Konekersantti Oy:n tuhoaminen

Olli Puolitaival

Konekersantti Oy toi USA:sta Suomeen vähän käytettyjä Bobcat-koneita, pieniä kauhakuormaajia, jotka korvaavat lapiomiehen. Yhtiö toi myös Thomas-merkkisiä pienkuormaajia Kanadasta, ja niitä lisäksi varusteltiin. Amerikasta tuotiin myös ketjukaivaimia sekä eräitä pienoiskaivureita. Kone kaivautui maahan kuin myyrä eikä kaapelin laskemiseksi tarvinnut katkoa katuja. Tele rahoitti ensimmäisen prototyypin, koska konetta käytettiin kaapelin kaivuuseen.

Bobcatit olivat vähän käytettyjä ja siksi niiden hinta oli reippaasti alle uuden, vaikka käyttöikää oli jäljellä lähes saman verran kuin uutukaisella koneella. Kauppa kävi. Tuotteet vietiin käsistä. Kaikki meni mitä pystyttiin toimittamaan. Ongelmana oli se, ettei rahaa ollut hankkia niitä tarpeeksi. Käyttöpääomaa tarvittiin lisää. Konekersantti Oy:llä oli lyhyttä, kallista lainaa. Kriisin puhjetessa yhtiön liikevaihto oli reilut kahdeksan miljoonaa markkaa vuodessa. Oli päätettävä laitetaanko yritys konkurssiin käyttöpääoman puutteen vuoksi vai pyritäänkö saamaan lainat järjestettyä pitkäaikaisiksi ja kohtullisella korolla. Yhtiöllä oli monipuolisia ja hyviä liikesuhteita sekä itään että länteen (Intia, Malaysia, Taiwan, Yhdysvallat, Kanada).

Keskipohjan Aluesäästöpankki rahoittajana

Keskipohjan Aluesäästöpankki kuului niin sanottuun mustaan tusinaan eli 12 heikoimman säästöpankin joukkoon Suomessa. Heinäkuun 3. päivänä 1991 viisi miestä kokoontui Keskipohjan Aluesäästöpankkiin (KEP) neuvotteluun. Pankin toimitusjohtaja Aimo Hietala, Kärsämäen konttorinjohtaja Lauri Tyynelä ja Konekersantti Oy:n hallitus: Olli Puolitaival, Markku Kivilahti ja Esko Pirttiaho. Konekersantti Oy tarvitsi lisää lainaa rahoituskriisinsä ratkaisemiseksi.

Rahoituskriisin ratkaisemiseksi sovittiin, että lähdetään hakemaan yritykselle käyttöpääomarahoitusta ulkomailta, koska ulkomainen raha oli edullisempaa, jopa 10 prosenttiyksikköä. Konekersantti Oy ei kuitenkaan itse voinut saada rahaa ulkomailta, vaan tarvitsi siihen pankin välityksen ja takauksen. Konekersantti Oy:n lainatarve oli 3-5 miljoonaa markkaa. Pian kuitenkin selvisi, että ulkomailta ei ollut mahdollisuus saada pientä lainaa. Myös Keskipohjan Aluesäästöpankki huomasi, että nyt sillä on mahdollisuus saada omaa toimintaansa varten lainaa. Siis halpaa rahaa asiakkaille lainattavaksi.

Konekersatti Oy pääsi yhteisymmärrykseen pankin kanssa. Neuvotteluissa sovittiin muistion 4 kohdan mukaan näin: Sovittiin, että lähdetään hakemaan yritykselle käyttöpääomarahoitusta ulkoimailta sen edullisuuden takia..." Konekersantti Oy:n edustajat avasivat pankkiin rahoituskanavan, jonka kautta heille myönnettiin maksimissaan 5 miljoonan markan luotto.

Konekersantti Oy avaa ulkomaisen rahoituskanavan

Marraskuussa 1991 Konekersantti Oy:n edustajat antoivat valtakirjan tamperelaiselle konsultille Olli Savolalle, joka järjesti neuvotteluyhteyden Luxembourgissa toimivaan BNE Swedbankeniin. Savola kertoi pikään asioineensa pankin Suomen asioita hoitava Sirpa Olkkosen kanssa

Savolan todistajalausunnon mukaan lainahakemus eteni. "1991 joulun ja uudenvuoden välissä minulle soitettiin ja kerrottiin Konekersantti Oy:n lainahakemuksen olevan OK. Minulle kerrottiin, että samalla kertaa Keskipohjan Säästöpankille ollaan myöntämässä Swedbankenin luottolimiitti, joka olisi suuruudeltaan 150 miljoonaa Suomen markkaa".
Myönteiseen päätökseen viittasi myös Swedbankenista 5.1.1992 tullut telefax, jossa ennakoitiin lainapäätöksen tulevan kolmen viikon kuluessa.

Rahoituskanavan auettua Konekersantti Oy:n avulla ulkomainen pankki neuvotteli myös KEP:n kanssa 200 miljoonan markan limiitin avaamisesta. Toimitusjohtaja Aimo Hietala on kertonut poliisille 2.9.1992 (7100/R/560/92) seuraavaa: "Keskustelimme, että yhtiön on tervehdytettävä toimintaansa siten, että korkokuluja voitaisiin pienentää. Syksyn 1991 aikana annoin kirjallisen sitoumuksen Konekersantti Oy:n ulkolaiselle luotolle..." "Seuraavan kerran kun pankinjohtaja soitti Luxenbourgista kotiini ja hän kertoi minulle "SwedBank myöntää korkeintaan 5 miljoonan markan määräisen dollaripohjaisen luoton Konekersantti Oy:lle"
Keskipohjan Aluesäästöpankki ( 19.9.1991 Suomen Pankin hallinnassa) oli peruuttamattomasti sitoutunut rahoitusprojektiin. Samalla projekti palveli myös pankin omaa rahoitustarvetta.

Peruuttamaton valuuttaluottohakemus 10.000.000 DEM 17.10.1991 (yhteinen velanotto ulkomailta) ja yhteinen maksumääräys, 2 % saadusta valuuttamäärästä 17.10.1991 (vahvistamaan yhtiön tasetta) ja KEP:n toimitusjohtaja Hietalan kirje ulkomaisille rahoittajatahoille 23.10.1991 vahvistavat Suomen Pankin roolin sopimuksissa. "Just let you know also, THe Finnish Government Bank has taken responsibility of Skophbank. This eliminate all risks, and at the moment Skopbank therefore ist the most reliable bank in Finland".

KEP rikkoi sopimuksen

Toimitusjohtaja Aimo Hietala allekirjoitti ja vahvisti pankin leimalla useita asiakirjoja, joissa hän vakuutti pankin takaavan Konekersatti Oy:n ulkomaisen lainan. Konekersantti Oy:n toimitusjohtaja Olli Puolitaipaleen mukaan Aimo Hietala esitti, että summalla maksettaisiin pois yhtiön korkeakorkoiset velat, osa jäisi käyttöpääomaksi ja loput olisi talletettu sulkutilille parantamaan pankin huonoa likviditeettiä.

SKOP oli syksyllä 1991 joutunut Suomen Pankin haltuun. Ulkomaiset pankit tarttuivat siihen, että lainahakemuksessa oleva tilinnumero oli Skopin, jota ne epäilivät konkurssikypsäksi. KEP:n toimitusjohtaja Aimo Hietala joutui selittämään lokakuussa: "Ilmoitamme, että anomuksessa mainittu tili on ainoastaan tili, jonka kautta suoritus tullaan siitämään Konekersantti Oy:n tilille Keskipohjan Aluesäästöpnakissa, Ylivieskassa, Suomessa."
"Haluamme antaa tiedoksenne myös, että Suomen Keskuspankki on ottanut vstuulleen Skop:n eliminoidakseen kaikki riskit ja tällä hetkellä Skop sen vuoksi on mitä luotettavin ensiluokkainen pankki Suomessa".

Pankinjohtaja Lauri Tyynelä totesi poliisikuulusteluissa: "Kyllä ainakin syksyllä 1991 annettiin ymmärtää Konekersantin johdolle pankin antavan takauksen ulkomaiselle luotolle, mikäli asiaan liittyvät taustat on kunnossa." Taustoilla tarkoitettiin sitä, että raha tulee rehellisestä lähteestä eikä sitä ole rikollisella tavalla hankittu.
Suomen Pankki oli ottanut Säästöpankki ryhmän hallintaansa ja vastuulleen. Viime käden vastuullinen taho asioissa on Suomen Pankki. Keskipohjan Aluesäästöpankin ja Konekersatti Oy:n sopimukset ovat olleet peruuttamttomia. BNE SwedBank oli myöntänyt 20 miljoonaa markkaa lyhytaikaista lainaa. Keskipohjan Aluesäästöpankki ei kuitenkaan myöntänyt lainaa Konekersantti Oy:lle, vaikka Konekersantti Oy oli avannut rahoituskanvan ja tehnyt sitovan ja peruuttamattoman sopimuksen Keskipohjan Aluesäästöpankin kanssa.

Pankkitukipäätös

Kesken tämän prosessin tuli päätös pankkituesta. Seura-lehdessä 15.11.2002 pankijohtaja Korpela sanoo, että tyhminkin pankinjohtaja tajusi Esko Ahon luvanneen ilmaista rahaa pankeille. Katkaisimme rahoitusneuvottelut kaikkien vaikeuksissa olleiden yritysten kanssa. Tajusimme, että turha on keskustella ongelma-asiakkaan kanssa, koska valtio maksaa pankin luottotappiot. Koska luottotappiot olivat tuottavia, niitä alettiin tehdä ... kun poliitikot näkivät ratkaisunsa jäljet, he painoivat paniikkinappulaa ja alkoivat pilkkoa SSP:tä. SSP:n pilkkoneilla pankeilla ei ollut riskiä, kaikki yrittäjät ja yksityiset kansalaiset, joilla oli maksuhäiriöitä, siirtyivät kyllä SSP:ltä uuden pankin asiakkaiksi. Mutta heidän ongelmaluottojensa maksajaksi tuli valtio. Pankki sai valtiolta rahat, mutta pyrki silti edelleen perimään velallisilta ja heidän takaajiltaan alkuperäisessä velkakirjassa mainittuja summia korkein koroin.

Lisäksi pankinjohtaja Veikko Korpela selostaa kuikan yritykset kaadettiin ja pankki sai luottotappioihin rahat valtiolta. Korpela: " sitten alkuperäsillä velkakirjoilla peritiin saman velallisilta ja takaajilta 16 %:n korolla niin kauan kuin jotakin saatiin. Näin pankki sai rahat kahteen kertaan".

Saman asian todistaa myös 15 vuotta Keskipohjan Aluesäästöpankin isännistön puheenjohtajana toiminut rautiolainen Antti Ojala 29.11.1999 MOT-ohjelmassa. Ojala sanoo näin: "Suoraan voin sanoa, että Suomen Säästöpankki ajoi yrityksiä nurin saadakseen omaan käyttöönsä, omien vakuuksiensa, oman varallisuutensa paikkaamiseksi pankkitukea avatusta valtion piikistä. Voidaan vetää suora johtopäätös, että ongelma-asiakkaat oli pankille riski, mutta tässä poistui riski ja oma vakavaraisuus parani".

KEP haki Konekersantti Oy:n konkurssiin

Keskipohjan Aluesäästöpankki ryhtyi pankkitukipäätöksen jälkeen Konekersantti Oy:n rahoittamisen sijasta ajamaan yritystä konkurssiin. Konekersantti Oy päätyi Keskipohjan Aluesäästöpnakin toimien johdosta konkurssiin 18.5.1992. Konekersantti Oy joutui KEP:n samanlaisen kohtelun kohteeksi kuin Suomen kolmanneksi suurin talotehdas Alavieskan Puurakenne Oy pari vuotta myöhemmin.

Konekersatti Oy:n laina pankin rahoitusyhtiölle?

Toimitusjohtaja Aimo Hietala oli jäänyt sairalomalle joulun 1991 aikoihin. Hän kertoi poliisikuulusteluissa näin: "Sirpa Olkkonen soitti kotiini (tammikuun 1992 alussa) ja kertoi, että Swedbanken oli saanut kolme laina-anomusta Keskipohjan Aluesäästöpankista. Olkkonen ilmoitti, että yhdelle laina voidaan myöntää ja tiedusteli, kenelle pankki haluaa lainan antaa. Yksi hakija oli Konekersantti Oy. Ilmoitin Olkkoselle, että olen sairaslomalla enkä ota kantaa, vaan pyysin soittamaan pankkiin".

Myös konsultti Olli Savola soitti Olkkoselle ja tiedusteli, että mikä nyt on vikana. Tuolloin Olkkonen oli vastannut, että Konekersantti Oy:n luotto on peruttu pankinjohtajan toimesta ja että tilalle on tullut toinen yritys. Savola oli tiedusutellut, että miten tällainen menettely on mahdollista. Olkkonen sanoi ihmettelevänsä Keskipohjan Aluesäästöpankin toimintaa.
Savola soitti pankin lakimiehelle ja vaati selityksiä, joita ei tullut.

Seuraavaksi Savola sai kiinni pankinjohtaja Korpelan, jolle hän esitti valtakirjan ja sanoi asian kuin lakimiehelle. Korpela ilmoitti, ettei hän tiedä asiasta mitään eikä halua siitä keskustella. Myöhemmin poliisikuulusteluissa Korpela tiesi asiasta paljonkin. Korpela oli kuulusteluissa rikoksestaepäiltynä ja silloin hän voi kertoa mitä hyvänsä. Vastuu on kuulijalla. Pankinjohtaja Hietalaa kuultiin todistajana ja hänen on kerrotava totuus ja niin Hietala tekikin. Hietalan mukaan hän oli soittanut joulukuun 1991 puolivälissä Swedbankeniin Sirpa Olkkoselle Konekersantin lainasta. joka aioittiin myöntää viiden miljonan markan suuruisena. Samalla Hietala oli tiedustellut mahdollisuutta saada luottolimiittiä KEP:lle.

Pankinjohtaja Veikko Korpela oli toiminut Haapajärven Säästöpankin toimitusjohtajana, kunnes se 1990 fuusioitiin KEP:iin. "Pankkimme fuusion jälkeen olimme panostaneet alueelliseen mainontaan 1-2 miljoonaa markkaa, jolla kohotimme uuden suuren aluepankin julkikuvaa. Meillä ei ollut tuolloin varaa tahrata tätä kuvaa kertomalla asiakkaillemme, ettei meillä ole rahaa mitä jakaa asiakkaidemme tarpeisiin", Korpela selvitti.

Haapajärven Säästöpankki oli perustamassa paikallisen liikemiehen Juhani Aution kanssa AS-Leasing Oy:tä. Pankki omisti yhtiöstä suoraan puolet ja erään yhtiön kautta lisää. AS-Leasing uhkasi kaatua pankin rahattomuuteen, kertoi Korpela poliisille rikostutkinnassa, jonka hän itse käynnisti asianomistajana pankin tilintarkastajaa vastaan.
"Vuoden 1991 talvella Skopin taloudellinen asema heikkeni. Tämä tuli ainakin meille aivan odottamatta ja suurena yllätyksenä. Tähän saakka eri tilaisuuksissa Skopin taholta oli vain annettu ymmärtää, että rahaa on työnnettävä ulos riippumatta siitä, mitä Suomen Pankki sanoo".

Tammikuussa 1991 KEP:n olisi pitänyt järjestää AS-Leasingille 35 miljoonan markan luotto. "Vaikkakin... olin sopinut Juhani Aution kanssa, että pankki järjestää mahdollisimman edullisen ja pitkäaikaisen luoton, ei pankki sellaista voinut kuitenkaan tammikuussa 1991 järjestää, koska tällaista rahoituskanavaa ei ollut tarjolla".
Pankki ei siis pystynyt järjestämään rahaa omalle rahoitusyhtiölleen. Se sai rahaa sieltä ja täältä, mutta vain lyhytaikaista. Korpelan mukaan se sai myös Swedbankenista 20 miljoonaa markkaa lyhytaikaista lainaa.

Korpelalle kävi AS-Leasingin kanssa lopulta huonosti. Hän takasi pankin edustajana yhdessä Juhani Aution kanssa yhtiölle 26 miljoonan markan lainan. KEP antoi Korpelalle potkut syyskuussa 1992. Seuraavana vuonna AS-Leasing ajettiin konkurssiin, ja Suomen Säästöpankki-SSP Oy velkoi takauksen perusteella Korpelalta ja Autiolta 26 miljoonaa markkaa.
Tuomio perustui pitkälti erään tilintarkastajan lausuntoon. Korpela teki tilintarkastajasta rikosilmoituksen. Syyttäjä totesi 1999, ettei ole perusteita syyttää. Vasta tällöin tuli julkiseksi esitutkintapöytäkirja, jossa totuusvelvoitteen sitoma Korpela kertoi KEP:n olleeen epätoivoisessa tilanteessa ja saaneen rahaa, joskin lyhytaikaista, myös Swedbankenista. Siis samoihin aikoihin, kun siellä Konekersantti neuvotteli lainasta.

Oikeudenkäyntien suma

Konekersatti Oy oli jo ennen konkurssia nostanut vahingonkorvauskanteen pankkia vastaan, mutta pankin nimeämä pesänhoitaja ei velallisen vaatimuksista huolimatta jatkanut kannetta. Ylivieskan käräjäoikeus on 24.9.1992 tehnyt välipäätöksen, jonka mukaan Konekersantti Oy:n hallituksella tai sen edustajilla on oikeus ajaa asiaa henkilökohtaiesti, vaikka konkurssipesä ei ole kannetta ajanutkaan. Toinen pesänhoitaja toimi Keskipohjan Aluesäästöpankin valtakirjalla Heikki Berglund ja toinen pesänhoitaja oli Konekersatti Oy:n edustajien julkisen vihamiehen lähisukulainen ja oikeudellinen neuvonantaja, toiminnastaan tunnettu Veli Päivikkö.

Konekersantti Oy nosti helmikuussa 1992 Ylivieskan kihlakunnanoikeudessa korvauskanteen Keskipohjan Aluesäästöpankkia vastaan sopimusrikkomuksen vuoksi. Yhtiö vaati, että pankki myöntää ytiölle 10 miljoonan markan luoton 6,25 prosentin korolla 10 vuodeksi, mihin se oli sopimuksessa sitoutunut lokakuussa 1991. Kaksi kukautta myöhemmin pankki haki Konekersantti Oy:n konkurssiin. Konkurssipesäa, jossa suurin velkoja oli Suomen Säästöpankki-SSP Oy, ei tietenkän yhtynyt KEP:iä vastaan ajettuun kanteeseen.

Yhtiön hallituksen jäsenet Olli Puolitaival ja Esko Pirttiaho jatkoivat oikeudenkäyntiä. He vaativat vahingonkorvausta. Ylivieskan käräjäoikeus päätti oikeudenkäynnin tylysti.
Puolitaival ja Pirttiaho tekivät rikosilmoituksen pankista. He epäilivät heille myönnetyn lainan menneen pankin omalle yhtiölle eli AS-Leasing Oy:lle. Korpelaa tutkittiin syylliseksi epäiltynä. Syyttäjä totesi, että oli antanut takauslupauksen valuuttaluoton hankkimista varten. Syyttäjä totesi, etteivät yhtiö ja pankki ole olleet keskenään sellaisessa toimeksiantosuhteessa, että pankilla olisi ollut oikeus sitoutua Konekersantti Oy:n puolesta tätä sitovin vakuuksin sopimuksiin. Ei siis syytettä.

Vaasan hovioikeus kumosi Ylivieskan käräjäoikeuden päätöklsen lopettaa 1. oikeudenkäynti kesken ja palautti asian alioikeuteen. Ylivieskan käräjäoikeudessa juttu saatiin päätökseen huhtikuussa 1997. Suomen Säästöpankki oli tässä vaiheessa pilkottu, ja vastaajaksi oli vaihtunut Arsenal. Arsenalin mukaan lopullinen pankkitakaus olisi vaatinut vakuuksia, joita Arsenalin mukaan ei olisi ollut.

Erikoista oikeudenkäyttöä

Arsenalin väite ei pidä paikkaansa. Pankki oli koko ajan täysin selvillä Konekersantti Oy:n taloudellisesta tilanteesta. Siellä tiedettiin tarkkaan, että yhtiö voisi antaa lisävakuuksia. Oikeudenkäynnissä entinen toimitusjohtjaa Aimo Hietala kertoikin olleensa tiukasti sitoutunut valuuttahakemukseen - asia kaatui, koska Hietalaa "oli pankissa ajettu sivuraiteelle eikä pankissa haluttu hänen järjestelemänsä asian onnistuvan". Kun lainaa haettiin paljon enemmän kuin yhtiö tarvitsi, Hietalan mukaan "ylijäävä osuus olisi jäänyt markkinoille sijoitettavaksi pankin määräysvallassa". Käräjillä kuultiin myös Skopissa Keskipohjan Säästöpankin rahaliikenteen tarkistanutta Osmo Silvosta. Hän ei pitänyt mahdottomana kantajan väitettä, että järjestelyssä oli tarkoitus hankkia rahaa myös pankin käyttöön.

Ylvieskan käräjäoikeuden tuomio on vähintäänkin mielenkiintoinen. Käräjäoikeus katsoi kiistattomaksi, että tarkoitus oli hankkia yhtiölle 10 miljoonaa D-markkaa, paljon enemmän kuin Konekersantti tarvitsi. Pankki olisi pystynyt käyttämään sitä omassa toiminnassaan. Käräjäoikeus katsoi, että pankki oli sitoutunut hankkeeseen ja että sen olisi tullut ottaa huomioon yhtiön kohtuullinen etu. Koska pankilla oli asiassa omakin intressi, pankin lojaliteettivlevollisuus Konekersantti Oy:tä kohtaan oli korostunut. Käräjäoikeus katsoi, että yhtiö olisi erittäin suurella todennäköisyydellö saanut Swedbankenista viien miljoonan markan lainan, "joka oli ilmeisesti kattanut yhtiön lisärahoitustarpeen". Tämä katkesi varatoimitusjohtaja Veikko Korpelan yllättävään ja yksipuoliseen ilmoitukseen Swedbankenille, ettei lainaa myönnetä. Käräjäoikeus katsoi näin pankin rikkoneen lojaliteettivelvoitteensa.
Ylivieskan käräjäoikeus kuitenkin päätti, ettei Konekersantti Oy olisiantaa vakuuksia lainalleen ja että sen konkurssi johtui muista syistä kuin lainan epäämisestä. Päätös on käsittämätön ja täysin järjetön.

Konekersatti Oy ei ole saanut oikeutta, koska Haapajärven poliisi ei ole tutkinut asioita oikein ja syyttäjä Esa Heikkinen on tehnyt väärät päätökset joko tietoisesti tai taitamattomuuttaan.

Vaasan hovoikeus hylkäsi Puolitaipaleen ja Pirttiahon valituksen elokuussa 1998. Sen mukaan pankilla oli oikeus vetäytyä lainaneuvotteluista. Hovioikeudessa jutun valmistelleella neuvoksella oli puolisonsa kanssa asianajotoimisto, joka oli ajanut riitajutussa Konekersantti Oy:n vastapuolen asiaa. Hovioikeuden neuvos oli nimenomaan hoitanut tätä asiaa. Puolitaival ja Pirttiaho hakivat Korkeimmalta oikeudelta valituslupaa. Korkein oikeus ei antanut valituslupaa. Tämä on oikeusvaltio Suomi.

Lähdeaineisto:
1. Neuvottelumuistio 3.7.1991. Keskipohjan Aluesäästöpankin johtaja Lauri Tyynelän yhtiölle toimittama.

Kohta 4 "Sovittiin, että lähdetään hakemaan yritykselle käyttöpääomarahoitusta ulkomailta sen edullisuuden takia"
2. Valuuttaluottohakemus 11 th July 1991, jossa allekirjoittajat pankin toimitusjohtaja Aimo Hietala ja pankin lakimies Matti Piiroinen, sekä Konekersantti Oy:n hallituksen puheenjohtaja Matti Kivilahti pankissa Ylivieskassa. Pankin lakimies oli varmistamassa laillisuutta ja sitovuutta.
3. Letter of Bank 28.8.1991. Pankinjohtaja Lauri Tyynelän ja Helena Heljäsvuon allekirjoittamat pankissa Kärsämäellä. Kansainvälisen käytännön mukainena suosituskirje rahoittajatahoille.
4. Loan Apllication code KK 363, jossa allekirjoittajina pankin toimitusjohtaja Aimo Hietala ja Konekersantti Oy:n hallituksen puheenjohtaja Markku Kivilahti, pankissa Ylivieskassa.
5. Pay-Order, code KK 363, jonka on allekirjoittanut pankin toimitusjohtaja Aimo Hietala ja yhtiön hallitusken puheenjohtaja Markku Kivilahti. Palkkiosopimus liittyen edelliseen valuuttaluottohakemukseen.
6. Pankin toimitusjohtaja Aimo Hietalan kirje Konekersantti Oy:lle, Ocotber 23 th (rd) 1991, jossa kuvataan valuutan kulku Konekersantti Oy:lle ja Keskipohjan Aluesäästöpankin turvallisuus luotonvälittäjänä kun Suomen Pankki on ottanut kaikki vastuut.
7. B.N.E. SwedBank, telefax January 5. 1992
8. Todistajalausunto Sirkka-Liisa Huhtala 21.5.1992
9. Ote esituktintapöytäkirjasta 30.8.1995 R178/95 R1208/94 pankin ex-toimitusjohtaja Veikko Korpelan kuulustelukertomus
10. SKOP:n valuuttahakemus, April 14 th 1992 (Hari Investment Ltd)
11. Keskipohjan Aluesäästöpankin Loan Guarante 19.12.1991 (Nitera Oy)
12. DresdnerBankin tarjous edelliseen 19.3.1992
13. Kokkolanseudun Säästöpankki Letter of Intent November 22. 1991
14. Pankkitakaus OKO - nro 598001-9089151
Pankkitakaus OKO-nro 598001-90891951 / 18. kesäkuuta 1999, jonka ovat vahvistaneet OKO-pankin puolesta Jarmo Viitainen ja Ilpo Kivimäki, liitteineen on anettu Esko Pirttiaholle ja Olli Puolitaipaleelle sen vahingon korvaamiseksi vakuudeksi, jonka Keskipohjan Alusesäästöpankki on tahallisella menettelyllään aiheuttanut jos em. taho, jolle em. pankin vastuut ja velvoitteet ovat siirtyneet, ei kykene tai ei halua niitä korvata.