Sunnuntai-iltana 20.1.2008 TV 1:n ja Timo-Erkki Heinon Ykkösdokumentissa tehtiin yhteenveto pankkikriisin oikeudenkäynneistä.
Pankkikriisin sijaiskärsijähän oli säästöpankkiryhmä, koska sillä ei ollut selkeää omistajatahoa. Säästöpankkiryhmä ei ollut heikoimmin kannattava pankkiryhmä, mutta se päätettiin uhrata muiden pankkien ja valtion toimesta toisten pankkien kannattavuuden parantamiseksi ja pankkialan ylikapasiteetin purkamiseksi.
SSP-sopimus solmittiin pääministeri Esko Ahon hallituksen toimesta 22.11.1993. Valtiovarainministerinä oli Iiro Viinanen ja sisäministerinä Mauri Pekkarinen. Nämä 3 ministeriä muodostivat valtioneuvoston ”sisäpiirin”. Tässä sopimuksessa sovittiin toimialakohtaiset listaukset yrityksistä, jotka tullaan viemään konkurssiin, sekä määriteltiin kaatamisperusteet luottomäärien ja asiakkuuksien pohjalta.
Suuren laman aikana kymmenet tuhannet yritykset ajettiin Suomen valtiovallan ja pankkien yhteisillä, salaisilla toimenpiteillä ja sopimuksilla konkurssiin. Suomen poliittisten ja talouden päättäjien väärä politiikka johti lamaan ja pankkikriisiin sekä ihmiset velkavankeuteen, jossa monelta meni koti, omaisuus ja terveys. Samalla Suomen taloushistorian suurin omaisuuksien uusjako piilotettiin kansalta. Pankkiherrat ja valtion ylin johto siunasivat virallisen ja salatun pankkituen.
Lamalle kasvot ja syylliset
Omien rikosten peittelemiseksi ja poliittisten päättäjien suojelemiseksi Suomen valtio löysi syylliset Suomen suurelle lamalle loppuvuodesta 1993.
Suurella julkisella kohulla aloitettiin vahingonkorvausoikeudenkäynnit säästöpankkien johtajia vastaan. Oikeuteen haastettiin lähes 300 säästöpankkien hallitusten maallikkojäsentä ja johtajaa. Maallikkojäsenet eivät olleet todellisuudessa pankkien lainanannossa millään tavalla mukana, vaan toiminta oli enemmänkin asioista tietämättömänä hengessä mukana olemista.
Korvausvaatimusten yhteissumma oli 2,5 miljardia markkaa eli 425 miljoonaa euroa. Alkoi Suomen taloushistorian suurin oikeudenkäyntien sarja. Nyt 14 vuotta myöhemmin oikeudenkäyntien sarja on päättymässä, kun Turun hovioikeus vuoden 2008 alkupuolella ratkaisee viimeisen jutun. Pankkitukimiljardien lisäksi veronmaksajat ovat joutuneet maksamaan vielä parikymmentä miljoonaa euroa lisää oikeudenkäyntikuluina.
Lopputuloksiltaan oikeudenkäynnit ovat jääneet hyvin laihoiksi. Oikeuteen haastetuista lähes kahden kolmasosan kanteet on hylätty ja korvauksiin on määrätty vain reilu kolmannes. Oikeudessa määrätyistä korvauksista on toistaiseksi saatu perityksi 4,3 miljoonaa euroa. Tämän summan saamiseksi on oikeudenkäyntikuluina käytetty veronmaksajien varoja 23 miljoonaa euroa. Pankkioikeudenkäynneistä ovat hyötyneet vain asianajajat.
Ohjelmassa Suomen valtion näkemyksiä oikeudenkäynteihin ryhtymisestä esittivät Pekka Laajanen valtiovarainministeriöstä sekä entinen kansanedustaja ja Valtion vakuusrahaston hallintoneuvoston jäsen Olavi Ala-Nissilä. Heidän perustelunsa oikeudenkäynneille olivat todella heikot. Helsingin Suomalainen Säästöpankki välttyi oikeudenkäynneiltä. Syynä oli ehkä se, että pankin hallituksessa oli arvovaltaisia henkilöitä, joita ei haluttu saattaa oikeudelliseen vastuuseen väärin perustein. Pankkikriisin seurauksena Suomen pankkien omistussuhteet muuttuivat niin, että ainoastaan osuuspankit ja pari pientä säästöpankkia säilyivät suomalaisessa omistuksessa.
Pankki voittaa oikeudessa
Oikeuspolitiikan ja lainkäytön tutkimusryhmässä on tutkittu yli 5500 pankkioikeusjuttua, jotka on käyty Suomen hovioikeuksissa laman jälkeisinä vuosina. Havaintojen perusteella voidaan todeta, että ainoastaan yhdessä (1) tapauksessa asiakas voitti pankin. On nimittäin pitävästi selvitetty tapauksia, joissa esimerkiksi takaajaa velvoittavan tuomion purku olisi ollut aiheellinen pankin tekemän virheen tai jopa rikoksen johdosta. Korkein oikeus on ”jälkeen Koiviston konklaavin” systemaattisesti jättänyt tällaiset kanteet eri verukkeilla tutkimatta.
Korkeimman oikeuden presidenttien Olavi J. Heinosen ja Leif Sevonin aikana Korkein oikeus on johdonmukaisesti noudattanut rahanpesulaman ”jälkihoitoon” presidentti Koiviston 6.5.1992 antamaa ohjeistusta niin ennakkopäätöksissään kuin etenkin piiloon jäävien, tutkimatta jätettyjen kanteiden yhteydessä. KKO:n uusi presidentti Pauliine Koskelo oli oikeusministeriön lainvalmisteluosaston lainsäädäntöneuvos vuosina 1985 -1995. Siinä virka-asemassa hän on linjannut velkojat - velalliset -suhteensa vahvemman puolelle ”Business Books” – nimisen kustantamon vuonna 1994 julkaisemassa kirjassa ”Uudet velkalait perinnässä”. Kirjan esipuhe on päivätty 7.10.1993. Laki oikeudenkäymiskaaren muutoksesta (595/1993), ja sen mukanaan tuomasta alioikeusuudistuksesta (28.6.1993/581) ja haastemenettelyn uudistamisesta astui voimaan 1.12.1993. Niillä heikennettiin velallisen oikeussuojaa merkittävästi.
Erikoinen SYP-projekti
Suomen Yhdyspankki oli 1990-luvun alussa syvässä kriisissä, kuten muutkin pankit. Ulospäin annettiin kuitenkin sellainen kuva, että pankki oli mitä parhaimmassa kunnossa. Pankilla oli erittäin iso, vuonna 1991 määrältään 63 miljardin markan suuruinen, ulkomaisilta sijoittajilta otettu valuuttalainapotti, jonka se oli markkoina jakanut kotimaisille yrityksille. Vuosina 1991 ja 1992 tapahtuneen markan 50 % devalvoitumisen jälkeen Suomen Yhdyspankin luotottamien yritysten niskoilla oli yhtäkkiä lähes 100 miljardia markkaa ! Jokainen ymmärtää, mitä tämä yrityksille merkitsi.
Mitä teki Suomen Yhdyspankki ? Se perusti alkuvuodesta 1991 kokonaan uuden, 100 % :sti omistamansa pankkiyhtiön, ja siirsi sille 1.7.1991 pankkiliiketoimintansa luottoineen kaikkineen. Tätä Suomen Yhdyspankki Oy:n vuonna 1991 toteuttamaa operaatiota voitaisiin sisältönsä ja tavoitteidensa puolesta kutsua "PASKAT POIS RATTAILTA" -operaatioksi, mutta jota yhtiö itse kutsui yhtiöittämiseksi, organisaation muutokseksi ja diffuusioksi. Sen paremmin osakeyhtiölaki kuin pankkilaitkaan eivät tuolloin sallineet tällaisia "järjestelymahdollisuuksia".
Vuoden 1991 manööveri toteutettiin täyden uutispimennyksen vallitessa siten, ettei edes pankin oma henkilökunta, tallettajista eli pankin velkojista puhumattakaan, tiennyt tapahtuneesta mitään – pankin nimikään ei ulospäin muuttunut: nimi säilyi Suomen Yhdyspankkina, mutta yhtiö pankin takana vaihtui! Operaation lopputulos paljastuu parhaiten Liikepankki Unitas Oy:n toimintakertomuksessa vuodelta 1991. Vuoden 1991 aikana 1.7.1991 pörssiyhtiö SYP Oy:n (SYP 1) pankkitoiminta tosiasiassa siirrettiin kokonaan uudelle samannimiselle SYP Oy:lle (SYP 2). Vanhalle SYP Oy:lle, jonka nimeksi samalla oli muutettu Liikepankki Unitas Oy, jätettiin hetkeksi täysin muodollisen verotuksen vaatima liikepankkistatus, vaikka tosiasiassa mitään liikepankkitoimintaa ei yhtiön 19 hengen voimalla harjoitettukaan.
Liikepankkistatuksesta luovuttiin jo 1.9.1992, jolloin oli tiedossa kaikki valtion myöntämän pääomalainan ehdot. Syynä nopeaan luopumiseen oli ilmeisesti se, että pääomalaina voitiin ehtojen mukaan antaa vain pankkitoimintaa harjoittavalle pankille ja oli vaara, että valtio olisi muuten työntänyt pääomalainan pörssiyhtiönä toimivalle emoyhtiö Liikepankki Unitas Oy:lle (SYP 1), ellei sitä nopeasti muuteta omistusyhteisöksi, joksi se 1.9.1992 jälkeen muodostuikin. Kaikki muutokset tehtiin valtion silmien alla ja sen hyväksymänä.
Pörssiyhtiö Liikepankki Unitas Oy:n (SYP 1) toimintakertomus vuodelta 1991 paljastaa täysin Ahti Hirvosen ja Björn Wahlroosin tarkoituksen pelastaa osakkeenomistajat ja työntää kaikki mahdolliset riskit uudelle 100%:sti omistamalleen tytäryhtiölle Suomen Yhdyspankki Oy:lle (SYP 2), joka tekee valtion kanssa sitoumukset. Valikoitujen hyvien kuranttien varojen jättäminen emolle (SYP 1) ja riskien ja epäkuranttien varojen työntäminen tyttärelle (SYP 2) näkyvät sivun 54 vakavaraisuutta koskevassa kohdassa: Vertailukelpoisten konsernilukujen vakavaraisuussuhteet olivat seuraavat: 1990 10,8% ja 1991 10,3%. Vuoden 1991 vakavaraisuussuhdeluku 10,3% jakautui kuitenkin emon Liikepankki Unitas Oy:n ja tyttären Suomen Yhdyspankki Oy-konsernin välillä seuraavasti: -pörssissä noteerattava emoyhtiö: liikepankki Unitas Oy 72,0% - noteeraamaton tytär: Suomen Yhdyspankki Oy 9,6 %. Suomen valtio teki sitoumuksen jälkimmäisen kansa. Miksi?
Alkuperäisen Suomen Yhdyspankin omistajien omistus säilyi siis turvassa, samoin arvokiinteistöt siirrettiin turvaan erillisiin kiinteistöyhtiöihin, jotka emoyhtiö omisti. Ainoastaan korkean riskin omaava liiketoiminta siirrettiin uuteen pankkiin, johon emoyhtiö oli sijoittanut vain 25 miljoonan markan osakepääoman – eli silloin oli pörssiyhtiönä olevan emoyhtiön (SYP1) osakkeenomistajien riskinä menettää vain 25 miljoonaa markkaa tytäryhtiön (SYP2) mahdollisen konkurssin yhteydessä. Kun omat varat olivat turvassa, aloitettiin säälimätön yrityslainojen irtisanominen, yritysten kaataminen konkursseihin sekä yritysten, yrittäjien ja luottojen takaajien omaisuuden pakkorealisointi pankille. Kaatuneiden yritysten myötä syntyi myös työttömien armeija. Kaikesta tästä oli sitten seurauksena satojen miljardien markkojen valtionvelka, joka on nyt kaatamassa pohjoismaista hyvinvointivaltiotamme.
Ketkä siis olivat Suomen Yhdyspankin omistajia ?
Vastaus on, että kukaan ei tiedä, paitsi Suomen Yhdyspankin omistajat itse. Suomen Yhdyspankin vuoden 1991 toimintakertomuksessa on lueteltu sivulla 54 alkuperäisen Suomen Yhdyspankin eli emopankin osakkeenomistajat. Näistä vain 32,3 % on nimetty, eli 2/3 omistajista on tuntemattomia. Kun näitä omistajia on pankin nykyiseltä seuraajalta tiedusteltu, tietoja ei ole annettu!
Lisätietoja
Jukka Davidsson: Political Risk inFinland
www.diva-portal.org/diva/getDocument?urn_nbn_se_uu_diva-8176-2__fulltext.pdf (->aukeaa kun käyttää itse tätä osoitetta)
tai
http://publications.uu.se/abstract.xsql?dbid=8176 (->klikkaa kohtaan: Fulltext)
Timo-Erkki Heinon dokumenttejä pankkikriisistä
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=28&t=00567
Lähdeaineisto
- Rahan pelurit – Suomen pankkikriisi 1991-95 -moniste
- Laman ja rahan pelurit, ISBN 978-952-99691-1-1
- Salaiseksi julistettu SSP-sopimus liiteasiakirjoineen
- Timo-Erkki Heinon Ykkösdokumentti Lama ja oikeus 20.1.2008
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti