Roskapankin uhrit - naimisissa Arsenalin kanssa

Kalevan toimittaja Ilkka Lappalainen kirjoittaa alavieskalaisesta maanviljelijä Aimo Hautamäestä seuraavasti: "Maanviljelijä Aimo Hautamäki on elänyt myrskyisessä suhteessa. Hän on poikamies, joka on kuitenkin naimisissa Arsenalin kanssa. Arsenal ei ole kotikylän, Alavieskan Someronkylän tyttöjä, vaan se, joka syntyi pankkikriisin raunioille hoitamaan valtion syyliin kaatuneen omaisuuden peruja."

Aimo Hautamäki ei solminut suhdetta Arsenaliin vapaasta tahdostaan. Häneltä ei kysysytty tahdotko vai et. Arsenal tuli ja otti. On vienyt kaikki nämä vuodet. Pyörittänyt käräjäiltä toiselle. Tutustuttanut ystäviinsä ulosottomiehiin ja vie yhä. (Nyt prosessi on saatu päätökseen).

Kaikki alkoi siitä, kun Aimo Hautamäen isä Alvar Hautamäki kuoli tammikuussa 1994. Isä oli ollut yksi neljästä takaajasta eräälle vararikkoon menneelle ylivieskalaiselle maanviljelijälle. Arsenal alkoi periä pojalta tämän isän antamia takausvastuita. Marraskuussa 1994 kotitila, jonka omistus, haltijavelkakirjat, oli yksin Aimo Hautamäellä, julistettiin hukkaamiskieltoon. Siitä alkoi piina. Käräjiä käräjien perään. Ulosottomiehiä ovella. Yhtä ja samaa rulettia vuodesta toiseen. Isännästä oli tullut renki. Isännyyttä talossa piti paitsi oma pankki, jonka kanssa omat asiat ovat luontuneet niin kuin on sovittu, myös Arsenal, jonka kanssa ei hänen oikeuskäsityksensä mukaan pitäisi olla mitään tekemistä. Navetta on tyhjä. Kuurankukat koristavat sen ikkunoita. Alussa eläimistä oli suuri apu isännälle. Kun aamulla ja illalla meni navettaan, oli pakko ajatella niitä. Ruokkia, tehdä töitä. Aina hetkeksi pääsi irti heilastaan Arsenalista. Miljoonaviisitoistatuhatta markkaa on kasvanut kuudentoista prosentin korolla jo yli kahdeksi miljoonaksi. Jos hänellä ei ollut maksaa miljoonaa aikanaan, vielä vähemmän hänellä oli maksaa nyt kaksinkertainen summa. Vuodet ovat vieneet mennessään edellytykset kehittää viljelyä ja toimeentuloa.

Arsenalin kätköistä on löytynyt säästöpankin paperi, pöytäkirja, jolla takaajat on vapautettu vastuista jo ajat sitten. Ja uusia todisteita siitä, että pankki on antanut vararikkoon menneelle viljelijälle lainoja, joilla ei ollutkaan takaajia. Korkein oikeus ei kuitenkaan antanut Hautamäelle valituslupaa asiassa. Yleisen oikeustajun mukaan jos oikeustoimi on tehty rikoksen avulla niinoikeustoimi on pätemätön, mutta Suomessa tilanne ei ole näin yksinkertainen. Hovioikeus ei päätöksessään ottanut minkäänlaista kantaa rikokseen, jonka seurausta koko takausjupakka on. Tuo rikos on törkeä petos, mihin käräjäoikeuskin oli todennut tuolloin säästöpankin johtajan syyllistyneen. Pankinjohtajan katsottiin tahallaan erehdyttäneen takaajia, mm. Alvar Hautamäkeä. Käräjäoikeus antoikin pankinjohtajalle vankeustuomion.Vaasan hovioikeus on kuitenkin kääntänyt kaikki jutut pankin eduksi ja tavallisten ihmisten tappioksi. Oikeuslaitos on kyvytän puolustamaan tavallista, pientä ihmistä. Kansa ei voi luottaa oikeuslaitokseen.

Osa Suomen Säästöpankin ja Arsenalin pankinjohtajista kätki yritysten ja yksityisten ihmisten luottoihin liittyviä asiakirjoja jopa omiin koteihinsa. "Järkyttäviä tapauksia on kymmeniä. Voiko tällaista tapahtua oikeusvaltiossa? Asioita on pyöritelty uskomattomalla tavalla ja tuomioistuimet ovat uskoneet ihmeellisiä asioita, huokailee kansanedustaja Erkki Pulliainen. Erikoisen lisän asiaan tuo se, että Arsenala sai salaiseksi Valtiotalouden tarkastusviraston raportin sillä perusteella, että sille voi koitua vahinkoa rapostin julkistamisesta. Valtiontalouen rarkastuviraston raportin mukaan Arsenalin oli syytä varautua noin 500 miljoonan markan korvauksiin 13 yksityiselle ihmiselle tai yritykselle. On todennäköistä, että raportissa oli vain jäävuoren huippu. Onko menettely ollut kansalaisten edun mukaista? Arsenalin rikosten peittelystä on vastuussa muun muassa entinen ministeri Suvi-Anne Siimes, joka toteutti rikollisen Aktiv Hansa kaupan. Senkin rikoksen poliisi jätti tietoisesti tutkimatta.

Katso MOT-ohjelman käsikirjoituksen muun muassa Aimo Hautamäen tapauksesta ja ihmettele. Kysymys Keskipohjan Aluesäästöpankin toiminnasta. Kysymys on Ylivieskan poliisin rikostutkinnoista. Kysymys on Ylivieskan käräjäoikeuden toiminnasta. Aimo Hautamäki ei saanut oikeutta. Laihana lohtuna on se, että kyseiset tahot Keskipohjan Aluesäästöpankki, Ylivieskan poliisi ja Ylivieskan käräjäoiekus ja syyttäjä ovat liian usessa rikoksessa mukana.

Roskapankin uhrit TV 1 ma 22.12.2000
http://lotta.yle.fi/motweb.nsf/sivut/ohjelma?opendocument&pageid=ContentB8E47

Maailman suurin orjakauppa - Arsenalin velalliset TV 1 ma 29.1.1999
http://lotta.yle.fi/motweb.nsf/sivut/ohjelma?opendocument&pageid=ContentB0B30

Pankkisyyllisyysoikeudenkäynti - rivimiehet kiikkiin, mutta hessu pääsi pälkähästä
TV 1 ma 2.11.1998
http://lotta.yle.fi/motweb.nsf/sivut/ohjelma?opendocument&pageid=ContentF2090

Pankkisyyllisyysoikeudenkäynti, osa 2 Valtion myötäjäsiet Mandatum-pankille
TV 1 ma 7.12.1998
http://lotta.yle.fi/motweb.nsf/sivut/ohjelma?opendocument&pageid=Content11034

Suomen edustava pankki - pankkislaisuuksien tirkistelyä
TV 1 ma 7.2.2000
http://lotta.yle.fi/motweb.nsf/sivut/ohjelma?opendocument&pageid=ContentD6A6E

Erkin kommentti: Keskipohjan Säästöpankki on ollut erittäin monessa rikoksessa keskeinen tekijä. Ylivieskan poliisi ei löytänyt rikoksia. Syyttäjä on ollut myös välinpitämätön rikosten selvittämisessä. Pankki on voittanut aina ylemmissä oikeusasteissa. Näihän niin sanotussa Koiviston konklaavissa päätettiin jo 6.5.1992.
Asiat on kuitenkin avatta uudelleen. Kaikkien on noudatettava lakia ja rikosten uhrien on saatava asianmukaiset korvaukset heille aiheutetuista vahingoista. Suomen valtio on korvausvelvollinen Ylivieskan poliisin toiminnasta. Keskipohjan Säästöpankki on saanut vapaasti tehdä rikoksia poliisin ja syyttäjän erityissuojeluksessa. Oikeus on tietoisesti tehnyt vääriä päätöksiä. Tämä on oikeusvaltio Suomi.

Vakavia ihmisoikeusloukkauksia

Ekonomi Jukka Davidsson kirjoitti julkiselle vallalle 6. heinäkuuta 2001 avoimen kirjeen, jossa hän toteaa, että Suomessa on toteutettu massamuotoisesti ihmisoikeusloukkauksia julkisen vallan toimesta. Suomen pankkikriisiksi nimetyn tapahtuman syiksi on esitetty monia arvioita. Vaikuttaa siltä, että epäonnistunutta talouspolitiikkaa on selkeästi vähätelty. Vastaava viesti on tullut Suomen Akatemialta, ETLA:sta sekä muista tutkimuksista. Laman keskeisenä aiheuttajana oli siis julkisen vallan edustajat. Aiheuttamansa finanssikriisin ratkaisua julkinen valta haki sopimuksista ja liittouma- ja valtuutussuhteesta pankkien kanssa. Pohjatyön sopimukselle toteutti nk. Rohto-ryhmä. Nämä sopimukset ovat laittomia.

Laittomuuden syyt

Sopimukset mahdollisitivat ihmisten yhdenvertaisuudesta poikkeamisen ja syrjinnän. Ne mahdollistivat ihmisten omaisuuden suojan yksipuolisen kumoamisen. Ne mahdollistivat valtion toimesta puuttumisen ihmisten vapauteen valita harjoittamansa elikeinon "sopeuttamalla" markkinoita. Ne mahdollistivat sen, ettei julkinen valta turvannut ihmisten perus- ja ihmisoikeuksia. Valtio valtuutti pankit kaatamaan satunnaisesti yrityksiä ja antoi salaisilla sopimuksilla suoria pääomasuorituksia tukena valituille yrityksille. Valtio sopimuksensa valtuuttamana hyväksyi pankkien valtion pääomien ja maksujen turvin antaa tietyille valituille yrityksille ja ihmisille eritysiehtoja kuten nollakorkolainoja, lainajärjestelyjä ja omaisuuden ostoja kovilla hinnoilla asikkailta pankeille. Sopimus mahdollisti sen, että omaisuuden suoja eri henkilöitten välillä oli suosiva ja syrjivä. Sopimukset mahdollistivat niiden toimenpanoaikana ja valtuuttamana valtavan sarjan erilaisia ihmisten perus- ja ihmisoikeusloukkauksia. Sopimuksella pyrittiin tahallisesti peittelemään valtion itse aiheuttamaa valtavaa taloudellista vahinkoa suoraan noin 4-8 % koko väestöstä ja epäsuorasti noin 20-25 % väestöä. Valtio ei ottanut vastiketta antamalleen pääomalle vaan lahjoitti lakien vastaisesti kymmeniä tai satoja miljardeja markkoja yksityisten osakkeitten omaistajan omaisuudeksi.

Perus- ja ihmisoikeusloukkauksista voidaan todeta se, että kukin yksilö on joutunut alistumaan sarjaan loukkauksia eli jokainen henkilö on omassa asiassaan kohdannut useita eri nimikkeillä kuvattuja tekoja. Näistä keskeisimpiä ovat omaisuuden suojan kumoaminen, yhdenvertaisen kohtelun ja syrjinnän kiellon kumoaminen, oikeuden työhön ja elinkeinovapauden kumoaminen, sosiaalisten oikeuksien kumoaminen, oikeusturvan loukkaukset, tehokkaitten oikeusturvakeinojen puuttuminen ja kiduttaminen ja muu julma, epäinhimillinen tai halventava kohtelu. Yksilötasolla ihmisoikeusloukkaukset koskevat, rippuen määrittelytavasta, suoraan satoja tuhansia ihmisiä ja epäsuoraan yli miljoonaa yksilöä.

Valtion kanssa tehdyn sopimuksen suojeluksessa pankit ovat voineet toimia mielensä mukaan, Lukuisat moitittavat rikolliset teot on annettu tapahtua julkisen vallan tieten.

Ekonomi Jukka Davidssonin kysymykset julkiselle vallalle

Pyydän Teitä vastaamaan oheisen kirjeeni perusteella ainakin seuraaviin kysymyksiin:

1. Suomen kansalaisista kymmenet tuhannet ovat menettäneet perus- ja ihmisoikeutensa julkisen vallan edustajien tekemien virhepäätösten seurauksena. Mitä aiotte tehdä näitten laittomuuksien oikaisemiksi?

2. Suomen kansalaisista on sadat tuhannet henkilöt ovat menettäneet omaisuutensa julkisen vallan tekemien virhepäätösten seurauksena. Mitä aiotte tehdä, jotta nämä ihmiset saavat omaisuutensa takaisin?

3. Suomessa on finanssikriisin seurauksena langetettu lukuisia tuomioita velallisen epärehellisyydestä tms. perusteella. Nämä tuomiot ovat laittomia, koska yksilöillä on mm. perusoikeutenaan oikeus puolustaa omaisuuttaan laitonta omaisuudensuojan menettämistä vastaan. Mitä aiotte tehdä, jotta nämä useat laittomasti langetetut tuomiot puretaan?

4. Suomessa on tapahtunut massalukuisesti ihmisoikeuksien loukkauksia. Näistä törkeimpia ovat teot, jotka täyttävät kidutuksen ja muun julman ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen kieltävä sopimuksen määrittämiä tekoja. Näihin tekoihin syyllistyy virkamies tai muu virallisessa asemassa toimiva henkilö, kun hän aiheuttaa, yllyttää tai suostuu tai hiljaa hyväksyy tässä artiklassa määritellyt teonkuvaukset. Mitä aioitte tehdä, jotta kaikki epäillyt ihmisoikeusloukkaukset saatetaan tutkintaan, syylliset saatetaan tuomittaviksi ja loukkausten uhrit saavat korvaukset?

5. Julkinen valta ei ole velvoitteistaan huolimatta turvannut kansalaistensa perus- ja ihmisoikeuksia. Mitä aioitte tehdä, jotta vastaavaa ei enää koskaan tapahdu?

6. Ihmisoikeusloukkaukset tulisi kartoittaa riippumattoman kansainvälisen asiantuntijaryhmän, eräänlaisen totuuskomission toimesta. Mikä on suhtautumisenne kyseisen ryhmän nimittämiseen Suomeen?

7.Julkisen vallan edustajat ovat toimillaan aiheuttaneet tuottamuksellisesti tai tahallisesti taloudellista vahinkoa valtiolle ja veronmaksajille kymmenien tai satojen miljardien markkojen määräisenä. Mitä aiotte tehdä jotta kyseiset asiat selvitetään ja tekohin syyllistyneet henkilöt asetetaan syytteeseen tuomioistuimessa?

8. Suomessa lainsäädäntyö on suosinut selkeästi pankkeja ja näitten etua koko 1990 luvun. Varsin perusteltua on uskoa, että monet näistä lakimuutoksista (esimerkiksiluottotietojen käyttö) loukkaa ihmisoikeuksia sekä nykyistä perustuslakia. Mitä aiotte tehdä mainittujen asioiden korjaamiseksi?

Pohjaan asiakirjani aineiston Suomen perustuslakiin, Suomeen ratifioimiin ihmisoiekussopimuksiin, virallisiin asiakirjoihin, lukuisiin tutkimuksiin, kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyön keskuksen keräämiin runsaslukuisiin tositapauksiin, minulle kerrottuiihn tapauksiin, lehdistössä esitettyihin tietoihin, lukuisiin tapahtumiin osallistuneiden henkilöiden kirjoittamiin kirjoihin sekä omakohtaisiin kokemuksiini.

Ekonomi Jukka Davidssonin kirjelmä

Ekonomi Jukka Davidssonin kirjelmä on 19-sivuinen. Sen sisällysluettelo on seuraava:

Ihmisoikeudet

1. Keskeiset asiat esityksessäni ja teille esittämäni kysymykset

2. Perus- ja ihmisoikeudet jurdisena oikeutena
2.1. Perusoikeusjärjestelmä - perusoikeuksien tarkoitus, merkitys ja suhde ihmisoikeuksiin
2.2. Perusoikeuksien tausta ja sisältö
2.3 Perusoikeuksien soveltamisala
2.4. Perusoikeuksien rajoittaminen
2.5. Kansainväliset ihmisoikeussopimukset
2.6. Perustuslain soveltaminen esityksessäni

3. Valtion virkamiesten ja poliitikkojen aiheuttama lama

4. Valtion ja pankkien allekirjoittamat sopimukset finanssikriisin ratkaisemiseksi ovat laittomat
4.1. Omaisuuden suojan kumoaminen
4.2. Yhdenvertaisuus ja syrjinnän kielto
4.3. Oikeus työhön ja elinkeinon vapaus
4.4. Massamääräiset ihmisoikeusloukkaukset
4.5. Valtion omaisuuden vastikkeeton luovuttaminen yksityisen tahon omaisuudeksi

5. Valtion tekemien päätösten ja allekirjoittamien sopimusten aiheuttamat perus- ja ihmisoikeusloukkaukset
5.1. Omaisuuden suoja: PL 15 §, EIS ensimmäinen lisäpöytäkirja I artikla, YK:n ihmisoikeuksien julistus 17 artikla
5.2. Kansalaisten yhdenvertaisuus ja syrjinnän kielto
5.3. Oikeusturva
5.4. Oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon
5.5. Oikeus työhön ja elinkeinovapaus
5.6. Oikeus sosiaaliturvaan
5.7 Kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen kielto

5.8. Perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisvelvollisuus ja oikeuksien väärinkäytön kielto

6. Tuottamuksellisesti ja tahallisesti aiheutettu vahinko valtiolle ja veronmaksajille
6.1. Talouspoliittiset päätökset 1980-luvulla
6.2. Pankkitukisopimukset ja markkinoitten sopeuttamiseen tähtäävät järjestelyt
6.2.1. Saako asiakassuhteen siirtää ja julkisen vallan rooli pankkijärjestelyissä
6.3. Skop - SSP - Arsenal väärinkäytökset

7. Lainsäädäntötoimet ja lausunnot

Ihmisoikeusloukkaukset, jukinen valta ja pankkikriisi

Lue

Pankkisyyllisyysoikeudenkäynti osa 2
http://www.yle.fi/mot/071298/kasis.htm

Pankkisyyllisyysoikeudenkäynti - rivimiehet kiikkiin
http://www.yle.fi/mot/021198/kasis.htm

Laman ja rahan pelurit

Prologi:
Mauno Koivisto omassa kirjassaan "Kaksi kautta":

Lukijalle
Kotikaupunkini Turun ruotsinkielisen yliopiston, Åbo Akademin, valtio- opin professori Sven
Lindman lähetti minulle vuonna 1975 eripainoksen mietteistänsä Presidentin asema ja
perustuslakiuudistus. Tämän eripainoksen päälle hän oli käsin kirjoittanut tekstin, joka
suomeksi kuuluu seuraavasti:

"Kun tässä eräänä päivänä väittelin Merikosken kanssa sanoin, että pitää ajatella tulevaisuutta. Jos esimerkiksi entinen oppilaani Mauno Koivisto valittaisiin presidentiksi, niin hänelle minä soisin vähän todellista valtaa."

"Pankkikriisi" ja sen hoitoon liittyvä salainen pankkituen etupiirijako on Suomen taloushistorian suurin, toistaiseksi selvittämätön, oikeuspoliittinen puhallus..
Varsinkin laman seurausten, kuten pankkituen hoitoon - ennalta määrätyn "oikeuden mukaisesti" - tarvittiin salaiset suunnitelmat, ohjelmat, päätökset, tuomiot ja päätöksentekijät, eli erittäin korkean tahon lainkäytön kartellit? Pankkituet eivät hoituneet itsestään.
Missä ja ketkä tekivät etupiirijaon pelastettavien ja kuopattavien osalta? Se kysymys kiinnostaa
talouskriisissä omaisuutensa menettäneitä "ylivelkaantuneita" Pankkikriisi ja sen hoitoon liittyvä salainen pankkituen etupiirijako on Suomen taloushistorian suurin, toistaiseksi selvittämätön, puhallus.

AVOIN KIRJE PRESIDENTTI MAUNO KOIVISTOLLE

Herra Presidentti,
Te järjestitte Oikeuspoliittisen keskustelutilaisuuden Linnassa 6.5.1992 tuomioistuinlaitoksen,
yliopistojen ja tutkimuslaitosten edustajien kanssa.
Tilaisuuden teemoina olivat:
1. tuomioistuinten yhteiskunnallinen vallankäyttö ja riippumattomuus sekä
2. tuomioistuinten toiminnan arviointi ja arvostelu.
Keskustelutilaisuuteen osallistuneille henkilöille on lähetetty 5.6.2002 kysely koskien tilaisuuden
luonnetta ja sisältöä sekä mahdollisia päätöksiä.
Eräältä osallistujalta saadun selvityksen mukaan "tilaisuuden tarkoitus oli tasavallan presidentin ja mukaan kutsuttujen osallistujien arvovallalla painostaa Korkein oikeus tekemään Koiviston
mieleinen ratkaisu pankkeja koskevassa asiassa".
Selvityksessä ilmaistaan edelleen, että "Koivisto puolsi kantaa, jonka mukaan pankeilla pitäisi
olla oikeus yksipuolisesti nostaa lainakorkoa", ja "Tilaisuus ymmärtääkseni vahvisti Koiviston
asemaa suhteessa juristeihin. Hänen mahdollisia nuhteitaan pelättiin. Koivistoa siis myötäiltiin
enemmän pelosta ..."
On herännyt epäily siitä, että Teidän linjauksenne, aiheutti oikeuslaitoksen toimintaan
kauaskantoiset muutokset: heikomman osapuolen suojaaminen ei ole enää laajemminkaan kuulunut oikeusjärjestelmämme ensisijaisiin tavoitteisiin.
On syntynyt perusteltu epäily siitä, että Teidän puuttumisenne riippumattoman
oikeuslaitoksemme päätöksentekoon, Herra presidentti, aloitti oikeudenmukaisen
laillisuusvalvontamme alasajon. Miten se on perustuslaillisesti ja ihmisoikeussopimuksellisesti
perusteltavissa?
Olemme yrittäneet saada seminaarinne asiakirjoja mm. presidentin kansliasta, mutta turhaan.
Asiakirjat on julistettu salaisiksi. Pyydämme myötävaikutustanne asiakirjojen saamiseksi.
Haluamme tietää mitä todella keskusteltiin ja mitä päätettiin.
Oikeuspolitiikan ja lainkäytön tutkimusryhmä

Lue koko kirja tästä linkistä
http://www.promerit.net/lamanpelurit.html

Eeva Kuuskoski oli oikeassa jo vuonna 1993

”Muistakaa, ettei nyt ole kysymys pelkästään Teidän hallituksenne menestyksestä tai tappiosta. Tämä on koko Suomen asia.” (Eeva Kuuskoski)

Huomisen mahdollisuus on Kaisa Åstrandin toimittama kirja, mikä on painettu vuonna 1993 ja sen ISBN 951-0-19287-2. Kirja sisältää Eeva Kuuskosken ja 24 muun kirjoittajan kirjoitukset ihmisen ja muutoksen puolesta. Kirjoittajat käsittelevät persoonallisin äänenpainoin politiikan, demokratian, sivistyksen, tasa-arvon, työelämän, hyvinvoinnin ja kansainvälistymisen kysymyksiä sekä ympäristöongelmia.

Kirjan yksi mielenkiintoisimmista asioista on Eeva Kuuskosken, 1992 hallitusvastuusta eronneen ministerin, 1.9.1993 kirjoittama kirje edellisille pääministereille Sorsalle, Holkerille ja Aholle.

Talouskasvun hedelmät – kuka sai ja kuka jäi ilman? on Työväen Sivistysliiton julkaisema ja erikoistutkija Heikki Taimion marraskuussa 2007 toimittama kirja, ISBN 978-951-514-1.
Se todistaa Eeva Kuuskosken 1.9.1993 esittämät asiat oikeiksi arvioiksi.

Eeva Kuuskoski:

Kirje pääministereille 1.9.1993

Arvoisa pääministeri Kalevi Sorsa, Harri Holkeri ja Esko Aho

Suomi on syvässä kriisissä. Yli puoli miljoonaa ihmistä on työttömänä. Verot ovat korkealla, mutta verotuotto pienenee. Pankkitukeen ohjataan hirvittävän suuria summia. Ulkomaisten velkojen korkomenot ovat kohtuuttomat. Maksut ovat tulleet kouluihin, yliopistoihin ja terveyskeskuksiin. Lasten päivähoidon tasoa on alennettu. Asuntovelalliset ovat jääneet loukkoon. Laitoksia suljetaan. Kouluja ja junavuoroja lopetetaan. Hyvinvointivaltioita romutetaan sumeilematta…

Kyllä Te tiedätte. Ette voi olla tietämättä, koska juuri Te olette saanut tämän surkeuden aikaan. Te olette pääsyyllinen. Tämä on sanottava sen vuoksi, että ihmisten on tiedettävä totuus. He eivät enää usko ylimalkaisiin selityksiin siitä, ettei vastuu oikeastaan ole kenelläkään. Erityisesti heitä loukkaa se, että syyllisyyden taakka yritetään sälyttää vain heidän kannettavakseen.

Herra pääministeri. Te olette tehnyt vuosikymmenten kuluessa karkeita virheitä:
1) Te olette antanut maan poliittisen johdon liukua pois kansanvaltaisesti valituilta valtioelimiltä. 2) Te olette antautunut valtapeliin, jossa oman puolueenne etu on mennyt kansallisen edun ja kansalaisten edun edelle.
3) Te olette saanut aikaan suurten lupausten noidankehän ja rikkonut luottamuksen sekä opposition että hallituksen ohjelmiin.
4) Te olette sallinut Valtionvarainministeriön muodostua valtioksi valtiossa. Se on myrkyttänyt hallinnon ilmapiirin.
5) Te olette vyöryttänyt tukahduttavan byrokratian ja ylimielisen käytöksen myös paikallishallintoon ja katkaisut siteitä julkisen vallan ja kansalaisten väliltä.

Te olette toiminut vastuuttomasti. Siinä, missä Teidän olisi pitänyt luoda tasapainoa, Te olette lisännyt epävarmuutta. Missä Teidän olisi pitänyt olla kaukaa viisas ja rohkea, Te olette sortunut lyhytnäköisyyteen. Te olette antanut talouden kasvun vauhdin ja hetkellisten voittojen sumentaa ajatuksenne. Ymmärtänette, ettei vallanjanoa voi sammuttaa vallanjanolla!
Muutos on kuitenkin pakko saada aikaan. Näin ei voi jatkua. Suomen taloudellinen ja henkinen selkäranka on jo taittumassa.

Kansanliikkeen presidenttiehdokkaana esitän Teille, Herra Pääministeri, toimenpidelistan:
1) Myönnetään, että pankkien korkosäännöstelyn ja kansainvälisten pääomaliikkeiden säännöstelyn samanaikainen purkaminen oli suuri virhe ja että sitä seuranneesta kasinotaloudesta hyötyivät rikkaat, voimakkaat ja epärehelliset. Lisäksi myönnetään, että hallituksen politiikan lamasta kärsivät eniten köyhät ja muutenkin heikkoon asemaan joutuneet ihmiset. Edelleen myönnetään, että hallituksen politiikan seurauksena yhteiskunta on alkanut jakaantua hyväosaisiin A-kansalaisiin ja huono-osaisiin B-kansalaisiin.
2) Virheellisten päätösten seurauksena katteettomia ja vilpillisiä etuja saalistaneilta leikataan pois hyödyt ja katkaistaan epärehellinen toiminta. Vilpillistä on yhtä hyvin sosiaaliturvaksi tarkoitetuilla etuuksilla keinottelu kuin pankin suojassa tehdyt vääryydet.
3) Koska taloudellinen toimeliaisuus on saatettu halvaannustilaan, todetaan että ainoaksi vaihtoehdoksi jää – em. hyötyjen leikkaamisen lisäksi – lainanotto. Elvyttämään on pakko ryhtyä. Myös raha lähtee kiertämään, kun työntekoa, pienyrittämistä ja investointeja lisätään.
4) Elvytys ei voi tapahtua palkkoja korottamalla, vaan uhrautumalla, Jokaisen on oltava uhrauksissa mukana, mutta solidaarisuus edellyttää, että A-kansalaiset kantavat ensisijaisen taakan kriisin laskuista.
5) Työttömyyskorvauksista siirrytään nopeasti työpanosta edellyttävään työllistämistukeen. Nyt työttömät turhautuvat ja työssä olevat nääntyvät kasaantuvien taakkojen alle.
6) Puoluetuesta ja puolueiden toiminnan välillisistäkin avustuksista luovutaan.

Herra Pääministeri

Nämä ovat ensimmäiset hätätoimenpiteet. Jos Teillä on halua ja rohkeutta tarttua niihin, olen vakuuttunut, että kansalaisten luottamus Teihin ja politiikkaan alkaa vähitellen palautua. Uskon, että näin valtion ja kansalaisyhteiskunnan kesken päästään yhteisymmärrykseen siitä, miten vastuuta kannetaan yhdessä.
Muistakaa, ettei nyt ole kysymys pelkästään Teidän hallituksenne menestyksestä tai tappiosta. Tämä on koko Suomen asia.

Eeva Kuuskoski

Kalevi Sorsa 1972-75,1977-1979,1982-87
Harri Holkeri 1987-1991
Esko Aho 1991-

Toimenpiteet kirjeen johdosta

Eeva Kuuskoski analysoi kirjeen saamaa vastaanottoa:
”Kirje tulkittiin muitten syyttelemiseksi ja väitettiin, että näin pakenen omaa vastuutani. On selvää, että minä myös olen vastuussa siitä, miten olen toiminut kansanedustajana ja ministerinä. Mutta pääministeri on tietysti aina oman hallituksensa johtaja ja symboli.
Aikaa kuvaa, että TV-1:n pääuutislähetys kertoi illalla minun lähettäneen ”haukkumakirjeen” kolmelle pääministerille, joiden jokaisen hallituksessa olen istunut ministerinä. Kirjeen sisältö saati toimenpiteet eivät mahtuneet lähetykseen. TV:n uutiseen sisältyi virhe. En ollut istunut Holkerin hallituksessa ja Ahon hallituksestakin olen eronnut. TV-uutiset ei kuitenkaan ottanut vastuuta virheellisestä uutisesta. Toimitus vetäytyi STT:n selän taakse eikä korjannut virhettä lähetyksen kuluessa.

Minulta on monesti kysytty, miksi vetäydyin hallitusvastuusta keväällä 1992. Pahinta oli mielestäni alistuminen väärään politiikkaan. Erimielisyys oli siitä, miten talouden sopeuttaminen tehdään, mistä leikataan, kuka taakkaa kantaa ja miten taloudellinen toimeliaisuus saadaan uudelleen viriämään.

Palasimme mieheni kanssa lomalta Helsinkiin toisena pääsiäispäivänä 20.4.1992. Paluu arkeen lomalta alkoi puhelinvastaajan viestillä: ”Rikolliset kiinni, perkele. Pankkiherrat ovat varastaneet 40 miljardia, hallituksen pitää panna rosvot linnaan, muuten nousee kapina, perkele saatana. Köyhältä ei saa ottaa, ette kauan juhli täällä, perkele”.
Esko Ahon hallituksessa oli ollut jatkuvia erimielisyyksiä talouspolitiikan linjasta vuosina 1991-92. Koko hallituksen keskusteluja ei kuitenkaan sanottavasti syntynyt, koska hallituksessa oli vain Iiro Viinasen ainoan vaihtoehdon linja.”
Näin Eeva Kuuskoski kertoo. Lama jakoi Suomeen kolmeen kerrokseen

Heikki Taimion kirja Talouskasvun hedelmät – kuka sai ja kuka jäi ilman? todistaa Eeva Kuuskosken kirjeen asiasisällön oikeaan osuneeksi.

Kirjan tutkimusten mukaan rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät köyhtyneet. Pätkätyöläiset, työttömät ja syrjäytyneet ovat alinta kastia. Kirja tarkastelee hyvinvoinnin jakautumista tulojen, varallisuuden, työsuhteiden vakauden, köyhyyden, sukupuolten, eläkeläisten ja alueiden sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden käytön näkökulmasta. Kirjan mukaan Esko Ahon hallitus tuskin osasi arvioida, että juuri pääomaverouudistus muokkasi yhteiskunnan rakenteita enemmän kuin mikään muu hallituksen yksittäinen päätös. Samaan aikaan työttömyys ja epävarmat työsuhteet ovat heikentäneet palkansaajien neuvotteluasemaa työn ja pääoman välisessä kamppailussa. Tämä on kasvattanut yritysten voittomarginaaleja. Lisäksi työväestö on jakaantunut yhä selvemmin kahtia. Toiseen ryhmään kuuluvat hyvin järjestäytyneet ja vakituisista työsuhteista nauttivat enimmäkseen vanhemmat duunarit ja valkokaulustyöläiset eli niin sanottu hyvinvoiva enemmistö. Toiseen ryhmään kuuluvat järjestäytymättömät enimmäkseen nuoret palkkatyöläiset, työttömät sekä kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolelle jääneet.

Kommenttini

Nyt on riittävän monelta taholta todistettu, että Suomen taloudellinen lama ja pankkikriisi olivat Suomen omien taloudellisten päättäjien ja poliittisen johdon selkeä oma virhe, josta syyttömät kansalaiset ovat joutuneet kärsimään.. Virheitä peiteltiin rikollisella toiminnalla ja oikeuslaitos alistettiin poliittiseen valvontaan.

Poliisi ei tutki, syyttäjä ei syytä ja oikeuslaitos tekee tietoisesti vääriä päätöksiä. Suomessa ei ole riippumatonta oikeuslaitosta. Suomalaisilla ei ole myöskään mahdollisuutta saada oikeutta Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimessa. Tiedotusvälineet on alistettu poliittisen vallan alaisuuteen. Suomessa ei ole riippumatonta tiedonvälitystä nettiä lukuun ottamatta. Lama vaikutukset kohdistuivat yli miljoonaan suomalaiseen kohtuuttomalla tavalla.

Todelliset syylliset on vihdoinkin saatava oikeudelliseen ja taloudelliseen vastuuseen tekemistään rikoksista ja kansalaisten on ryhdyttävä tarpeen vaatimiin toimenpiteisiin saadakseen itselleen oikeutta ja Suomen palauttamiseksi oikeusvaltioiden joukkoon.

Lähdeaineisto
Kaisa Åstrand: Huomisen mahdollisuus, ISBN 951-0-19287-2
Heikki Taimo: Talouskasvun Hedelmät – kuka sai ja kuka jäi ilman?, ISBN 978-951-701-514-1

Laman syylliset - rikollisille syytesuoja?

Valtion taloudellinen tutkimuskeskus on tehnyt tutkimuksen Suomen laman syistä ja seurauksista. Englanninkielinen selvitys Down from the heavens, up from the ashes (ISBN 951-561-381-7) on 548 sivua käsittävä teos. Suomenkielinen versio Laman opetukset (ISBN 951-561-380-9) on 142-sivuinen selvitys. Näissä selvityksissä todetaan vahvan markan politiikan tuhoisa vaikutus sekä Suomen poliittisten päättäjien ja talouden päättäjien suuri vastuu asioissa.

Laman syylliset

Vakaan markan politiikan puolustajia Suomessa oli ennen kaikkea Suomen Pankissa.

Suomen Pankin pääjohtajat
- Rolf Kullberg (1983-1992),
- Sirkka Hämäläinen (1991-1998) ja
- Markku Puntila (1983-1991) sekä johtokunnan jäsenet
- Harri Holkeri (1979-1997) ja
- Kalevi Sorsa (1987-1996).

Pääministerit sitoutuivat vakaan markan politiikkaan

Pääministereinä toimivat
- Kalevi Sorsa (1982-1987),
- Harri Holkeri (1987-1991) ja
- Esko Aho (1991-1995).

Valtionvarainministereinä toimivat
- Erkki Liikanen (1987-1990),
- Matti Louekoski (1990-1991) ja
- Iiro Viinanen (1991-1996).

Suurimpien pankkien pääjohtajina toimivat
- Jaakko Lassila Kansallis-Osake-Pankissa (1983-1991),
- Ahti Hirvonen Suomen Yhdyspankissa (1989-1992,
- Ulf Sundqvist STS-pankissa (1982-1991),
- Seppo Lindblom Postipankissa (1988-1995),
- Christopher Wegelius Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankissa (1989-1991) ja
- Pertti Voutilainen Kansallis-Osake-Pankissa (1992-1995).

Vielä on mainittava nimet
- Juhani Riikonen,
- Jorma Aranko,
- Heikki Koivisto ja
- Pekka Laajava, kun pankkikriisistä puhutaan.

Tasavallan Presidentti Mauno Koivisto oli keskeisessä roolissa Suomen talouspolitiikan linjasta päätettäessä. Hän oli vakaan markan politiikan takuumies.

Europarlamentaarikko Esko Seppänen kirjoittaa

Talouspolitiikan virheet moninkertaistuivat liberalisoinnin kanssa. Vahvan markan politiikasta tuli tappava myrkky. Ennen vuoden 1987 eduskuntavaaleja Kalevi Sorsa pani sanan kiertämään, että niiden puolueiden, jotka haluavat vaalien jälkeen hallitukseen, tuli liputtaa vahvan markan politiikan puolesta. Sorsa sai sen politiikan taakse myös sosiaalidemokraattisen ay-liikkeen ja sen johdosta SAK oli hampaaton. Sen johto ei välittänyt 1980-luvun loppuvuosina siitä, että suomalainen raha pakeni maasta ja että tilalle tuli tuontitavaraa syömävelaksi. Uusi puheenjohtaja Lauri Ihalainen oli yliarvostetulle markalla uskollinen. Hän oli valmis tämän ideologian puolesta jopa alentamaan velkaantuneiden ihmisten palkkoja.

Kokoomus tarttui kahden vuosikymmenen oppositioajan jälkeen Sorsan syöttiin, ja siltä pohjalta Koivisto nimitti Suomen Pankin johtajan Harri Holkerin sinipunahallituksen. Hän sen teki.
Kun vakaan markan politiikan aikana rahaa tuotiin keinottelutarkoituksiin, yhteiskunta salli sen tapahtua. Valvojat eivät valvoneet. Siitä syystä lamasyyllisiä löytyy pankkien ohella Suomen Pankista ja Pankkitarkastusvirastosta.

Vaikka rahahanat avattiin yhdellä kertaa Suomessa, niin ihmisillä oli oikeus olettaa, että se oli viisasta politiikkaa. Markan arvo oli pyhä lehmä, jota palvoi presidentti Mauno Koiviston johdolla koko maan poliittinen eliitti. Markan palvonnan synodiin kuuluivat myös SDP:n ja SAK:n johtajat. Onneton vahvan markan politiikka kirjattiin vielä Esko Ahon hallituksenkin ohjelmaan. Koivisto oli vahvan markan kummisetä. Hintana Koiviston ”aseveljien” sivistyksestä oli se, että Suomi joutui uhraamaan pohjoismaisen hyvinvointivaltion. Koivisto ei kuitenkaan toiminut yksin. Hänen sisäpoliittiseen junttaansa kuuluivat ainakin Suomen Pankin johtokunnan jäsenet Rolf Kullberg, Markku Puntila, Harri Holkeri ja Kalevi Sorsa. Junttaan kuului myös sinipunahallituksen valtionvarainministeri Erkki Liikanen. Kun kysymyksessä on oikein suuri vastuu, niin herrat pelastuivat kuin ihmeen kaupalla.

Suomen omistaja ja elämäni muut roolit

Professori Pentti Kouri kirjoittaa kirjassaan Suomen omistaja ja elämäni muut roolit, että ”Markku Puntilasta, Mauno Koivistosta, Rolf Kullbergista, Harri Holkerista ja Erkki Liikasesta olen varma. He tuhosivat Suomen talouden 1980-luvun lopulla. Pankkien rauniot, työttömien joukkohaudat, hirressä roikkuvat yrittäjät, Suomen Bosnia. Sotarikolliset ovat täälläkin vapaalla jalalla. Mutta he pelkäävät. Riitaantuvat keskenään. Historian tuomio on ateria, joka syödään aina kylmänä”.

”Markku Puntila on uusliberalisointipolitiikan pääarkkitehti, raha- ja valuuttapolitiikan ylipappi. Hän vapautti markkinavoimat, mutta ei ymmärtänyt niitä. Kouri kirjoittaa, että ”Markku ei kuuntele ketään, hän tietää kaiken”.

Markka devalvoitiin. Puntila erosi. Periaatteen mies. Myytti antaa kilven jolla suojautua historian totuudelta. 1980-luvun lopun talouden ylikuumentuminen, holtiton luottoekspansio, kiinteistömarkkinoiden buumi, pörssin hurja nousu, kasinopeli, 1990-luvun romahdus, pankkikriisi, pörssiromahdus, suurtyöttömyys, valtiontalouden kriisi, satojen tuhansien ihmisten nöyryytys, kärsimys, toiveiden tuho, kaikki tämä olisi voitu välttää, väittää professori Pentti Kouri. Kourin mukaan yliopistomaailma pelkäsi Suomen Pankkia, poliitikkoja, ettei käy kuten Ahti Molanderille. Pannaan soittamaan trumpettia.

Kouri kirjoittaa, että ”Suomi avasi ovet ulkomaailmaan, Ali-Melkkilän armeija alkoi jakaa rahaa joka kaupungissa ja kylässä ja joka tarkoitukseen. Ja kun jono alkoi lyhentyä, säästöpankkimiehet keksivät uusia tarpeita. Ottakaa lainaa. Meiltä sitä piisaa. Mitä enemmän talouteen tulee rahaa sitä enemmän lämpötila nousee. Vakuusarvot nousevat, yltiöpäinen luottamus kasvaa, huonotkin ajatukset alkavat näyttää hyviltä sijoituksilta. Yhä useampi alkaa nähdä ympärillään voiton mahdollisuuksia. Jos naapuri, niin miksi sitten en minä. Ali-Melkkilä koki kohtalonsa. Edessä oli tyhjä sampanjapullo ja ladattu ase. Hän veti liipaisimesta tasan vuosi Kari Kairamon itsemurhan jälkeen. Hautausurakoitsijat ja ruumiinpesijät ryhtyivät töihin joka kylässä ja kaupungissa. Suomessa jokainen lainapaperi, jolla nostettiin rahaa, oli väärennetty. Vakuusarvot olivat väärät, tuotto-odotukset, liiketoimintasuunnitelmat olivat väärennetty. Kaikki roikkui ilmassa. Kukaan ei katsonut alas ennen kuin oli liian myöhäistä.

Laman ja rahan pelurit

Kirja Laman ja rahan pelurit kertoo tarkemmin laman ja pankkikriisin syntyhistoriasta ja pankkien uskomattomasta toiminnasta. Kirja kertoo miten pankit pelastettiin ja yritykset tuhottiin. Kirja kertoo miten Suomessa kansalaisen perusoikeuksia kohdeltiin ja miten perustuslain vastaista ulosottolakia käytettiin. Kirja antaa selkeän kuvan miten kansalaiset joutuivat rikosten kohteeksi.

Rikosten peittely

Vakaan markan politiikka johti Suomen taloudelliseen katastrofiin. Tasavallan presidentti Mauno Koivisto kutsui 6.5.1992 oikeusjärjestelmän edustajia presidentinlinnaan kokoukseen, jossa heitä ohjeistettiin antamaan pankeille suosituimmuusasema riita-asioissa ja syytesuoja niistä johtuvissa rikosasioissa. Kokouksessa puhetta johti silloinen Korkeimman oikeuden presidentti Olavi Heinonen.

Pyysin (siis minä Erkki Aho) tasavallan presidentti Tarja Haloselta tuon kokouksen pöytäkirjoja todistusaineistoksi omaan oikeuskäsittelyyni. Vetosin EY:n tuomioistuimen päätökseen niin sanotussa Fortum asiassa 15.7.2003. Tasavallan Presidentti Tarja Halonen julisti asiakirjat salaisiksi minulle 24.10.2005 lähettämässään kirjeessä. Perusteluna oli presidentti Mauno Koiviston pyyntö.

Pankkikriisin varjossa Suomessa suoritettiin vallankaappaus, jossa pankeille annettiin valtuudet jakaa kansalaisten varallisuus haluamallaan tavalla. Poliittisen siunauksen ohjeistus sai Esko Ahon hallituksen ministerivaliokunnalta, johon kuului pääministerin lisäksi valtionvarainministeri Iiro Viinanen, ministerit Mauri Pekkarinen Keskusta, Jan-Erik Enestam Ruotsalainen kansanpuolue ja Toimi Kankaanniemi Kristilliset. Menettelyn osana solmittiin 14.10.1993 SSP:n pilkkomissopimus, mikä valtion puolesta allekirjoitettiin 22.10.1993. Sopimukseen sisältyi nimetyillä aloilla toimivien yritysten vapaa realisointioikeus. Tuomioistuinten tehtäväksi jäi tuomita pankkien vaatimusten mukaan. Laillisuusvalvojat ja valtakunnansyyttäjä varmistivat lainrikkojen syytesuojan. Säästöpankkisopimus julistettiin salaiseksi. Käräjätuomari Jussi Nilsson kirjoitti Lakimiesuutiset lehdessä n:o 2 vuonna 2002, että tuomarikunta on organisoitu poliittisten valtaelinten alaisuuteen.

Aktiv Hansa Oy ja C&A Finland Oy ostivat 31.3.2000 ministeri Suvi Anne Siimeksen allekirjoittamalla kauppakirjalla Arsenal omaisuudenhoitoyhtiöiden 12,2 miljardin markan saatavat 5 %:lla todellisesta arvosta eli 600 miljoonalla markalla. Ongelmaluottoja oli noin 60 000 kappaletta.

Nyt näitä saatavia ulkomainen perintäyhtiö perii täydestä arvosta korkealla korolla suomalaisilta kansalaisen kuolemaan saakka ja eduskunnan päätöksellä vielä senkin jälkeen eli kuolinpesältä.
Erikoista kauppakirjassa on se, että ministeri myi nämä ongelmaluotot vaikka Arsenal Oy:llä oli oma toimiva johto. Kauppasopimukseen sisältyy vielä ns. korvausklausuuli, jonka mukaan jos sopimus puretaan, niin koko kauppasumma laukeaa maksettavaksi. Tämä korvausklausuuli on perustuslain vastainen. Velallisille ei kuitenkaan annettu mahdollisuutta selvitä veloistaan tuolla 5 %:n summalla.

Helsingin Sanomien 1.4.2000 uutisen mukaan osa lainoista oli jo maksettu ja siis perintäkelvottomia. Perintäkelvottoman velan luovuttamisesta perittäväksi on säädetty rikoslain 35 luvun 1-3 §:ssä (petos). Jo maksettujen lainojen perimisestä on raportoitu Arsenalin tarkastusvaliokunnan kertomuksessa vuonna 2000. Siinä todetaan, että noin 1000 tarkastetusta reklamaatiosta noin 100 todettiin aiheellisiksi. Lainaa ei ollut olemassa.

Suomalaiset eivät saa oikeutta EIT:ssä

Rikosten peittelyyn sisältyy myös se, että suomalaisilla ei ole mahdollisuutta saada oikeutta Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimessa, koska siellä oikeudensaannin esteenä ovat muun muassa P. Pietarinen sekä suomalainen EIT:n tuomari Päivi Hirvelä, joka valittiin sinne tuomariksi väärillä tiedoilla suomalaisen oikeusmafian sisältä Valtakunnansyyttäjävirastosta. Jos haluaa EIT:stä saada oikeutta, on syytä laittaa valitukset englanninkielisenä ja vaatia esittelypaperit itselle nähtäväksi. Silloinkin on syytä vaatia, etteivät suomalaiset ole asian kanssa missään tekemisissä.

Laillisuusvalvonta ei toimi

Suomessa laillisuusvalvojille tehdyistä kanteluista lähes puolet jätetään kokonaan käsittelemättä ja lopuista vain kuusi promille aiheuttaa huomautuksen vastaisen varalle. Toiminta on siis täyttä pelleilyä verovaroilla ja virkavastuulla. Nimeän tässä muutaman väärän päätöksen tekijän, jotka oikeusvaltiossa olisivat joutuneet vastuuseen teoistaan.

Paavo Nikula
-28.5.1998 Dnro 492/1/98,
-25.3.1999 Dnro 300/1/99,
-28.9.1999 Dnro 647/1/98,
-28.9.1999 Dnro 628/1/98,
-28.10.1999 Dnro 805/1/98,
-28.10.1999 Dnro 823/1/98,
-16.11,1999 Dnro 659/1/98,
-30.12.1999 Dnrot 19/1/99 ja 224/1/99,
-30.12.1999 Dnrot 648/1/98 ja 578/1/99.
Tässä vain muutama oikeuskansleri Paavo Nikulan virkarikokseksi epäiltävä teko.

Jukka Pasanen
-26.8.1999 Dnrot 1002/1/97, ja 1227/1/99,
-26.8.1999 Dnrot 14/31/99,
-5.7.2000 Dnro 580/1/99,
-26.4.2001 Dnro 1004/1/99,
-20.6.2001 Dnro 10/31/01.
Tässä vain muutama apulaisoikeuskansleri Jukka Pasasen virkarikokseksi epäiltävä teko.

Jukka Okko
-8.4.1998 Dnro 321/1/98,
-28.5.1998 Dnro 492/1/98,
-11.9.1998 Dnro 629/1/98,
-26.8.1999 Dnro 579/1/98,
-22.9.1999 Dnro 559/1/99,
-28.10.1999 Dnro 805/1/98,
-28.10.1999 Dnro 823/1/98,
-16.11.1999 Dnro 659/1/98,
-30.12.1999 Dnrot 19/1/99 ja 224/1/99,
-30.12.1999 Dnrot 648/1/98 ja 578/1/99,
-30.3.2000 1870/4/99,
-5.7.2000 Dnro 580/1/99,
-20.6.2001 Dnro 10/31/01.
Tässä vain muutama esimerkki Jukka Okon, aikaisemman laillisuusvalvojan oikeuskanslerinvirastossa, virkarikoksiksi epäiltävistä päätöksistä.

Jaakko Jonkka
Nykyisen oikeuskanslerin ja entinen apulaisoikeuskansleri Jaakko Jonkan päätös 4.10.02 Dno 28/31/01 on virkarikos. Ylivieskan käräjäoikeus jätti Ahon ja Virran haastamatta vastaajiksi kauppahinnalle antamansa takauksen kanneasiassa. Vt Paavo M. Petäjä antoi oikeudelle ilman valtuutusta heidän puolestaan lausunnon, että he myöntävät kanteen oikeaksi. Tämän lausunnon perusteella Erkki Aho ja Heino Virta tuomittiin maksamaan antamansa takaus kaupasta, jonka myyjäpuoli oli ennen oikeudenkäyntiä purkanut. Tämä kaupan purkaminen - ja sen mukana takauksen raukeaminen - jäi haastevirheen vuoksi kertomatta tuomioistuimelle.

Apulaisoikeuskansleri selvitti asian tarkemmin, ja vahvisti käräjätuomarin lausunnon johdosta, että haastaminen oli laiminlyöty, ja että Petäjällä ei ollut vastaajien valtuutusta. AOK Jonkka antoi päätöksessään 4.10.02 Dno 28/31/01 kt . Juha Niemiselle huomautuksen. Jonkan mielestä Aholle ja Virralle ei kuitenkaan ollut aiheutunut vahinkoa, koska Korkein oikeus ei ollut purkanut tuomiota.

Petri Jääskeläinen
Apulaisoikeusasiamies Petri Jääskeläinen on tehnyt kiistattoman virkarikoksen ratkaisussa 5.3.2003 Dnro 2047/4/02.

Myös näiltä laillisuusvalvojilta löytyy virkarikoksiksi epäiltäviä tekoja:

- Riitta Länsisyrjä,
- Risto Hiekkataipale,
- Mikko Sarja,
- Jorma Snellman,
- Lauri Lehtimaja,
- Pekka Päivänsalo,
- Jouni Toivola ja
- Terhi Arjola.

Eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio on välttänyt allekirjoittamasta kanteluitani, vaikka olen sitä häneltä pyytänyt. Hän on kuitenkin tarkasti tietoinen laillisuusvalvonnan rikolliseksi epäiltävästä toiminnasta.

Valtakunnansyyttäjävirasto on laillisuusvalvonnan jatke

Tahallisiksi vääriksi päätöksiksi on syytä epäillä
- apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske, päätöstä 9.2.2004 Dnro 7/41/04.
- Christer Lundström, päätöksiä 30.5.2000 Dnro 58/42/00, 9.5.2003 Dnro 11/41/03, 9.2.2004 Dnro 7/41/04,
- Minna Väänänen, päätökset 16.4.1999 Dnro 186/41/98, 28.9.1999 Dnro 108/41/99, 22.12.1999 Dnro 239/42/99.
- Martti Jaatinen, päätökset 16.4.1999 Dnro 186/41/98, 19.5.2000 Dnro 58/42/00.
- Matti Nissinen, päätökset 31.8.2001 Dnro 142/21/01, 19.5.2000 Dnro 58/42/00.
- Jukka Rappe, päätökset 14.5.1998 Dnro 217/22/98, 14.5.1998 Dnro 217/22/98.

Lisäksi on lukematon määrä Ylivieskan kihlakunnan johtavan syyttäjän Sulo Heiskarin ratkaisuja.

Oikeudenkäymiskaari ja oikeuden tahalliset väärät päätökset

Olen taistellut suomalaista oikeus- ja asianajajamafiaa vastaan yli 13,5 vuotta. Olen opiskellut Suomen lakia niin, että tunnen omasta mielestäni sen paremmin kuin moni lainopillisen tutkinnon suorittanut henkilö. Olen täysin varma, että rikollisille on annettu syytesuoja. Heillä on oikeus tehdä virkarikoksia pelkäämättä seurauksia.

Oikeudenkäymiskaaren 12 §:
Jos tuomari ilmeisestä huolimattomuudesta tai ymmärtämättömyydestä tekee väärän tuomion, menettäköön virkansa kokonaan tai määräajaksi, tahi maksakoon rahasakon ja korvatkoon kaiken vahingon. Jos hän sen tahallisesti tekee, vihasta ja ilkeydestä taikka ystävyyden, lahjain ja voiton tähden, menettäköön virkansa saamatta sitä koskaan takaisin, korvatkoon myös vahingon. Jos joku sellaisen väärän tuomion takia menettää henkensä, menettäköön tuomarikin pahuutensa ja ilkeytensä takia henkensä tahi kunniansa.


Nimet

Tässä ovat nimet, jotka ovat tehneet tietoisesti vääriä päätöksiä virkavastuulla ja verovaroilla PR-talojen konkurssivyyhdessä ja muissa minua koskevissa asioissa. Miksi heihin ei sovelleta oikeudenkäymiskaarta?

Ylivieskan käräjäoikeuden jokainen minua tai yritystoimintaani koskeva päätös on väärä. Näistä päätöksistä ja niiden tekijöistä mainittakoon muun muassa
- laamanni Riitta Kuurinmaa-Myllyniemi 13.8.1998 R98/90224, 30.1.1001 00/1003, 30.1.2001 Nro 148/00/1103, 26.8.1998 224 R98/90
- Veijo Lehto 144 Dno R98/71 1.6.1998,
- Jaakko Raittila 3.10.2000 00/611,
- Ulla-Maija Viitavuori 28.11.2006 05/529.

Edelleen vastaavasti Vaasan Hovioikeudessa
- Matti Kolehmainen 21.5.1999 R98/503,
- esittelijä Markku Vuorela 11.01.2002 Nro 0017/R2000/206,
- Pirkko Loukusa 13.1.2000 nro 39/ R98/692,
- Robert Liljefeldt 21.5.1999 21.5.1999 521 R98/503,
- Jorma Rudanko 21.5.1999 R521 R98/503,
- Björn Hagman 13.1.2000 nro 39 R98/692,
- Johan Eklund 13.1.2000 nro 39 R98/692,
- Mikko Pentti 13.1.2000 nro 39 R98/692.

Samaten Rovaniemen hovioikeudessa päätös 14.5.2007 nro 418 diarinro R06/70 tekijöinä
- Ritva Sepponen,
- Keijo Siljander ja
- Teija Unkila,
-esittelijänä Markku Lindqvist.

Korkeimmassa oikeudessa vääriä päätöksiä ovat tehneet
- Marjatta Möller 14.7.1998 nro 2379 H98/187,
- Jussi Heiskanen esittelijä 9.11.1999 3042 R99/549,
- Kari Vesanen 20.04.2000 0731 H99/428,
- Tarja Ryhänen-Dahlman 2.4.2002 H2001/138, 28.6.2002 H2001/138 nro 1771,
- Petteri Mikkola 10.7.2003 nro1801 H2002/16, 10.7.2003 nro 1800, 10.7.2003 1802,
- Haarman 14.07.1998 nro 2379 H98/187,
- Riitta Suhonen 14.7.1998 nro 2379 H98/187,
- Kari Raulos 14.07.1998 nro 2379 H98/187,
- Nikkarinen 9.11.1999 3042 R99/549,
- Palaja 9.11.1999 3042 R99/549,
- Wirilander 20.4.2000 0731 H99/428,
- Mikael Krogerus 20.4.2000 0731 H99 428, 10.7.2003 nro 1801 H2002/16, 10.7.2003 nro 1800,
- Arponen 20.4.2000 0731 H99/428,
- Erkki-Jussi Taipale 28.6.2002 H2001/138 nro 1771,
- Pertti Välimäki 28.6.2002 H2001/138 nro 1771,
- Pauliine Koskelo 28.6.2002 H2001/138 nro 1771,
- Mikko Tulokas 10.7.2003 nro 1801 H2002/16, 10.7.2003 1802, 10.7.2003 nro 1800,
- Gustav Bygglin 10.7.2003 nro 1801 H2002/16, 10.7.2003 nro 1800,
- Juha Häyhä 10.7.2003 nro 1801 H2002/16, 10.7.2003 1802, 10.7.2003 nro 1800,
- Vuori 1.1.2002 nro 0017 R2000/206.

Poliisi ei tutki, rikollisille syytesuoja

Ylivieskan poliisin Raimo Ollilan vääriä päätöksiä on niin paljon, ettei niitä edes kannata ryhtyä luettelmaaan.

Mukana näissä väärissä päätöksissä on ollut myös Erkki Huhtakallio.

Poliisien vääristä päätöksistä, joilla suojellaan rikollisia otan esimerkkinä vain tärkeimpiä.
- Oulun KRP Tapio Mäkelä tutkintapyyntö 15.3.1997, täydennys 23.3.1997, päätös 26.6.1997 6870/5406/97, 9.10.1997 6870/R/891/97, tutkintapyyntö 22.5.1998 ja siihen tehty päätös.
- Oulu KRP:n päällikkö Eero Klemetti 2400/R/506 15.4.2003,
- Pohjoisen alueen KRP:n päällikkö Pentti Yliniva 18.11.1999 tehty tutkintapyyntö 2400/R/760/99, 10.9.1998 tehty tutkintapyyntö, 19.4.2000 2400/R/737/97 ja lukuisia muita päätöksiä.
- KRP:n apulaisjohtaja Kauko Aaltomaa tutkintapyyntö 5.5.2000, ratkaisu 30.5.2000 106/TUP/98, tutkintapyyntö 4.6.2000, 3.4.2001 28/TUO/01.
- KRP:n päällikkö Rauno Ranta 18.8.1998 päätös 15.12.1998 106/TUP/98,
- Rauno Ranta ja Kauko Aaltomaa 2.5.2000 106/TUP/98,
- Rauno Ranta ja Marko Viitanen 1.9.2003 64/TUP/03.
- Jouko Rajaniemi poliisiylitarkastaja Oulun lääninhallitus 6.7.1999 POL 374 B,
- Jorma Vuorio ja Jonne Lähteenmäki 20.3.2000 dnro 49/662/98, 11.6.2002 SM-2002-1312/Ri-2,
- Kimmo Markkula KRP Vantaa 12.7.2002 88/TUP/02, 12.7.2002 93/TUP/02.
- Jorma Vehmaskoski kieltäytyi tutkimasta Rienstrojen rahanpesua, vaikka näytöt olivat kiistattomat.
- Reijo Naulapää poliisiylijohtaja tutkintapyyntö 16.8.1998, kirje 20.3.2000 dnro 49/662/98, tutkintapyyntö Naulapäälle 29.5.2000.
- Ministeri Käri Häkämies vastasi 25.8.1999 kansanedustajien Risto Kuisma, Raimo Vistbacka, Bjarne Kallis, Tapio Karjalainen, Matti Huutola, Merja-Leena Kemppainen ja Pekka Vilkuna tutkintapyyntöön vastauksella, minkä on syytä epäillä täyttävän virkarikoksen tunnusmerkistön. Lisäksi Oulun poliisilla on useita virkarikoksen täyttäviä päätöksiä, joita en ole tähän luetteloon kirjannut.

Johtopäätökset
Suomi ei ole oikeusvaltio.
Suomessa oikeuslaitos on alistettu poliittiseen valvontaan.
Suomessa oikeus- ja asianajajamafia hallitsee mielivaltaisesti oikeuden käyttöä.
Suomessa poliisi tutkii valikoivasti rikoksia. Kaikki Arsenalin ja pankkien rikokset sekä lähes kaikki virkamiesten rikokset jätetään tutkimatta. Poliisi ei tutki, syyttäjä ei syytä, laillisuusvalvonta ei näe asioissa mitään rikollista.
Oikeusistuimet tekevät tahallisesti vääriä päätöksiä.
Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimesta suomalaisilla ei ole mahdollisuutta saada oikeutta.
Suomeen on organisoitu maakuntajoukot, jotka on perustettu todellisuudessa mahdollista kansannousua varten. Viranomaiset ovat varautuneet siihen, että kansa saa aikanaan tietää totuuden ja silloin järjestyksen pito saattaa olla vaikeaa.

Puolustusvoimat kertoo sivullaan maakuntajoukoista näin:
”Vapaaehtoista maanpuolustusta on kehitetty voimakkaasti 1990-luvulta alkaen. Keinot ovat nyt olemassa kehittämisen konkretisoimiseksi. Ammattilais- ja vapaaehtoisorganisaatioiden yhteisellä tahtotilalla ja ohjelmilla saavutetaan todellinen hyöty ja kustannustehokkuus. Järjestelmä tarvitsee tuekseen parlamentaarisen ohjauksen, toimintakeskukset, kehittyvän järjestö- ja viranomaisyhteistyön ja lainsäädännön kehittämisen. Näillä toimenpiteillä luodaan todelliset mahdollisuudet vapaaehtoiselle maanpuolustukselle edistää puolustuskykyä, lujittaa maanpuolustustahtoa sekä tukee viranomaisia varauduttaessa yhteiskunnan normaaliajan häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin.”

Lama ja oikeus – pankkikriisin jälkiä etsimässä

Sunnuntai-iltana 20.1.2008 TV 1:n ja Timo-Erkki Heinon Ykkösdokumentissa tehtiin yhteenveto pankkikriisin oikeudenkäynneistä.

Pankkikriisin sijaiskärsijähän oli säästöpankkiryhmä, koska sillä ei ollut selkeää omistajatahoa. Säästöpankkiryhmä ei ollut heikoimmin kannattava pankkiryhmä, mutta se päätettiin uhrata muiden pankkien ja valtion toimesta toisten pankkien kannattavuuden parantamiseksi ja pankkialan ylikapasiteetin purkamiseksi.

SSP-sopimus solmittiin pääministeri Esko Ahon hallituksen toimesta 22.11.1993. Valtiovarainministerinä oli Iiro Viinanen ja sisäministerinä Mauri Pekkarinen. Nämä 3 ministeriä muodostivat valtioneuvoston ”sisäpiirin”. Tässä sopimuksessa sovittiin toimialakohtaiset listaukset yrityksistä, jotka tullaan viemään konkurssiin, sekä määriteltiin kaatamisperusteet luottomäärien ja asiakkuuksien pohjalta.

Suuren laman aikana kymmenet tuhannet yritykset ajettiin Suomen valtiovallan ja pankkien yhteisillä, salaisilla toimenpiteillä ja sopimuksilla konkurssiin. Suomen poliittisten ja talouden päättäjien väärä politiikka johti lamaan ja pankkikriisiin sekä ihmiset velkavankeuteen, jossa monelta meni koti, omaisuus ja terveys. Samalla Suomen taloushistorian suurin omaisuuksien uusjako piilotettiin kansalta. Pankkiherrat ja valtion ylin johto siunasivat virallisen ja salatun pankkituen.

Lamalle kasvot ja syylliset

Omien rikosten peittelemiseksi ja poliittisten päättäjien suojelemiseksi Suomen valtio löysi syylliset Suomen suurelle lamalle loppuvuodesta 1993.

Suurella julkisella kohulla aloitettiin vahingonkorvausoikeudenkäynnit säästöpankkien johtajia vastaan. Oikeuteen haastettiin lähes 300 säästöpankkien hallitusten maallikkojäsentä ja johtajaa. Maallikkojäsenet eivät olleet todellisuudessa pankkien lainanannossa millään tavalla mukana, vaan toiminta oli enemmänkin asioista tietämättömänä hengessä mukana olemista.

Korvausvaatimusten yhteissumma oli 2,5 miljardia markkaa eli 425 miljoonaa euroa. Alkoi Suomen taloushistorian suurin oikeudenkäyntien sarja. Nyt 14 vuotta myöhemmin oikeudenkäyntien sarja on päättymässä, kun Turun hovioikeus vuoden 2008 alkupuolella ratkaisee viimeisen jutun. Pankkitukimiljardien lisäksi veronmaksajat ovat joutuneet maksamaan vielä parikymmentä miljoonaa euroa lisää oikeudenkäyntikuluina.

Lopputuloksiltaan oikeudenkäynnit ovat jääneet hyvin laihoiksi. Oikeuteen haastetuista lähes kahden kolmasosan kanteet on hylätty ja korvauksiin on määrätty vain reilu kolmannes. Oikeudessa määrätyistä korvauksista on toistaiseksi saatu perityksi 4,3 miljoonaa euroa. Tämän summan saamiseksi on oikeudenkäyntikuluina käytetty veronmaksajien varoja 23 miljoonaa euroa. Pankkioikeudenkäynneistä ovat hyötyneet vain asianajajat.

Ohjelmassa Suomen valtion näkemyksiä oikeudenkäynteihin ryhtymisestä esittivät Pekka Laajanen valtiovarainministeriöstä sekä entinen kansanedustaja ja Valtion vakuusrahaston hallintoneuvoston jäsen Olavi Ala-Nissilä. Heidän perustelunsa oikeudenkäynneille olivat todella heikot. Helsingin Suomalainen Säästöpankki välttyi oikeudenkäynneiltä. Syynä oli ehkä se, että pankin hallituksessa oli arvovaltaisia henkilöitä, joita ei haluttu saattaa oikeudelliseen vastuuseen väärin perustein. Pankkikriisin seurauksena Suomen pankkien omistussuhteet muuttuivat niin, että ainoastaan osuuspankit ja pari pientä säästöpankkia säilyivät suomalaisessa omistuksessa.

Pankki voittaa oikeudessa

Oikeuspolitiikan ja lainkäytön tutkimusryhmässä on tutkittu yli 5500 pankkioikeusjuttua, jotka on käyty Suomen hovioikeuksissa laman jälkeisinä vuosina. Havaintojen perusteella voidaan todeta, että ainoastaan yhdessä (1) tapauksessa asiakas voitti pankin. On nimittäin pitävästi selvitetty tapauksia, joissa esimerkiksi takaajaa velvoittavan tuomion purku olisi ollut aiheellinen pankin tekemän virheen tai jopa rikoksen johdosta. Korkein oikeus on ”jälkeen Koiviston konklaavin” systemaattisesti jättänyt tällaiset kanteet eri verukkeilla tutkimatta.

Korkeimman oikeuden presidenttien Olavi J. Heinosen ja Leif Sevonin aikana Korkein oikeus on johdonmukaisesti noudattanut rahanpesulaman ”jälkihoitoon” presidentti Koiviston 6.5.1992 antamaa ohjeistusta niin ennakkopäätöksissään kuin etenkin piiloon jäävien, tutkimatta jätettyjen kanteiden yhteydessä. KKO:n uusi presidentti Pauliine Koskelo oli oikeusministeriön lainvalmisteluosaston lainsäädäntöneuvos vuosina 1985 -1995. Siinä virka-asemassa hän on linjannut velkojat - velalliset -suhteensa vahvemman puolelle ”Business Books” – nimisen kustantamon vuonna 1994 julkaisemassa kirjassa ”Uudet velkalait perinnässä”. Kirjan esipuhe on päivätty 7.10.1993. Laki oikeudenkäymiskaaren muutoksesta (595/1993), ja sen mukanaan tuomasta alioikeusuudistuksesta (28.6.1993/581) ja haastemenettelyn uudistamisesta astui voimaan 1.12.1993. Niillä heikennettiin velallisen oikeussuojaa merkittävästi.

Erikoinen SYP-projekti

Suomen Yhdyspankki oli 1990-luvun alussa syvässä kriisissä, kuten muutkin pankit. Ulospäin annettiin kuitenkin sellainen kuva, että pankki oli mitä parhaimmassa kunnossa. Pankilla oli erittäin iso, vuonna 1991 määrältään 63 miljardin markan suuruinen, ulkomaisilta sijoittajilta otettu valuuttalainapotti, jonka se oli markkoina jakanut kotimaisille yrityksille. Vuosina 1991 ja 1992 tapahtuneen markan 50 % devalvoitumisen jälkeen Suomen Yhdyspankin luotottamien yritysten niskoilla oli yhtäkkiä lähes 100 miljardia markkaa ! Jokainen ymmärtää, mitä tämä yrityksille merkitsi.

Mitä teki Suomen Yhdyspankki ? Se perusti alkuvuodesta 1991 kokonaan uuden, 100 % :sti omistamansa pankkiyhtiön, ja siirsi sille 1.7.1991 pankkiliiketoimintansa luottoineen kaikkineen. Tätä Suomen Yhdyspankki Oy:n vuonna 1991 toteuttamaa operaatiota voitaisiin sisältönsä ja tavoitteidensa puolesta kutsua "PASKAT POIS RATTAILTA" -operaatioksi, mutta jota yhtiö itse kutsui yhtiöittämiseksi, organisaation muutokseksi ja diffuusioksi. Sen paremmin osakeyhtiölaki kuin pankkilaitkaan eivät tuolloin sallineet tällaisia "järjestelymahdollisuuksia".

Vuoden 1991 manööveri toteutettiin täyden uutispimennyksen vallitessa siten, ettei edes pankin oma henkilökunta, tallettajista eli pankin velkojista puhumattakaan, tiennyt tapahtuneesta mitään – pankin nimikään ei ulospäin muuttunut: nimi säilyi Suomen Yhdyspankkina, mutta yhtiö pankin takana vaihtui! Operaation lopputulos paljastuu parhaiten Liikepankki Unitas Oy:n toimintakertomuksessa vuodelta 1991. Vuoden 1991 aikana 1.7.1991 pörssiyhtiö SYP Oy:n (SYP 1) pankkitoiminta tosiasiassa siirrettiin kokonaan uudelle samannimiselle SYP Oy:lle (SYP 2). Vanhalle SYP Oy:lle, jonka nimeksi samalla oli muutettu Liikepankki Unitas Oy, jätettiin hetkeksi täysin muodollisen verotuksen vaatima liikepankkistatus, vaikka tosiasiassa mitään liikepankkitoimintaa ei yhtiön 19 hengen voimalla harjoitettukaan.

Liikepankkistatuksesta luovuttiin jo 1.9.1992, jolloin oli tiedossa kaikki valtion myöntämän pääomalainan ehdot. Syynä nopeaan luopumiseen oli ilmeisesti se, että pääomalaina voitiin ehtojen mukaan antaa vain pankkitoimintaa harjoittavalle pankille ja oli vaara, että valtio olisi muuten työntänyt pääomalainan pörssiyhtiönä toimivalle emoyhtiö Liikepankki Unitas Oy:lle (SYP 1), ellei sitä nopeasti muuteta omistusyhteisöksi, joksi se 1.9.1992 jälkeen muodostuikin. Kaikki muutokset tehtiin valtion silmien alla ja sen hyväksymänä.

Pörssiyhtiö Liikepankki Unitas Oy:n (SYP 1) toimintakertomus vuodelta 1991 paljastaa täysin Ahti Hirvosen ja Björn Wahlroosin tarkoituksen pelastaa osakkeenomistajat ja työntää kaikki mahdolliset riskit uudelle 100%:sti omistamalleen tytäryhtiölle Suomen Yhdyspankki Oy:lle (SYP 2), joka tekee valtion kanssa sitoumukset. Valikoitujen hyvien kuranttien varojen jättäminen emolle (SYP 1) ja riskien ja epäkuranttien varojen työntäminen tyttärelle (SYP 2) näkyvät sivun 54 vakavaraisuutta koskevassa kohdassa: Vertailukelpoisten konsernilukujen vakavaraisuussuhteet olivat seuraavat: 1990 10,8% ja 1991 10,3%. Vuoden 1991 vakavaraisuussuhdeluku 10,3% jakautui kuitenkin emon Liikepankki Unitas Oy:n ja tyttären Suomen Yhdyspankki Oy-konsernin välillä seuraavasti: -pörssissä noteerattava emoyhtiö: liikepankki Unitas Oy 72,0% - noteeraamaton tytär: Suomen Yhdyspankki Oy 9,6 %. Suomen valtio teki sitoumuksen jälkimmäisen kansa. Miksi?

Alkuperäisen Suomen Yhdyspankin omistajien omistus säilyi siis turvassa, samoin arvokiinteistöt siirrettiin turvaan erillisiin kiinteistöyhtiöihin, jotka emoyhtiö omisti. Ainoastaan korkean riskin omaava liiketoiminta siirrettiin uuteen pankkiin, johon emoyhtiö oli sijoittanut vain 25 miljoonan markan osakepääoman – eli silloin oli pörssiyhtiönä olevan emoyhtiön (SYP1) osakkeenomistajien riskinä menettää vain 25 miljoonaa markkaa tytäryhtiön (SYP2) mahdollisen konkurssin yhteydessä. Kun omat varat olivat turvassa, aloitettiin säälimätön yrityslainojen irtisanominen, yritysten kaataminen konkursseihin sekä yritysten, yrittäjien ja luottojen takaajien omaisuuden pakkorealisointi pankille. Kaatuneiden yritysten myötä syntyi myös työttömien armeija. Kaikesta tästä oli sitten seurauksena satojen miljardien markkojen valtionvelka, joka on nyt kaatamassa pohjoismaista hyvinvointivaltiotamme.

Ketkä siis olivat Suomen Yhdyspankin omistajia ?

Vastaus on, että kukaan ei tiedä, paitsi Suomen Yhdyspankin omistajat itse. Suomen Yhdyspankin vuoden 1991 toimintakertomuksessa on lueteltu sivulla 54 alkuperäisen Suomen Yhdyspankin eli emopankin osakkeenomistajat. Näistä vain 32,3 % on nimetty, eli 2/3 omistajista on tuntemattomia. Kun näitä omistajia on pankin nykyiseltä seuraajalta tiedusteltu, tietoja ei ole annettu!

Lisätietoja
Jukka Davidsson: Political Risk inFinland
www.diva-portal.org/diva/getDocument?urn_nbn_se_uu_diva-8176-2__fulltext.pdf (->aukeaa kun käyttää itse tätä osoitetta)
tai
http://publications.uu.se/abstract.xsql?dbid=8176 (->klikkaa kohtaan: Fulltext)

Timo-Erkki Heinon dokumenttejä pankkikriisistä
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=28&t=00567

Lähdeaineisto
- Rahan pelurit – Suomen pankkikriisi 1991-95 -moniste
- Laman ja rahan pelurit, ISBN 978-952-99691-1-1
- Salaiseksi julistettu SSP-sopimus liiteasiakirjoineen
- Timo-Erkki Heinon Ykkösdokumentti Lama ja oikeus 20.1.2008

Pankkikriisin kirjallisuus ja muut tietolähteet

Suomi koki 1990-luvun alussa erittäin syvän taloudellisen laman. Se johtui vakaan markan politiikasta ja sen todellisiä syyllisiä ovat sen ajan Suomen talouden päättäjät ja poliittiset johtajat. Kansa kärsi valtavat menetykset laman johdosta. Yli 60 000 yritystä poistettiin markkinoilta ja yli 500 000 ihmistä jäi työttömäksi. Noin 14 500 ihmistä teki oman ratkaisunsa asioissa.

Todelliset syylliset ovat edelleenkin vapaalla jalalla.

Lama-aikaa käsittelevästä kirjallisuudesta

Lama-aikaa ja pankkikriisiä käsittelevää kirjallisuutta on olemassa merkittävä määrä. Tässä joitakin kirjoja esimerkkinä laajasta materiaalista. Lista ei ole tyhjentävä, mutta toivottavasti se auttaa kiinnostuneita löytämään hyviä tietoja. Tutkijoiden keskustelu Suomen lamasta jatkuu yhä. Toivon, että lukijani antavat palautetta ja kertovat, mitä kirjoja tulisi vielä lisätä tähän luetteloon.

Hyvä esimerkki teeman ajankohtaisuudesta on amerikkalaistutkijoiden Kenneth Rogoff ja Carmen M. Reinhart analyysi Is the 2007 Subprime Financial Crisis So Different? (artikkelin luonnos 2008 *). Siinä pyritään erittelemään Yhdysvaltain tämänhetkistä asuntoluottokriisiä aikaisempien talouskriisien – siis myös Suomen – kokemusten perusteella.

Syksyllä 2008 on luvassa Suomen pankinjohtajan Seppo Honkapohjan ja Erkki Koskelan Suomen talouskriisiä käsittelevä kirja, joka on jatkoa heidän tutkimukselleen The Economic Crisis of the 1990’s in Finland (Economic Policy 1999 n:o 29 tai Etla n:o 683). Tämän tutkimuksen laajuus on 548 sivua. Sen eräänlainen lyhennetty suomennos Laman opetukset on Jaakko Kianderin tekemä. Suomennoksen laajuus on vain 142 sivua.

Yksi parhaista lama-analyyseista on ranskalaisekonomisti Christian Bordesin The Finnish Economy: the Boom, the Crisis and the Prospects (Suomen Pankki 1993). Se ilmestyi myös suomeksi.

Alan tutkimuksiin kuuluvat myös Juha Tarkan artikkeli Ulkoisten tekijöiden merkitys Suomen talouskriisissä (KAK 1/1994), Pertti Kukkosen tutkimus Rahapolitiikka ja Suomen kriisi (PTT 1997) ja Vesa Vihriälän väitöskirja Banks and the Finnish credit cycle 1986–1995 (Suomen Pankki 1997).

Ensimmäinen yleiskatsaus kriisistä oli ekonomistien Jaakko Kiander ja Pentti Vartia Suuri Lama (Taloustieto 1998). Samoihin aikoihin ilmestyi toimittajien Kustaa Hulkko ja Jorma Pöysä Vakaa markka (Atena/Sitra 1998). Myöhemmin Hulkko toimitti Suomen Pankin pankkivaltuuston pöytäkirjojen perusteella kirjan Pihalla kuin lumiukko (Edita 2004).

Lamaa sivuavat myös Antti Kuusterän säästöpankkihistoria Aate ja raha (Otava 1996) ja Risto Rankin väitöskirja Haltia vai haltija? (Edita 2000).

Jaakko Kiander toimitti kirjan Laman opetukset (Vatt 2001). Hän oli mukana myös toimittamassa teosta Down from the heavens, up from the ashes (Vatt 2001).

Keijo Kulhan Kuilun partaalla (Otava 2000) dokumentoi pankkikriisin vaiheita. Samaan teemaan liittyy myös Markku Kuisman ansiokas Kahlittu raha, kansallinen kapitalismi. Kansallis-Osake-Pankki 1940–1995 )" href="http://www.tsv.fi/vtk/vtkkuisma.htm" target=_blank(-->) (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2004, ISBN 951-746-592-0.).

Ex-pankinjohtaja Taisto Kangas teki väitöskirjan Suomen pankkikriisin alueellinen ulottuvuus (-->) (HKKK 2006, ISSN 1237-556X; 281) suurelta osin omien kokemustensa pohjalta.

Heikki Taimion toimittama Työväen Sivistysliiton kirja Talouskasvun hedelmät - kuka sai ja kuka jäi ilman )" href="http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Lama+jakoi+Suomen+kolmeen+kerrokseen/HS20071113SI1KU01mr1" target=_blank(-->) on yleisteos pankkikriisin ja lama-ajan asioihin.

Osuuspankkikeskus-johtoista OP-ryhmää koskevat kirjat

Jorma Ojaharjun toimittamassa kirjassa Aleksilta Nokalle (" href="http://www.nettisanomat.com/2002/10/17/sesiita.htm" target=_blank-->) kerrotaan OKO:sta ja sen uhriksi joutuneesta OPKo-Aleksin entisestä pankinjohtaja Risto Yli-Lotilasta. Edelleen OP-ryhmää käsittelevät kirjat: Jorma Ojaharju: Yrittäjän Veikko Luode ajojahti (Gummerus, 1994) ja Yrjö Paukkunen: Oikeusvaltion todelliset kasvot.

Muistelmat lama-ajasta

Mielenkiintoisia muistelmia tai henkilöhistorioita lama-ajasta ovat esimerkiksi Rolf Kullbergin … ja niin päättyi kulutusjuhla (WSOY 1996), Mauno Saaren Minä, Christopher Wegelius (Gummerus 1992), Jaakko Lassilan Markka ja ääni (Kirjayhtymä 1993), Pentti Kourin Suomen omistaja (Otava 1996) ja Mauno Koiviston Kaksi kautta I (1994) sekä Esko Ahon Pääministeri (Otava 2000). Ahon ja Iiro Viinasen roolia selostavat Risto Uimosen Nuori pääministeri (WSOY 1995) ja Mauno Saaren Näkymätön käsi (Gummerus 2006). Kasia Åstrandin kirjassa Huomisen mahdolliuus Eeva Kuuskoski kertoo asioista. Hannele Pokan kirja Porvarihallitus antaa selkeän kuvan siitä miten sen ajan hallitus toimi.

Europarlamentaarikko Esko Seppänen ja toimittaja Antti-Pekka Pietilä kertovat yksityiskohtaisesti kirjoissaan pankkien toiminnasta laman aikana. Kummankin kirjan nimi on Pankkikirja. Professori Heikki Ylikangas valottaa kirjassaan Suomen historian solmukohdat )" href="http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Historian+ja+suurmiesten+tekijät+tuomiolla/HS20070531SI1KU02e4x" target=_blank(-->) (WSOY 2007) pankkikriisin syitä ja syyllisiä.

Yksityisen kansalaisen näkökulma

Laman ja pankkikriisin jalkoihin jääneen yksityisen kansalaisen tai pienyrittäjän ääni on jäänyt melko vaisuksi ainakin päättäjien ja johtavien tiedotusvälineiden tietoisuudessa. Epäilen, että näin on tehty tarkoituksellisesti. Myös pankkikriisin kritiikki ja miten pankkikriisi hoidettiin, on jäänyt johtavien tiedotusvälineiden osalta aikalailla muiden asioiden varjoon.

Erinomaista työtä asioiden julkituomisessa on tehty turkulainen Kalevi Kannus, jonka promerit-nettisivuilta http://www.promerit.net/ löytyy yksityiskohtaista tietoa pankkikriisistä ja oikeuslaitoksen toiminnassa.

Joensuunlainen Markku Rouhiainen on myös nettisivuillaan Suomi Paremmaksi tuonut värikkäästi pankkikriisin asioita esille. Jyväskyläläinen Jorma Uski on nettisivuillaan (-->) paneutunut myös pankkikriisin saloihin ja oikeuslaitoksen toimintaan. Eurooppalaisen Oikeusturvan Keskusliitto on tuonut pankkikriisiä ja sen ongelmia esille omilla nettisivuillaan http://www.eok.fi/eok/.

Olen omalta osaltani kantanut korteni kekoon kirjoittamalla kirjan Olet Maamme Armahin Suomenmaa (ISBN 952-91-4593-X) ja myös Erkki Aho–päiväkirja http://www.erkkiaho.com/blog/ antaa konkreettista tietoa siitä miten pankkikriisin uhri kokee asian käytännössä.

Seppo Konttisen Salainen pankkituki on yksi merkittävimmistä kirjoista, jossa analysoidaan Suomen lamaan. Oikeuspolitiikan ja lainkäytön tutkimusryhmän kirja Laman ja rahan pelurit on ehkä kaikkein parhaiten päässyt sisälle pankkikriisin anatomiaan. Ekonomi Jukka Davidssonin Uppsalan Yliopistolle tekemä selvitys Political Risk in Finland **) )" href="http://www.diva-portal.org/diva/getDocument?urn_nbn_se_uu_diva-8176-2__fulltext.pdf" target=_blank(-->) tuo selkeästi ja kiistattomasti esille pankkikriisin ja laman tapahtumat, syyt ja seuraukset.

Ylen toimittaja Timo-Erkki Heino on tehnyt ansiokkaita dokumenttiohjelmia, jotka ovat katsottavissa Ylen Elävästä arkistosta )" href="http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=86&t=567" target=_blank(-->). Hyvän kuvan itse lama-ajan keskustelusta saa esimerkiksi alla mainituista Suomen Kuvalehdessä julkaistuista talouspoliittisista kirjoituksista: Timo Relander: Suomi uppoaa (SK 26.7.1991) ja Antti Tanskanen: Mr Churchillin oppi estää Suomen elpymisen (SK 2.8.1991).

Lukuhetkiä!

*) http://www.economics.harvard.edu/faculty/rogoff/files/Is_The_US_Subprime_Crisis_So_Different.pdf
Kenneth Rogoff ja Carmen M. Reinhart: Is the 2007 Subprime Financial Crisis So Different?

**) http://www.diva-portal.org/diva/getDocument?urn_nbn_se_uu_diva-8176-2__fulltext.pdf
Jukka Davidsson: Political Risk in Finland


- Antti-Pekka Pietilä: Presidentin pankki (Art House Oy 1996, ISBN 9518841977)