsi suunnan

KOP:n hallintoneuvoston varapuheenjohtaja Yrjö Niskanen vietti perheensä kanssa talvilomaa Saariselällä vuoden vaihteessa 1992-93. Hän seurasi televisiosta ja lehdistä eduskunnan pankkikeskustelua ja raivostui. SKOP oli jo siihen mennessä ollut kaksi vuotta valtion vakuusrahaston hoidossa ja SSP muutaman kuukauden. Eduskunnan pankkikeskustelu pyöri pääosin liikepankkien osakkeiden nollauksen ympärillä. Jos vanhojen osakkeiden arvo olisi nollattu, valtio olisi voinut sijoittaa pankkeihin uutta pääomaa merkitsemällä uusia osakkeita. Jos KOP olisi ottamassa pankkitukea niin vakuusrahasto olisi saanut määräysvallan pankissa. Samalla vakuusrahasto ja hallitus olisivat voineet määrätä KOP:n ottamaan SSP:n hoitoonsa. Yrjö Niskasen tyrmättyä SSP-fuusion Unitaksen hallituksen puheenjohtaja Ahti Hirvonen ja Postipankin pääjohtaja Seppo Lindblom sopivat yhteistyöstä. He tukivat näkyvillä lausunnoillaan säästöpankkileirin alasajoa. Pääjohtajien yhteiset palaverit ja esiintymiset alkivat muokata yleistä mielipidettä suostuisammaksi SSP:n pilkkomiselle. Paavo Prepula väitti, että muut pankis aikoivat kaapata SSP:n 53 miljardin talletukset.

Pääjohtajat perustivat pilkkomista varten työryhmän, joka koontui ensimmäisen kerran tiistaina 26. tammikuuta 1993. Ryhmään kuuluivat Osuuspankkien Keskusliiton (OKL) toimitusjohtaja Taisto Joensuu, Postipankin vähittäispankin johtaja Matti Inha, KOP:n talletuspankinjohtaja Eino Halonen ja Unitas/SYP:n varatoimitusjohtaja Markku Pohjola, joka valittiin myös ryhmän puheenjohtajaksi. Vakuusrahaston konsulttina toimineen amerikkalaisen investointipankin Merill Lynchin edustajat ristivät ryhmän G 4:ksi (group 4 tai 4 gangesters).

Tammikuun 28. päivänä KOP:n Voutilainen matkusti Ylläkselle yhdessä valtionvarainministeri Iiro Viinasen kanssa. Voutilainen keskusteli Viinasen kanssa KOP:n pelastamisesta valtion pankkituella ja siihen liittyvistä ehdoista mm. osakkeiden arvonalennuksesta ja SSP-fuusiosta. Lindholm ja Komi tapasi Esko Ahon ja valtiovarainministeri Iiro Viinasen Helsingin keskustassa. Siellä sovittiin, että "SSP pannaan lihoksi". Päätöksen takana olivat pankkien pääjohtajat ja pääministeri Esko Aho ja valtionvarainministeri Iiro Viinanen.

Tämän jälkeen Aho aloitti poliittisen pelin kaksilla korteilla. Viinasen ja pääjohtajien kanssa hän oli sitoutunut pilkkomiseen, mutta oman puolueensa piirissä hän edelleen puhi säästöpankkien säilyttämisen puolesta. Presidentti Mauno Koivisto seurasi tiiviisti säästöpankkikriisin purkamista ennen kaikkea Suomen Pankista saamillaan tiedoilla. Keskiviikkona 10. helmikuuta Koivisto tapasi pankkienn pääjohtajat. Koivisto tuki Vesa Vainion ja Seppo Lindblomin pilkkomissuunnitelmaa.
Maanantaina 22. helmikuuta KOP:n hallintoneuvosto ilmoitti osakeannin järjestämisestä. "Kansallistalkoilla" oli tarkitus pelastaa pankki ja torjua tarpeet SSP-fuusiosta.

Perjantaina 18. päivänä kesäkuuta presidentti Mauno Koivisto reagoi yllättäen säästöpankkien toimintaan. Hän esitti tuskastumisensa hankkeen etenemisestä. Presidentin reagoinnin jälkeen G4 valmisteli pikaisesti suunniltelman SSP:n pilkkomisesta. Kesälomien jälkeen elokuun 4. päivänä G4 ja vakuusrahsto aloittivat tiiviiden neuvottelujen sarjan. Torstaina elokuun 12. päivänä pääministeri Esko Aho tuki avoimestis SSP:n itsenäisyyttä. Hän rahoitteli lausunnoillaan maakuntien poliitikkoja. Launtaina elokuun 14. päivänä G4:n asettaman ns. verkostotyöryhmä hioi konttorijakoa kunnes se oli loppuun suoritettu. Ryhmä kävi läpi kaikki SSP:n konttorit. Jako oli valmis sunnuntain kuluessa ja vakuusrahaston johto ja johtokunta käsittelivät sitä maanantaina. Tiistaina 17. elokuuta fuusio oli esillä Esko Ahon ja Iiro Viinasen palaverissa, jolloin Pekka Laajanen ja Heikki Koivisto esittelivät vakuusrahaston raportin. Tällöin oli selvää, että nyt alkaa SSP:n teurastus. Samalla sovittiin, että pilkkojat ottavat SSP:n haltuunsa kahden kuukauden kuluessa.

Lokakuun 6. päivän Paavo Prepula lähetti kijreen eduskunnan valtionvarainvaliokunnalle. Sen mukaan tervehdytetyn pankin (SSP) arvo voidaan arvioida olevan noin 15 miljardia markkaa. Arvio perustui Merill Lynchin laskelmiin. Sunnuntaina kello 18 Heikki Koivisto esitteli alustavan pilkkomis- ja ostosopimuksen vakuusrahaston johtokunnalle. Hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta käsitteli SSP-sopimusta seuraavana tiistaina. Eduskunta hyväksyi vakuusrahastolain muutoksen kolmannessa käsittelyssä. Näin poistui lainsäädännölliset esteet SSP:n pilkkomiselta ja roskapankkien perustamiselta. SSP:n kohtalo oli näin sinetöity.