Elinkautinen velkavankilassa

Risto Uimonen kirjoittaa kirjassaan "Häntä heiluttaa koiraa", että "Suurtyöttömyydellä on raskaat vaikutukset valtiontalouteen. Työttömyyskortistossa olevat ihmiset eivät maksa veroja niin kuin tekisivät olleessaan töissä, mutta he nostavat työttömyyskorvausta. Siitäkin pitää tosin maksaa vero, mutta se yleensä jää pienemmäksi kuin samojen ihmisten vero palkkatyöstä. Toissä ollessaan he eivät saisi etuuksia van rahoittaisivat niitä, Valtio maksaa ammatillisesti järjestäytyneiden työttömien työttömyyskovauksista valtaosan, 47.5 prosenttia. Työttömyyden välitön kustannus valtiolle on ollut yli 20 miljardia markkaa viime vuosina. Verotulojen menetyksen kanssa suurtyöttömyyden hita on noussut lähes 40 miljardiin markkaan vuodessa ja yhteensä noin 220 miljardiin markkaan vuoden 1997 loppuun mennessä. Tämä on se hinta, joka saadaan maksaa työttömyyden torjunnan epäonistumisesta".

Työttömyyden hinta

Yhteiskunta maksoi työttömyydestä vielä vuonna 1999 n. 36 miljardia markkaa, laskee työministeriön neuvotteleva virkamies Pekka Tiainen. Jokaista työtöntä kohden menot ja tappio olivat 97 000 markkaa. Laskelmassa ovat mukana sekä työttömille maksetut tuet että työttömyyden takia maksamatta jäävät tuloverot. Palkkojen ja veroasteen nousun vuoksi myös yhden työttömän "hinta" on näin laskettuna nousussa, vaikka työttömyysturvaa on leikattu. Vuonna 2004 jokainen työtön "maksaisi" jo vähintään 102 000 markkaa vuodessa, arvioi Tiainen. Hän muistuttaa, että veroasteen nousu puolestaan johtuu valtion suuresta velasta, jonka avulla taas on maksettu työttömyyden kustannuksia. Vielä vuosikymmen sitten 1990-luvun alussa työttömyydestä selvittiin yhdeksäälä miljardilla markalla vuodessa. Laman myötä summa paisui vuoteen 1993 mennessä yli viisinkertaiseksi eli 49 miljardiin markkaan vuodessa. Tiaisen mukaan yhteiskunnallemme karttuikin koko viime vuosikymmeneltä kaikkiaan 300 miljardin markan ylimääräiset työttömyyskorvausket verrattuna siihen, että työttömyys ja sen kulut olisivat pysyneet vuoden 1990 luvuissa.

Lisäksi Tiainen laskee työttömyyden alentavan tuotantoa. Jos työttömyys olisi pysynyt 2,5 prosetin tasossa koko viime vuosikymmenen, olisi vuoden 1999 tuotanto ollut 5,5 miljardia markkaa suurempi kuin se oli nyt.
Velan hoitaminen ylläpitämällä työttömyyttä on velkavekselin siirtämistä tuleville vuosille. Budjetin teossa tuijotetaan liikaa eri alakohtien menoja sen sijaan, että mukaan laskettaisiin myös saamatta jääneet tulot. Ilman veromenetyksiä työttöyyden kustannuksista saadaan liian suppea kuva. Tämä tulee näkyviin mm. siinä kun arvioidaan työllistymisen kustannuksia. Jos niitä vähennetään hyötyinä työttömyysmenot, yhteiskunnan samaa verotulonlisäys ja kerrannaisvaikutukset unohtuvat. Työttömyyden hoito näyttää kalliimmalta kuin se todellisuudesa on. Aktiiviset toimenpiteet tulevat noin kolmannesta kalliimmaksi kuin työttömänä pitäminen. Teollisuudessa työllistymisen nettokulut jäävät alle kokonaiskulujen ja hyödyt voivat parhaimmillaan ylittää kustannukset. Kun työttömyyden kustannukset otetaan veromenetyksineen huomioon, varojen käyttö työllisyyden hoitoon alkaa monessa tapauksessa näyttää edulliselta vaihtoehdolta. Mitattiinpa näitä asioita miten tahansa, niin työllisyyden parantaminen ja työttömyyden vähentäminen helpottavat velan alentamista tulevaisuudessakin. EU:n komission mukaan työllisyyttä parannetaan helpommalla yritysten riskipääoman saantia ja yrittäjyyttä edistämällä.

Virkaelättien kidutettavana

Suuren laman aikana valtio oli pankeille varmempi maksaja kuin talousvaikeuksissa ollut yrittäjä ja elinkelpoisia yrityksiä kaadettiin surutta ja yrityksiä suorastaan teurastettiin. Pankkien saatavat laitettiin valtion avonaiseen pankkitukipiikkiin. Yrittäjien elämäntyö, omaisuus ja tulevaisuus tuhottiin. Kun yritys saatiin kaadettua, kohdeltiin mahdottomien esteiden ylittämisessä epäonnistunutta yrittäjää talousrikollisena. Siinä auttoivat juristien hyvät suhteet poliiseihin ja ennen kaikkea syyttäjään. Tutut tuomarit olivat myös apuna asioiden hoidossa. Yrittäjä oli syyllinen kaikkeen, pankkiherrat ja valtionpomot eivät mihinkään. Talousrikollisuus ja hyvä veli-periaate kulkivat käsi-köädessä. Erona entiseen Neuvostoliittoon oli se, että Suomessa yrittäjää ei saanut ampua. Hänet murhattiin muulla tavalla aivan kuin olisi toteutettu mafian toimeksiantoa. Joutilaat virkaelätit kiduttivat työttömiksi joutuneita henkilöitä virkavallan väärinkäytöllä, Suomessa paviaanejakin kohdellaan paremminkuin työttömiä.

Uhrina työtön

Kauppatieteen tohtori Heikki Urmas kirjoittaa kirjassaan Uhrina työtön, että "työttömyys on todettu yhteiskuntamme suurimmaksi ongelmaksi. Valtataistelussa kaikki keinot ovat luvallisia ja väärillä perusteilla pelaaminen on paremminkin sääntö kuin poikkeus. Siinä on tärkeintää lopultakin vain verrattain pienen valtaa pitävän eliitin etu.Tässä pelaamisessa työtön on täysin puolustuskyvytön. Taisteluvälineinä käytetään kaikkia mediasodan mahdollisuuksia. Luodaan mielikuvia, jotka eivät perustu mihinkään,juonitaan pienissä piireissä eikä huomata, että iskut osuvat jo lattiassa avuttomana makaavaan työttömään,joka ei enää jaksa edes kuunnella juhlapuheiden sanahelinää".
Urmas jatkaa: " Työttömyys on Suomessa nykyisessä laajudessaan "poliittinen valinta", johon voitaisiin vaikuttaa poistamalla ne poliittiset esteet, joita olemme luoneet. Onko työtön Suomessa valtapelin uhri?" kysyy Heikki Urmas.
Kansalaiset ovat virkamiesten käsissä avuttomia ja puolustuskyvyttömiä. Holkerin hallituksen hallittu rakennemuutos muuttui hallitsemattomaksi katastrofiksi. Kekkonen teollisti Suomen ja Lipposen hallitus oli myymässä sitä ja sen "kruunun jalokiviä". Urmaksen mukaan työttömyyden poistamisessa puuttuu poliittista tahtoa. Urmas arvostelee myös luonnonsuojelijoita, koska luonnonsuojelun nimissä on luvallista tehdä työttömiä lisää. Urmas kritisoi myös poliitikkoja siitä, että heillä ei ole työttömyyteen muunlaista lääkettä kuin tehoton työttömyyskoulutus. Urmaksen mielestä työttömästä on tullut lainsuojaton.

Kaveria ei jätetä

Urmas arvostelee päättäjiä. Yhteenkuuluvuuden tunne johtaa myös helposti siihen, että "korppi ei korpin silmaa puhkaise", eli joukko pitää huolen omistaa, Jos jossakin tehtävässä on epäonnistunut, on tarjolla jokin toinen "suojeluvirka". Urmaksen mielestä Lipponen ei tunne riittävästi kansantalouden perusteita. Niinistö on juristi ja juristithan eivät koskaan ole lukeneet taloustieteistä muuta kuin alkeiden alkeet. Kauppa- ja teollisuusministeri Antti Kalliomäki on koulutukseltaan enemmänkin seiväshyppääjä. Poliittinen kulttuurimme on vielä kaiken lisäksi sellainen, että ministriden neuvonantajatkin ovat juuri opinahjoista valmistuneiden untuvikkoja, joilla ei ole sen paremmin tietoa kuin elämänkokemustakaan.

Ministeri Arja Alho järjesteli entisen SDP:n puoluejohtajan ja pankinohtaja Ulf Sundqvistin velkasaneerauksen armahtaen suurimman osan veloista. Tätä perusteltiin Sundqvistin varattomuudella. Tuhannet pankkikriisin seurauksena rahallisiin vaikeuksiin joutuneet kansalaiset eivät voineet tätä hyväksyä ja niinpä syntyi poliittinen myrsky Lipposen uskottavuudesta. Varsinkin kun hän oli ylimielisesti TV-lähetyksessäkin vähätellyt velkojen anteeksiantoa toteamalla, että nythän Uffesta tuli taas veronmaksaja ja on yksi työllistettävä vähemmän. Velkasaneerauksessa olevalle suomalaiselle tämä oli enemmän kuin vitsi, se oli ivaa. Sitä ei myöskään suuri yleisö hyväksynyt, koska se ei uskonut, että Sundqvist olsi ollut varaton. Jupakan seurauksena joutui ministri Arja Alho jättämään paikkansa, mutta tuskin kukaan uskoi, että Alho olisi ollut liikkeellä omin eväin ilman Lipposen tukea.

Kun Harri Holkeri jätti eroilmoituksen Suomen pankinjohtajan tehtävästä pidettiin Holkerin paikkaa Kokoomukset reviirin kuuluvana ja paikalle istutettiin Ilkka Kanervaa. Ilmeisesti Niinistön ja Kanervan sukset olivat jossakin mittelässä menneet ristiin. Niinistö asettui Kanervan ehdokkuuta vastaan ja puhui asiantuntijan valitsemisesta paikalle. Urmaksen mukaan pian selvisi millä tasolla Niinistön asiantuntemus oli kun pankin johtokuntaan jäseneksi valittiin Matti Korhonen. Urmaksen mielestä asiantuntemusta ei tässä maassa arvosteta. Tärkeintä on kenen joukoissa seisot. Kirjassaan Urmas löi lättänäksi Korhosen asiantuntemuksen.