”He tuhosivat Suomen talouden”

Näin itsenäisyyspäivän aattona ajattelen talvi- ja jatkosodan veteraaneja. Sodan aikana sai pysyvän vamman 94000 suomalaista. Heistä on edelleen keskuudessamme yli 15000 sotainvalidia. Talvi- ja jatkosota olivat Suomen kansalle valtava voimanponnistus ja Suomi säilytti itsenäisyytensä raskaat tappiot kärsien. Sotien jälkeen alkoi lähes ylivoimaiselta tuntunut jälleenrakennusaika. Suomi nousi sodan tuhkasta kansainvälisesti arvostetuksi sivistys- ja hyvinvointivaltioksi. Tästä kaikesta kuuluu jakamaton kunnioituksemme ja kiitoksemme sotiemme veteraaneille.

Näin itsenäisyyspäivän aattona ajattelen niitä satojatuhansia ihmisiä, jotka joutuivat kärsimään vakaan markan politiikasta. Sillä aiheutettiin Suomeen yli 500 000 ihmisen työttömyys ja yli 280 000 ylivelkaantui, noin 60 000 elinkelpoista yritystä tuhottiin ja yritysten omistajien omaisuus tuhottiin. Noin 14 500 ihmistä teki itsemurhan. Olen vahvasti sitä mieltä, että kysymys on kansanmurhasta. Olen perehtynyt erittäin tarkasti vakaan markan aiheuttamaan pankkikriisiin ja niiden ihmisten ongelmiin, joilla ei ole Suomessa mahdollisuutta saada oikeutta. Suomessa oikeuslaitos on alistettu poliittisten päättäjien valvontaan. Kysymys on minun oikeustajuni mukaan valtiopetoksesta ja asia kuuluu kansainvälisen rikostuomioistuimen toimialaan.

Suomen omistaja ja elämäni muut roolit

Professori Pentti Kouri kirjoittaa kirjassaan ”Suomen omistaja ja elämäni muut roolit”, että ”Markku Puntilasta, Mauno Koivistosta, Rolf Kullbergista, Harri Holkerista ja Erkki Liikasesta olen varma. He tuhosivat Suomen talouden 1980-luvun lopulla. Pankkien rauniot, työttömien joukkohaudat, hirressä roikkuvat yrittäjät, Suomen Bosnia. Sotarikolliset ovat täälläkin vapaalla jalalla. Mutta he pelkäävät. Riitaantuvat keskenään. Historian tuomio on ateria, joka syödään aina kylmänä”.

Markku Puntilan rooli

Markku Puntila on uusliberalisointipolitiikan pääarkkitehti, raha- ja valuuttapolitiikan ylipappi. Hän vapautti markkinavoimat, mutta ei ymmärtänyt niitä. Kouri kirjoittaa, että ”Markku ei kuuntele ketään, hän tietää kaiken”. Markka devalvoitiin. Puntila erosi. Periaatteen mies. Myytti antaa kilven jolla suojautua historian totuudelta.

Kourin mukaan Suomen Pankille ei voi antaa anteeksi. Ratkaisut olivat tiedossa ja helposti toteutettavissa. Vasta vuonna 1992 Sirkka Hämäläinen teki mitä olisi pitänyt tehdä ainakin kuusi vuotta aikaisemmin: antoi markan kellua. Talous lähti nousuun, pörssi lähti nousuun, markkinoiden luottamus alkoi palautua. Mutta tuho ja hävitys oli jo tehty.

1980-luvun lopun talouden ylikuumentuminen, holtiton luottoekspansio, kiinteistömarkkinoiden buumi, pörssin hurja nousu, kasinopeli, 1990-luvun romahdus, pankkikriisi, pörssiromahdus, suurtyöttömyys, valtiontalouden kriisi, satojen tuhansien ihmisten nöyryytys, kärsimys, toiveiden tuho, kaikki tämä olisi voitu välttää, väittää professori Pentti Kouri. Kourin mukaan yliopistomaailma pelkäsi Suomen Pankkia, poliitikkoja, ettei käy kuten Ahti Molanderille. Pannaan soittamaan trumpettia.

Rahanjakoa

Kouri kirjoittaa, että ”Suomi avasi ovet ulkomaailmaan, Ali-Melkkilän armeija alkoi jakaa rahaa joka kaupungissa ja kylässä ja joka tarkoitukseen. Ja kun jono alkoi lyhentyä, säästöpankkimiehet keksivät uusia tarpeita. Ottakaa lainaa. Meiltä sitä piisaa. Mitä enemmän talouteen tulee rahaa sitä enemmän lämpötila nousee. Vakuusarvot nousevat, yltiöpäinen luottamus kasvaa, huonotkin ajatukset alkavat näyttää hyviltä sijoituksilta. Yhä useampi alkaa nähdä ympärillään voiton mahdollisuuksia. Jos naapuri, niin miksi sitten en minä. Ali-Melkkilä koki kohtalonsa. Edessä oli tyhjä sampanjapullo ja ladattu ase. Hän veti liipaisimesta tasan vuosi Kari Kairamon itsemurhan jälkeen. Hautausurakoitsijat ja ruumiinpesijät ryhtyivät töihin joka kylässä ja kaupungissa.

Suomessa jokainen lainapaperi jolla nostettiin rahaa oli väärennetty. Vakuusarvot olivat väärät, tuotto-odotukset, liiketoimintasuunnitelmat olivat väärennetty. Kaikki roikkui ilmassa. Kukaan ei katsonut alas ennen kuin oli liian myöhäistä.

Miksi markka ei kellunut aikaisemmin?

Kouri kirjoittaa, että ”Jos markka olisi kellunut 1980-luvulla, se olisi johtanut markan revalvoitumiseen, koska pääoman maahantulo olisi lisännyt markan kysyntää. Suomen Pankki olisi pitänyt rahan ja luoton tarjonnan vakaana, voimakas luoton kysyntä olisi johtanut reaalikoron nousuun, mikä olisi edelleen vahvistanut markkaa. Nimelliskorot olisivat pysyneet alhaisina, koska Suomen Pankki olisi pystynyt pitämään inflaation kurissa rahan tarjontaa säätelemällä. Kiinteistömarkkinoiden ja pörssin ylikuumenemista ei olisi koskaan tapahtunut. Yritykset, kansantaloudet ja kunnat eivät olisi ylivelkaantuneet. Sitten kun Neuvostoliiton kaupan romahdus tuli, markka olisi devalvoitunut vahvistaen näin länsivientiä ja talouden rakenteen sopeutumista. Työttömyys olisi noussut mutta maltillisesti työvoiman siirtyessä supistuvilta aloilta niille joilla on kasvun mahdollisuuksia. Pörssi olisi sopeutunut mutta ei romahtanut. Pankkikriisiä ei olisi koskaan tullut. Valtiontalous ei olisi juurikaan velkaantunut. Hyvinvointiyhteiskuntaa ei olisi tarvinnut romuttaa.”
Kourin mukaan Suomen Pankki ymmärsi tämän vasta vuonna 1992. Kouri kertoo kuinka hän istui Mauno Koiviston työhuoneessa Suomen Pankissa ja kuunteli Koiviston uskomattoman pitkäveteistä ja epäselvää jaarittelua taloudesta ja talouspolitiikasta. Sitten hän sanoo sen, paljastaa kaiken: ”Jos minun on valittava yksi prosentti vähemmän inflaatio ja yksi prosentti enemmän kasvua, valinta on täysin selvä”. Tässä se on Koiviston laskuoppi, ”vakaan markan” doktriini.

Vakaan markan miehet

Kourin mielestä hulluinta oli se, että vakaan markan miehet eivät uskaltaneet luopua eivätkä ymmärtäneet luopua kiinteän kurssin politiikasta riittävän ajoissa, inflaation ja täystyöllisyystavoitteiden välillä ei olisi ollut ristiriitaa. Rahapolitiikka olisi pitänyt inflaation kurissa ja pääomamarkkinat vakaina. Vakaan markan miehet saivat aikaan ensin holtittoman luottoekspansion ja ryhtyivät sitten sotaan itse uomaansa hirviötä vastaan. Ja kansa maksoi laskun. Koivisto, Holkeri ja Kullberg olivat vieneet maan tuhon partaalle. Esko Ahon hallitus sai mahdottoman tehtävän. Puntila ja Kullberg pitivät loppuun saakka kiinni järjettömästä ”vakaan markan” doktriinista. Suomen Pankin olisi pitänyt luopua kiinteän kurssin politiikasta ja antaa markan kellua. Kourin mukaan Suomen Pankki epäonnistui rahapolitiikassaan totaalisesti. Pankki oli tarrautunut periaatteisiin ja hokemiin, joilla ei ollut mitään pohjaa taloudellisessa analyysissä ja rahapolitiikan oikeassa analyysissä. Keskuspankin tehtävänä ei ollut pitää kiinni tyhmistä hokemista. Suomen Pankki on ollut liian mahtavassa roolissa. Se on ollut korokkeella, jossa se on ollut kriittisen tarkastelun ja kriittisen keskustelun yläpuolella.

Vastuu Suomen Pankilla ja hallituksella

On käsittämätöntä, että valtionvarainministeri Liikasen finanssipolitiikka tuki luottoekspansion inflatorisia vaikutuksia. Holkerin hallituksen aikana Suomi johdettiin turmion tielle. Syyllisiä suureen lamaan olivat Mauno Koivisto, Suomen Pankki ja Holkerin hallitus. He ovat vastuullisia kansantalouden epäterveeseen kehitykseen. He ovat syyllisiä kurjuuteen ja kärsimykseen. He tuhosivat Suomen talouden.